Yhdessä kirjoittaminen – loputon kompromissien taival vai yhdessä oppimista ja ystävyyden lujittumista? Kerromme kahdessa blogijulkaisussa, miten onnistuimme yhteiskirjoittamisessa ja vinkkaamme, miten myös sinä ja kanssakirjoittajasi saatte yhteisen projektin sujumaan. Tässä julkaisussa jaamme kirjoituskäytäntömme ja vinkkimme projektissa onnistumiseen. Edeltävässä blogitekstissä keskitytään projektin käynnistämiseen ja sujuvaan yhteistyöhön.
Me, kolme vokologia, olimme päättäneet kirjoittaa yhdessä äänenharjoittamisen opaskirjan. Projekti käynnistyi yhteiskirjoittamisen toimintaohjeiden laatimisella. Vaikka tehtävänä oli kirjoittaa, huomasimme pian, miten tärkeää keskusteleminen oli hankkeen sujuvuudelle. Avoimesta puheesta oli apua myös silloin, kun erilaiset luonteenpiirteet ja tekemisen tavat törmäsivät.
Yhteiskirjoittaminen on vahvuuksien hyödyntämistä ja sietämistä
Triossamme oli yksi tehokas takoja ja kaksi verkkaisempaa yksityiskohtien ystävää. Yhteisten yrittäjävuosien perusteella osasimme odottaa, että nopea turhautuu toisten hitaampaan tahtiin ja hartaasti hiovat eivät tahtoisi päästää mitään harkitsematonta käsistään. Olimme kuitenkin jo oivaltaneet, että nämä ominaisuudet täydentävät toisiaan.
Hyödynsimme vahvuuksia. Takoja huolehti siitä, että kalenterissa oli aina seuraava kirjoitussessio ja projekti eteni. Viimeistelijät hioivat sanamuodot, lauserakenteet ja tekstin flow’n huippuunsa.
Siedimme toistemme vahvuuksia. Vahvuuksien hyödyntäminen vaati tilaa. Perfektionistien oli luotettava siihen, että kustantajaa etsittäessä käsikirjoitus oli jo “riittävän hyvä”. Kärsimättömän oli etenkin kirjan loppupuolella maltettava antaa aikaa yksityiskohtien viilaamiselle.
Yhteiskirjoittaminen on tekniikkalaji
Kirjoittaessamme löysimme meille sopivia teknisiä toimintatapoja ja apuvälineitä.
Jaettu dokumentti. Nykyään lienee itsestään selvää kirjoittaa pilveen, missä kukin näkee viimeisimmät muutokset ja kommentit reaaliajassa. Kannustamme lämpimästi tekemään niin, vaikka puolivalmiin tekstin näyttäminen muille saattaakin aluksi tuntua epämukavalta. Yhteiskirjoittamisessa kannattaa edetä luonnosten kanssa eikä esitellä muille jotain täysin valmiiksi hiottua.
Samaan aikaan kirjoittaminen. Aluksi kirjoittaminen ei sujunut yksin, joten aloimme kirjoittaa etäyhteydessä yhtä aikaa. Laitoimme ajastimen päälle ja työstimme tekstejä hiljaisesti itseksemme. Kellon soidessa keskustelimme aikaansaannoksistamme yhdessä ja pidimme tauon. Yhteinen työtuokio oli kuin työpaikalle meneminen; se toi positiivista ryhmäpainetta ja tekemisen meininkiä.
Kuinka valmista tehdään? Kirjoittamisen alkuun päästiin, kun vain listattiin aiheita, jotka kuuluivat tietyn otsikon alle. Usein ajatus kirjoitettiin talteen ilman painetta lopullisesta muotoilusta. Vasta kun käsikirjoitus alkoi olla valmis, ryhdyimme “hinkkaamaan” tekstiä kappale kappaleelta niin, että läpi teoksen erottui selkeä punainen lanka ja kirjoittajien yhteinen ääni.
Ääneen ajattelu. Työstimme uutta tekstiä myös siten, että yksi selitti asian ääneen ja toinen kirjoitti sen ylös. Näin puhujan ei tarvinnut ajatella tekstin rakennetta tai ymmärrettävyyttä, vaan hän sai keskittyä tuomaan hankalasti muotoiltavan ajatuksen ilmoille.
Parkkipaikka. Loimme Parkkipaikka-nimisen tiedoston, johon sijoitimme valmista tekstiä, jota ei yhteisen pohdinnan tuloksena kuitenkaan tarvittu. Parkkipaikalta tekstin voisi palauttaa helposti mukaan, jos sille löytyisi hyvä paikka myöhemmin. Tämä auttoi myös luopumaan sisällöstä, jonka eteen oli jo nähty vaivaa.
Värit ja kommentit. Käytimme eri värejä tekstin vaiheiden hahmottamiseen. Keskeneräinen teksti oli oranssia ja ehdotukseksi kirjoitettu violettia. Merkitsimme lisähuomiota kaipaavia sanoja tai fraaseja punaisella. Hyödynsimme ahkerasti myös dokumentin kommenttitoimintoa.
Vesurointi. Moni tekstin ongelma ratkesi deletellä. Vesurin kohteeksi päätyivät hankalasti sanotut tai liian syvälle menevät ajatusketjut. Suosittelemme rohkeasti poistamaan tekstiä, joka tuntuu toisteiselta, vaikealta tai epäselvältä.
Palkitseminen. Yhdessä kirjoittaminen itsessään on monella tavalla palkitsevaa. Lisäksi pieniä palkintoja kannattaa sijoittaa jokaiseen kirjoitushetkeen. Tauko, kahvit, välipala tai vapaa jutusteluhetki sopivat palkinnoiksi. Rupeaman jälkeen myös skumpat tai kaljat, sauna tai illanvietto motivoivat ja lisäävät yhteishenkeä.
Lopuksi on juhlan aika
Tuuma-kustannus julkaisi kirjamme Äänitreeni – Opas parempaan puheääneen syksyllä 2024. Olemme mielissämme siitä, että tekstiä on kuvattu helppolukuiseksi ja sujuvaksi, mikä kertoo yhteisen kirjoittamisen hioutumisesta yhdeksi ääneksi.
Voimme tyytyväisinä todeta, että useamman kirjoittajan osaaminen todella on enemmän kuin yhden. Yhdessä kirjoittaessa oppii paljon uutta niin kirjan aiheesta kuin kirjoittamisesta. Se voi myös olla hauskaa ja ystävyyttä lujittavaa – jopa niin, että yhteisiä kirjoitussessioita jää kirjan valmistuttua kaipaamaan.
Terhi Meriläinen, puheviestinnän yliopisto-opettaja, kielikeskus, Tampereen yliopisto. Väitöskirjatutkija (viestintä), Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto.
Marja Suurpalo, väitöskirjatutkija (vokologia), Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto. Puhevalmentaja Vokomotiivi-osuuskunta.
Risto Härkönen, puhevalmentaja, Vokomotiivi-osuuskunta.
Äänitreeni – Opas parempaan puheääneen Tampereen korkeakouluyhteisön kirjaston Andor-hakupalvelussa.
