Duettosoittoa harjoiteltu pari vuotta
Sekä Anna-Lotta että Lotta opiskelevat TAMKilla nyt kolmatta vuotta. Ajatus kilpailuun lähtemisestä tuli heidän opettajaltaan, Seppo Planmanilta, joka on itsekin aikoinaan osallistunut kisaan.
Aloimme soittamaan yhdessä keväällä -22. Seppo sanoi duettosoittamisemme kuulostavan niin lupaavalta, että kannattaisi lähteä kisaamaan. Viime keväänä ilmoittauduimme, ja sen jälkeen aloimme harjoittelemaan tosissamme, Anna-Lotta kertoo.
Kilpailu kestää viikon, ja Anna-Lotan ja Lotan ensimmäinen veto on heti maanantaina. Nuoret huilistit soittavat kilpailussa kaksi kappaletta, Kuhlaun dueton no 3 sekä Miklós Kocsárin Klangfarben-Spiele.
Naiset kertovat tavoitteenaan olevan valmistua esiintymiseen mahdollisimman hyvin. Kun varmuutta on harjoitellessa tullut lisää, niin tavoitteetkin ovat kasvaneet. Kilpailun toiselle kierrokselle pääseminen olisi jo todella kova saavutus.
Viimeisen puolentoista kuukauden ajan naiset ovat harjoitelleet lähes päivittäin. Duettosoittoa ja kilpailuesiintymistä harjoitellessa musiikkia tulee hiottua aivan eri tavalla kuin vaikkapa keikkaa varten, esimerkiksi vireasioissa edistystä on naisten mukaan tapahtunut huimasti. Yhdessä soittaminen eroaa yksin esiintymisestä paljon, toisaalta tulee olla solistinen, mutta samalla peilata omaa tyyliä ja soundia toiseen sekä miettiä, miten omalla soitolla saa korostettua toisen vahvuuksia.
”Meille on syntynyt ihan omanlainen kaveruussuhde, se lähentelee pelottavasti melkein telepatiaa. Minä esimerkiksi tiedän aina, milloin Anna-Lotta on ryhtymässä laulamaan. Tästä on hyötyä yhteissoittamisessa, ei tarvitse niin paljoa miettiä, mitä toinen on tekemässä”, Lotta nauraa.
Kilpailu toi huimasti lisää motivaatiota
Pari päivää Saksasta palautumisen jälkeen molemmat hehkuvat intoa, reissu oli ilmeisen onnistunut. Duettosarjassa kilpailijoita oli reilu kymmenen, ja vaikka naisten tie ei tällä kertaa vienyt toiselle kierrokselle, heidän esiintymisensä oli onnistunut erinomaisesti. Siitä huolimatta, että Lotta sairastui juuri matkalle lähdettäessä ja esiintymispäivää edeltävä sunnuntai meni täysin levätessä. Ehkä lepo teki hyvää, koska maanantaina molempien huilut soivat hienosti.
Taso oli hurjan kova, mutta me vedettiin parhain veto tähän mennessä, Lotta toteaa tyytyväisenä.
Molemmat kehuvat tapahtuman ilmapiiriä, kilpailutilanteesta huolimatta kyräilystä ei ollut tietoakaan ja kaikki tsemppasivat toisiaan. Esiintymisestä saadun palautteen naiset kokivat hyödylliseksi. Asiat, joihin he olivat panostaneet ennen kisaa, eli lähinnä vire ja soundiasiat sekä yhteissoitto, olivat selvästi edistyneet harjoitellessa, sillä niistä tuomaristo ei löytänyt huomautettavaa. Artikulaatiosta tuli joitain palautteita, ja siihen naiset aikovat keskittyä jatkossa.
”Jotenkin on nyt tosi inspiroitunut ja motivoitunut, ei malttaisi olla treenaamatta”, Anna-Lotta hehkuttaa.
Lahjakkaiden nuorten huilistien kisaaminen ei jää tähän, sillä molemmat ovat ilmoittautuneet ensi kevään Tampere Flute Fest -kilpailuun, joskin nyt soolona.
Ihmisen on hyvä olla TAMKissa
Mitäpä muuta nuorten huilistien suunnitelmiin kuuluu kuin opiskelua ja kisaamista? Molemmat rakastavat opettamista ja opetustyöt ovat molemmilla tulevaisuudessakin tähtäimessä.
Sekä Lotta että Anna-Lotta ovat olleet onnekkaita saadessaan tehdä alan töitä jo nyt. Anna-Lotta on Tampereen konservatorion kautta tehnyt sijaisuutta ja opettanut puhallinorkesterikoulun huilisteja. Hän on ensi tammikuussa lähdössä varusmiespalveluun, joten edessä on välivuosi opinnoista ja töistä. Lotta oli viime vuoden taidekoulu Tuulikellolla sijaisena, muutaman päivän Merikanto-opistossa, ja nyt Sointulassa.
Orkesterisoittaminenkin toki kiinnostaa, mutta kilpailu on sillä saralla niin kovaa, että sitä ei kannata pitää ainoana vaihtoehtona, naiset tuumaavat realistisesti. Lotta korostaa, että musiikkipedagogiopinnoissa omalla tekemisellä on iso painoarvo tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Jollain toisella alalla ehkä riittää, että ilmestyy luennoille ja tekee muistiinpanot, mutta instrumenttiopinnoissa mikään ei tule ilmaiseksi. Työtä ja treeniä on tehtävä koko ajan.
TAMKin instrumenttiopetukseen naiset ovat olleet todella tyytyväisiä, opettajat ovat huippuja ja huilistien kesken on hyvä pöhinä. Lotan sanoin:
Huilun osalta on ihmisen hyvä olla TAMKissa ja Tampereella.