Inklusiivisuus ei ole vain yksittäisten kouluttajien asia, vaan koko opettajankoulutuksen yhteinen kehittämistehtävä ja mahdollisuus vaikuttaa. Kysyimme TAOKin opettajakouluttajilta, millaista pedagogista osaamista tulisi olla inklusiivisessa koulutuksessa.
Vaikka inklusiivisuus näkyy kyllä opetussuunnitelmissa ja koulutuspoliittisissa linjauksissa (vrt. Mäkihonko ym.2024), sen käytännön merkitys jää koulutuksessa toisinaan epämääräiseksi. Oppivelvollisuuslain (1214/2020) ja ammatillisen koulutuksen lain (531/2017) mukaan jokaisella opiskelijalla on oikeus yksilölliseen tukeen. Inklusiivinen pedagogiikka on erittäin ajankohtainen asia ammatillisessa koulutuksessa oppimisen tuen uudistuksen vuoksi. Opettajankouluttajat toivat esiin tarpeen sanoittaa käsitteitä yhdessä ja luoda jaettu ymmärrys siitä, mitä inklusiivisuus arjessa tarkoittaa. Vasta kun tavoitteet ja käsitteet on määritelty yhteisesti, voidaan kehittää opetusta niin, että inklusiivisuus näkyy koulutuksen kaikissa vaiheissa eikä vain irrallisina sisältöinä tai yksittäisinä opintojaksoina.
Opettajakouluttajien näkemyksiä inklusiivisesta pedagogiikasta
Inklusiivinen pedagogiikka toteutuu valinnoissa, jotka liittyvät esimerkiksi opetuksen selkeyteen, kielen ymmärrettävyyteen, oppimateriaalien saavutettavuuteen ja opetusmenetelmien muokattavuuteen. Näiden avulla luodaan oppimisympäristö, jossa jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus osallistua ja onnistua. Myös opetusteknologian hyödyntämisessä täytyy miettiä, miten saavutettavuus ja osallisuus toteutuvat. Esimerkiksi Moodle oppimisympäristönä on saavutettava, jos se on selkeästi jäsennelty ja visuaalisesti rauhallinen. Kurssisisällöt on ryhmitelty loogisesti ja navigointi on helppoa myös ruudunlukijalla. Avausnäkymässä olisi hyvä saada hahmotettua koko opintojakson sisältö. Videot on tekstitetty ja keskeiset sisällöt ovat saatavilla useassa eri muodossa (esim. tekstinä, videona ja äänitiedostona). Viestintä on monikanavaista (keskustelualueet, ilmoitukset, sähköposti), jotta kaikki opiskelijat pysyvät mukana. Käyttöliittymä tukee erilaisia oppimistyylejä ja huomioi saavutettavuusstandardit.
Opettajankouluttajan työ on ennen kaikkea kohtaamista. Opiskelijoiden ohjaus, yksilöllisten tuen tarpeiden tunnistaminen ja ryhmien moninaisuuden ymmärtäminen vaativat sensitiivisyyttä ja kykyä olla läsnä. Usein opiskelijat eivät itse tunnista tai osaa ilmaista niitä tukimuotoja, joita he tarvitsevat. Tällöin opettajatuutorin rooli on keskeinen: hänen on osattava havaita tuen tarpeita, kuunnella rivien välistä ja tarjota oikea-aikaista tukea. Kuten eräs opettajankouluttaja totesi: ”Opettajatuutorilla pitää olla taitoa tunnistaa, milloin ryhmässä kohdataan syrjintää tai tuen tarvetta. Hänellä pitää olla rohkeutta tarttua niihin tilanteisiin.” Näissä tilanteissa kohtaaminen rakentaa luottamusta ja edistää oppimista.
