Lähiopetuksen hybridejä mahdollisuuksia kehittämässä

Tammikuun lopuksi digimentorit löivät viisaat päänsä virtuaalisesti yhteen ja lähtivät kehittämään hybridiopetuksen ratkaisuja. Yhdessä totesimme, että se mikä sopii toiseen opetustilanteeseen saattaa olla liian järeä toiseen. Niin sanotut kevythybridiratkaisut tuntuivatkin kiinnostavan eniten. Seuraavan kerran digimentorit kokoontuvat maaliskuun alussa.

Korona-aaltojen lyödessä välillä rantaan pienempinä, on aika suunnitella paluuta normaaliin. Useimmille ”normaali” tarkoittaa kampuksilla tapahtuvaa lähiopetusta. Osa opiskelijoista on pandemian aikana tottunut etäopiskelun tuomaan joustavuuteen.  Toisille opiskelijoista onkin lähiopetuksen kaipuun ohelle tullut toive etäosallistumismahdollisuuksien ja opiskelun joustavuuden lisäämisestä. Vanhassa normaalissa lähiopetus tapahtui aina kampuksella opettajan määräämänä aikana opettajan määräämässä paikassa. Jos et pystynyt osallistumaan lähiopetukseen jäit yleensä jälkeen. Joskus muut opiskelijakaverit saattoivat kertoa lähiopetuksen sisällöistä ja auttaa takaisin raiteille. ”Lähiopetus joustaa kuin ratakisko”, voimme todeta. Tarjoamalla lähiopetuksen kylkeen joustavia osallistumismahdollisuuksia, mahdollistamme erilaisissa tilanteissa oleville opiskelijoille tavan osallistua opetukseen.

Digipeda spotlight oli varattu kokonaan hybridiopetuksen jatkokehittelylle. Tila- ja kiinteistöpalvelut auttoivat meitä teknologiapohdinnoissa. Opettajien tarpeet ja toiveet hybridilaitteistojen osalta ovat moninaiset. Yhdet opettajat kamppailevat teknologisten haasteiden kanssa, toiset osallistavan hybridiopetuksen järjestelyjen kiemuroissa ja kolmannet haluaisivat pitäytyä pelkässä verkko-opetuksessa. Kaikille sopivaa laitteistoa on hankalaa löytää, mutta siitä oltiin yhtä mieltä, että helppokäyttöisyys on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Jos laitteisto on opettajille liian vaikea, se jää käyttämättä. Keskustelun perusteella suurimmalle osalle opettajista riittää pelkkä konferenssimikrofoni, jonka saa helposti kytkettyä tietokoneeseen. Jos budjetti antaa myöten, niin laadukkaat kattomikrofoniratkaisut ovat erittäin hyvin toimiva vaihtoehto. Irtomikit ja päälle puettavat solmiomikrofonit tai pääpantamikrofonit koettiin hieman hankaliksi ja epäluotettaviksi (Esimerkiksi mikrofoneja pitää muistaa ladata).

Äänenlaatu koettiin kaikkien kesken kaikista tärkeimmäksi osa-alueeksi hybridiopetustilanteissa. Erityisesti vuorovaikutteisiin hybriditilanteisiin pyrittäessä on tärkeää, että opiskelijat pääsevät ääneen. Tästä syystä koko luokan kattava kattomikrofoniratkaisu koettiin parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta konferenssimikrofoninkin kanssa pärjää, kun opettaja muistaa välittää lähitilanteessa olevien mietteet etänä oleville, vaikkakin tällöin vuorovaikutus jää helposti vähäiseksi.

Kameran osalta ei koettu erityisen tärkeäksi välittää opettajan kuvaa etänä oleville, vaan tuoda lähitilanteessa mukana olevat opiskelijat osaksi etäryhmää ja toisinpäin. Etänä olevilta ei voi vaatia kameran käyttöä, mutta voidaanko sitä vaati lähitilanteessa olevilta? Kameran käyttö on merkittävä osa läsnäolon tuntua ja auttaa vuorovaikutuksen lisäämisessä hybriditilanteessa. Opiskelijoita olisikin hyvä kannustaa kameran käyttöön, vaikka sitä ei voi vaatia. Kevyt puheenvuorojen aikainen kameran avaaminen on parempi kuin ei kameraa lainkaan.

Kohti kevättä ja kesää,
Sanna Sintonen & Jarmo Vihmalaakso,
digimentoritoiminnan koordinaattorit