Suomalaiset kaavoitus- ja muut maankäytön prosessit ovat vuosikymmenten saatossa muodostuneet raskaiksi prosesseiksi. Niihin on otettu uusia tehtäviä ja vaiheita aina, kun jokin uusi trendi tai näkökulma on noussut pinnalle. Kuntien ammattilaiset ovat puristuksissa, kun tehtäviä tulee lisää, mutta kuntatalous ei salli lisäresursointia. Prosessit ovat onneksi sähköistyneet paperiversioista, mutta niihin on tullut muutoksia ja lisäyksiä, jotka vähentävä ketteryyttä. Silti missään vaiheessa kokonaisuutta ei ole arvioitu ”Out-of-the-Box”-ajatuksella vaan aikojen kuluessa lakiuudistuksilla on tehty paikkaa paikan päälle.
Nykyisen valtioneuvoston hallitusohjelmaan on kirjattu ”Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus”, vielä siten, että byrokratiaa, päällekkäisyyttä ja kaavoitustasoja pitää vähentää, sekä etsiä keinoja kuntatalouden ahdingon vähentämiseksi. Kuitenkin valtioneuvoston esitys ”Kaavoitus- ja rakennuslaiksi” on kuin 1970-luvulta: lisää kaavatasoja, viranomaisille lisää tehtäviä, viranomaiset valvomaan toisiaan, etc.
Tampereen yliopisto käynnisti 2019 PlanCity-tutkimuksen, jossa huippuammattilaisista koottu tutkijaryhmä tutkii maankäytön suunnittelua riippumattomasti etsien parasta mahdollista ketterää ja joustavaa toimintatapaa. Tutkimuksessa on vahva tieteellinen pohja ja se perustuu neljään väitöskirjaan, joita tukee useampi diplomityö tiedon keruun ja tuottamisen avulla.
Kun maankäytön suunnittelua arvioidaan nyky-yhteiskunnan kehittymisen kannalta, niin tärkeimmäksi lähtökohdaksi nousee tulevaisuuden (tieteellinen) ennakointi. Yhteiskunnan kehittymisen vauhti on mm. digitalisaation ja muunkin teknologian ansiosta kiihtynyt merkittävästi. Samalla luontoarvojen monimuotoisuus ja merkitys ymmärretään paremmin. Lisäksi uusien trendien ja vaikutusten mittaaminen globaalisti pitää olla ja onkin läpinäkyvämpää.
Yhteiskunnan ohjaus on muuttunut valvovasta regulaatiosta entistä enemmän motivoivaan mahdollistamiseen. Innostava ja energisoiva kaupunkiympäristö on koko yhteiskunnan kehittymisen ydin. Painopisteen on hyvä siirtyä kepistä entistä enemmän porkkanaan myös kaupunkisuunnittelussa. Nuorten merkitys kuntien ja kaupunkien uudistumisessa on ratkaisevaa. Siksi maankäytön suunnitteluun pitää saada digitalisaation avulla osallistuvuutta ja näin läpinäkyvyyttä.Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut aina kaikkien ihmisten osallistaminen. Suomen nousu kansainvälisessä kilpailussa on PISA ja muiden tutkimusten avulla todettu tapahtuneen juuri kaikkien osaamisten osallistamisella koulutukseen ja yhteiskunnan kehittämiseen. Nyt tämä sama periaate pitää saada maankäytön suunnitteluunkin. Julkisen sektorin tehtävä on tukea kaupunki-innovaatioiden syntyä, ei hidastaa sitä osaajien resurssipulan takia.
Julkisen sektorin pitää ottaa uusin verkostojohtamisen osaaminen käyttöön. Siinä osa työstä tehdään itse, mutta iso osa työstä voidaan ulkoistaa muille ammattilaisille. Kumppanuudella saavutetaan parhaat tulokset myös kaupunkisuunnittelussa.
Yhdistämällä PlanCity-tutkimusryhmän huippuammattilaisten tutkimusten tuloksia voidaan maankäytön suunnitteluun määritellä kokonaan uusi suunnittelujärjestelmä ja sen pohjalta uusia toimintamalleja. Maankäytön suunnittelu perustetaan (tieteelliseen) ennakointiin, jolla määritetään yhteiskunnan strategiset tavoitteet. Strategiatyö tarkennetaan valtion tasolta maakuntatason kautta kunta/kaupunkitasolle. Näin valtakunnan tavoitteet ohjaavat mahdollistavalla tavalla alueellisia ideoita ja innovaatioita. Kunnat ja kaupungit kilpailevat kansalaisten tulevaisuuden tarpeiden näkemyksellisyydessä ja yhdessä elinkeinoelämän kanssa.
Ohessa vielä kaavio tästä visiosta, jonka periaate on uusi koulukunta maankäytön suunnitteluun. Tämän koulukunnan uusi järjestelmä ja sen toimintamallit ovat uutta ja niille on siten vientimahdollisuutta erityisesti kehittyviin maihin.
Ari Ahonen
Kirjoittaja johtaa Tampereen yliopiston PlanCity-hanketta ja toimii kiinteistökehittämisen industry professorina.