Opettajankouluttajat nostivat esiin tarpeen päivittää omaa osaamistaan erityisen ja vaativan erityisen tuen tunnistamisessa. Oppimisympäristöjen rakentamisessa on huomioitava opiskelijoiden moninaiset tarpeet. Jokaisella opettajankouluttajalla tulisi olla perustiedot erityispedagogiikasta sekä selkeä käsitys siitä, milloin perustason pedagoginen tuki riittää ja milloin tarvitaan vaativampaa erityistä tukea. Tuen antaminen ei ole siis pelkästään erityisopettajan työtä vaan kuuluu osana kaikkien opettajien työhön (esim. ymmärrys tavanomaisimmista oppimisvaikeuksista, selkeät materiaalit, saavutettavuus, monikanavaisuus, teknologian hyödyntäminen). Lisäksi opettajankouluttajien tulisi osata arvioida, miten erilaiset toimet, kuten positiivinen erityiskohtelu (esim. vammaisille annettava etu tai tuki, jotta heidän mahdollisuutensa olisivat yhdenvertaiset muiden kanssa), voidaan toteuttaa siten, ettei niihin liity leimaavuuden riskiä.
Inklusiivisuus edellyttää myös yhteistyöosaamista. Kouluttajien ei tarvitse hallita kaikkea yksin, mutta heidän tulisi tietää, mistä saa tukea ja keitä ovat ne yhteistyökumppanit, joiden kanssa opiskelijan eteenpäin ohjaaminen onnistuu sujuvasti. Verkostoituminen ja avoin vuoropuhelu muiden asiantuntijoiden kanssa mahdollistavat toimivan tuen rakentamisen. Opettajankouluttajien välinen tiimityö ja yhteisopettajuus edistävät inklusiivista pedagogiikkaa ja yhteisen ymmärryksen muodostumista. (vrt. Pulkkinen, Pirttimaa & Viitala 2024.)
Opettajankouluttajilla on merkittävä rooli suunnan näyttäjänä. He voivat rohkaista opettajaopiskelijoita harjoittelun aikana pysähtymään oppijoiden tuen tarpeiden äärelle ja pohtimaan, miten erilaisuutta huomioidaan opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Opettajankouluttajat voivat auttaa opiskelijoita huomaamaan, että he monesti jo toimivat inklusiivisesti – pienet, arjessa tapahtuvat teot voivat rakentaa suuria vaikutuksia. Yksi kouluttaja kuvasi tätä osuvasti: ”Inklusiivisuus ei ehkä näy nyt käsitteenä kaikilla opintojaksoilla sanoitettuna, vaan se tulee esiin eri tavoin. Yhteinen käsitteellistäminen auttaisi tunnistamaan sen paremmin.”
Lopuksi
Lopulta kyse on siitä, miten ymmärrämme hyvän opettajuuden ja koulutuksen yhteiskunnallisena tehtävänä. Suomi on sitoutunut inklusiivisen koulutuksen periaatteisiin useiden kansainvälisten sopimusten kautta (mm. The Salamanca Statement and Framework for Action on Special Needs Education, Convention on the Rights of Persons with Disabilities, Universal Declaration of Human Rights). Tavoitteena on koulutus, joka on saavutettavissa kaikille oppijoille riippumatta heidän taustastaan tai tuen tarpeistaan. Inkluusion näkökulmasta erityispedagogiikkaa ei nähdä vain yksilön tukemisena, vaan myös ympäristön muokkaamisena niin, että yksilöllisiä järjestelyjä ei tarvita.
Laadukas, inklusiivinen opettajankoulutus ei ole irrallinen kehittämiskohde, vaan olennainen osa hyvää pedagogiikkaa. Se rakentuu yhteisvastuullisuudesta, arjen valinnoista ja halusta oppia yhdessä. Jokaisen opettajankouluttajan työ vaikuttaa ja siksi on tärkeää, että tätä työtä tehdään jaetun ymmärryksen ja yhteisten arvojen pohjalta. Samalla on tärkeää, että opettajankouluttajat saavat itsetukea osaamisensa kehittämiseen ja ajankohtaiseen tietoon eri koulutusasteiden käytännöistä.
Jukka Kemppi, lehtori, TAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu
TAMK on mukana kansallisessa INKLU – Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta -hankkeessa 1.3.2024–31.8.2026. Hankkeessa kehitetään inklusiivista koulutusta ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden tarvitsemaa erityistä tukea opintojen aikana sekä tuetaan työllistymistä.
