Mikä on kontrabasson soittamisessa se yksi asia, joka pitää opetella?

Tamperelainen Mika Nikkanen opiskelee TAMKissa neljättä vuotta musiikkipedagogiikkaa, instrumenttinaan hänellä on kontrabasso. Mika opiskeli ensin Tampereen konservatoriossa, jossa pääsi tutustumaan muutamiin TAMKin kontrabasisteihin. Jatko-opinnot houkuttelivat ja vaihtoehtoina oli Sibelius-akatemia sekä TAMK, jonka ovet aukesivatkin Mikalle.

Kontrabasso valikoitui soittimeksi vähän vahingossa. Soitin viulua 5-vuotiaasta asti, 13-vuotiaana olin jo aikeissa lopettaa soittamisen kokonaan. Kävin kuitenkin kokeilemassa bassoa yhdellä musiikkileirillä, ja tässä sitä nyt ollaan, naureskelee Mika.

Mikan ensimmäisen kontrabasson soittotunnin antoi musiikkileirillä muuten Juha Kleemola, joka vaikuttaa tällä hetkellä aktiivisesti Tampereen kontrabassopiireissä ja on ollut yhteistyössä TAMKin kanssa useissa produktioissa.

Kontrabasson monipuolisuus kiehtoo

Kontrabasso on soittimena omanlaisensa jo kokonsa puolesta. Se on teknisesti haastava instrumentti, jossa erityisesti jousikäden tekniikassa riittää opeteltavaa. Se on kuulemma Mikallekin vielä hieman mysteeri ja kehittämisen kohde, jotta saavuttaisi sen kaikkien hakeman ”bassosaundin”.

Nykyinen opettajani kiteytti kontrabasson soiton aika hyvin. Hän sanoi, että on vain yksi asia, mikä pitää opetella ja se on keskittyminen.

Kontrabasson matala, pehmeä sointihan on se, mikä suurinta osaa kiehtoo, samoin sen monipuolisuus soittimena. Vaikka kontrabasso on pääasiassa säestävä soitin, kuulostaa se Mikan mielestä myös soolosoittimena mahtavalta.

Mikä kertoo, että soiton opetus on ollut hyvää koko sen ajan, kun hän on ollut TAMKissa. Hän on päässyt eteenpäin ja kehittynyt soittimen kanssa.

Toki opinnoissa on ollut paljon teoriaakin ja myös vaikeita asioita, minulle säveltapailu on ollut sellainen. Korona teki monista jutuista haastavia, onneksi se on nyt ohitse, Mika huokaa.

Muiden opettaminen kehittää omaakin soittamista

Se, että TAMKissa on päässyt harjoitusoppilastoiminnan puitteissa opettamaan muita, on Mikan mielestä ehdottoman tärkeää.

Eihän sitä muuten opi, jollei käytännössä pääse harjoittelemaan muiden opastamista. Minulla on ollut täällä muutama oppilas, lisäksi olen päässyt myös muualle opettamaan. Siinä saa omaankin soittamiseen uutta perspektiiviä, kun näkee muiden kehitystä lähietäisyydeltä. En ajattele yksipuolisesti niin, että mitä minä voin antaa oppilaalle, vaan että minäkin voin saada uutta näkökulmaa soittamiseen oppilaalta.

Mika löytää kehitettävääkin, hän kaipaa omaa kontrabassoluokkaa, jollainen oli TAMKissa hänen aloittaessaan opinnot. Samoin viisikielinen kontrabasso olisi hyvä lisä harjoitteluun. Ehkäpä nämä asiat saadaan päivitettyä, jos ja kun uusia opiskelijoita tulee sisään.

Orkesteriakatemian kautta Tampereen Filharmonian riveihin

Orkesteriakatemialla on ollut Mikalle iso merkitys, sillä hän on päässyt soittamaan Tampereen Filharmonian kanssa jo useampaankin otteeseen. Lisäksi repertuaaritunnit ja luennot ovat erittäin hyödyllisiä, esimerkiksi esiintymisvalmennusasioista Mika kertoo saaneensa paljon vinkkejä. Akatemian kautta verkostoituminen auttaa pääsemään soittamisessa ja työelämässä eteenpäin.

Kontrabasson soittajia on vähän, eli työtilaisuuksia ja keikkoja olisi tarjolla ties missä. Soittajien piirit ovat kuitenkin melko pienet, ja kun konserteissa pääsee tapaamaan uusia ihmisiä, niin sana kulkee ja uusia tilaisuuksia aukeaa sen myötä lisää, sanoo Mika.

Mika opiskeli kansainvälisessä vaihdossa Alankomaiden Groningenissa yhden lukukauden. Koronan takia hän pääsi matkaan vasta neljäntenä opiskeluvuonnaan. Hän suosittelee kokemusta kaikille, reissussa pääsi tutustumaan muihin basisteihin ja verkostoitumaan kansainvälisesti. Soiton opetus oli Alankomaissakin tasokasta, Mika osallistui muun muassa mestarikurssille, jonka veti kontrabassolegenda Catalin Rotaru.

Sen voin kyllä kertoa, että matka Alankomaihin oli erittäin mielenkiintoinen. Tein sen junalla, ja kolme päivää junassa kontrabasson kanssa oli aikamoinen kokemus, nauraa Mika.

Mikan vinkit opiskelijoille

Mika onkin kiitollinen Tampereen kulkuyhteyksistä ja varsinkin ratikasta, jolla pääsee helposti koulun kulmalle isonkin soittimen kanssa. Syntyperäisenä tamperelaisena hän pitää itseään hieman jäävinä muutoin kehumaan kotikaupunkiaan, mutta objektiivisestikin arvioituna Tampereella menee tällä hetkellä hyvin. Kaupunki kehittyy kovaa vauhtia ja kulttuuria sekä tapahtumia on joka lähtöön.

Tampereella ja TAMKissa on aktiivista porukkaa, jokainen varmasti löytää mieleistään seuraa ja tekemistä.

Mika laskeskelee, että on viettänyt noin puolet elämästään kontrabasson kanssa. Eli soittaminen ja orkesterityö on hänen tähtäimessään tulevaisuudessa. Mika haluaa tehdä myös opetustyötä ja mahdollisesti soolokonsertteja. TAMKin pedagogiopinnot antavat hyvän pohjan toteuttaa unelmiaan laajalla rintamalla.

Haastatteluhetkellä yhteishaku TAMK Musiikin koulutusohjelmiin on juuri alkanut. Kysyttäessä mahdollisia vinkkejä pääsykokeisiin valmistuville ja tuleville opiskelijoille Mika antaa neuvon, jota voisi viljellä elämässä laajemminkin:

Turha stressi pois, asiat kyllä selkenevät, kun keskittyy siihen mitä on juuri nyt tekemässä eikä murehdi tulevia.