Tässä kirjoituksessa tarkastelen lyhyesti opintojakson suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Lopuksi kiteytän, mitä ammatillinen kielenopetus opettajalta vaatii – mutta myös antaa.
Suunnittelu
Yhtenä lähtökohtanani ammatillisen vieraan kielen opettamisessa on se, että ammatillista kielitaitoa ei voida irrottaa alan sisällöistä. Kielen opetus- ja opiskelutoiminnan avulla pyrin tukemaan samanaikaisesti sekä kielitaidon että ammatillisen osaamisen kehittymistä. Tähän pyrkimykseen nojautuen kielen oppiminen nivoutui opintojakson aikana alan sisältöihin ja ammatillisiin tilanteisiin.
Koska kyseessä oli minulle uusi ala, haastattelin ennen suunnittelun aloittamista suuhygienistikoulutuksen tutkintovastaavaa Sara Sternbergiä, perehdyin alan materiaaleihin sekä tutustuin harjoitteluluokkaan ja siellä käytössä oleviin välineisiin. Tutustuakseni myös opiskelijoihin ja heidän aikaisempaan kokemukseensa kielten opiskelusta, pyysin heitä vastaamaan muutamaan ennakkokysymykseen.
Opettaminen ja ohjaus
Opetus perustui pääsääntöisesti opiskeltavan alan aiheisiin, tilanteisiin, taitoihin ja tehtäviin. Opiskelijat harjoittelivat esimerkiksi erilaisten suun terveydenhoitotyön asiakkaiden haastatteluja ja ohjaustilanteita sekä tutustuivat lukustrategioihin, joita hyödynnettiin oman alan artikkelien lukemisessa. Opiskelumateriaali rakentui ja rakennettiin opintojakson aikana. Se koostui mm. oman alan ammattikirjallisuudesta ja ammattialan julkaisuista valituista artikkeleista.
Arviointi
Opintojakson arviointi koostui kirjallisesta ja suullisesta kokeesta. Kirjallisessa kokeessa opiskelijat mm. hyödynsivät sanasto-osuudessa ALIASta, joka toimii strategiana myös opintojakson ulkopuolella. Toisin sanoen, jos jonkin sanan käännöstä ei muista tai tiedä, sen voi aina selittää omin sanoin.
Kirjoitusosuudessa opiskelijat kuvasivat valitsemaansa asiakashaastattelutilannetta ja haastattelivat asiakasta. Suullisessa kokeessa puolestaan opiskelijat valmistelivat oman asiakastapauksensa pohjalta ohjaus- tai toimenpidetilanteen. Suullinen koe toteutettiin hoitoluokassa, jossa opiskelijat saivat hyödyntää aitoja välineitä ja materiaaleja.
Haasteista vahvuuksiksi
Opintojakson toteuttaminen ei ollut vailla haasteita. Uuteen ammattialaan perehtyminen vaati aikaa ja syvällistä tutustumista alan käytäntöihin, käsitteistöön ja toimintaympäristöihin. Lisäksi kielen ja ammattisisällön välinen tasapaino sekä opiskelijoiden vaihteleva kielitaito edellyttivät jatkuvaa pedagogista harkintaa. Erityisesti autenttiset, hoitoluokassa toteutetut suulliset kokeet jännittivät osaa opiskelijoista.
Samalla juuri nämä piirteet osoittautuivat opintojakson suurimmiksi vahvuuksiksi. Opiskelijat pääsivät käyttämään englantia aidoissa ammatillisissa tilanteissa ja rohkaistuivat viestimään sekä hyödyntämään käytössään olevaa kielitaitoa tarkoituksenmukaisesti. Kielen oppiminen kytkeytyi luontevasti ammatilliseen osaamiseen, ja myös opettajana sain mahdollisuuden syventää omaa osaamistani ja ymmärrystäni ammatillisesta kieliopetuksesta ja sen mahdollisuuksista.
Opettajana uuden äärellä
Omien kokemusteni perusteella uskallan kannustaa kieltenopettajia tutustumaan myös itselleen uusiin ammatillisiin konteksteihin. Epämukavuusalueelle astuminen ei ole aina helppoa, mutta se pakottaa pysähtymään, kysymään ja reflektoimaan aiemmin itsestään selvinä pidettyjä käytäntöjä. Samalla se avaa mahdollisuuksia yhdistää omaa vakiintunutta osaamista uuteen – ja juuri tässä kohtaamisessa syntyy usein merkityksellistä oppimista, niin opiskelijoille kuin opettajallekin. Juuri siksi se on vaivan arvoista.
Kirjoittaja
Kirsi Saarinen, osaamispäällikkö, englannin lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu
