Vaikeita teemoja lähestytään improvisaatiolla
Työpajassa tutkittiin ja lähestyttiin osin rankkojakin teemoja improvisaation kautta. Työstettävä materiaali on syntynyt TAMKista valmistuneiden Jussi Lukácsen ja Anna-Maija ”Unski” Ihanderin yhteistyönä. Jussi on teoksessa keskittynyt säveltämiseen ja Unski käsikirjoittamiseen, pohjatarina ja dramaturgia on luotu yhdessä. Tarinan keskiössä on nuori Sebastian, jonka etsii paikkaansa ja heräävää tunne-elämäänsä tiukassa uskonnollisessa yhteisössä.
Workshopissa pyrittiin saamaan lisää aihioita kasikirjoittamiseen sekä konkretisoimaan olemassa olevaa materiaalia opiskelijoiden avustuksella. Aiheita lähestyttiin avoimesti, ottaen lähtökohdiksi kaikille yhteiset teemat kuten laumautuminen, rakkaus ja yhteisöllisyys. Myöskään genreä ei haluttu rajoittaa, ja esityksessä nähtiin niin raakaa perusnäyttelemistä kuin sitcomia ja improvisaatiotakin.
Worksoppiin pyydettiin mukaan ohjaajaksi Inna Tähkänen, joka on Jussin ja Unskin opiskelukaveri TAMKin ajoilta. Inna aloitti TAMKissa vuonna 2014 ja lähti valmistuttuaan Skotlantiin tekemään maisterin tutkintoa musiikkiteatterista. Siellä hän pääsi tutustumaan Englannista ja New Yorkista tulleiden opettajien vetämiin workshoppeihin ja kiinnostui työskentelytavasta. Tällä hetkellä Inna mm. opettaa näyttelijäntyötä Länsi-Suomen opistossa ja yksityisillä kursseilla sekä työskentelee TV:n puolella, hänet voi pongata Salatuista elämistä ja Komisario Koskinen -sarjasta.
Rakastan näyttelemistä ja työtäni TVssä, mutta minulle on jäänyt kipinä myös musateatteriin ja ohjaamiseen, varsinkin tällaiseen alkuvaiheen työskentelyyn. Joten lähdin innolla mukaan, kun Jussi ja Unski pyysivät mukaan tähän workshoppiin, kertoo Inna
Inna vaikuttui TAMKin tekemisen tasosta
Kun Inna aloitti TAMKissa, opinnot kulkivat teatterimusiikki nimellä. Muutosta on tapahtunut muutoinkin, huomioi Inna:
Eihän meillä silloin ollut tällaista bändisettiä eikä hienoja peilejä. Mutta koin opinnot erittäin hyödylliseksi, jouduin opettelemaan, mitkä ovat vahvuuteni ja mitä voin niinsanotusti tuoda pöytään.
Ainakin näistä opiskelijoista päätellen tekeminen on tällä hetkellä tosi kunnianhimoista, ollaan selvästikin ytimen ääressä. Halutaan keskittyä näyttelijäntyöhän ja kertoa tarinoita, mutta musiikki, tanssi ja liike on kuitenkin vahvasti läsnä. Eihän Suomessa käsittääkseni olekaan muita kanditason koulutuksia musiikkiteatterissa, Inna kertoo kokemuksiaan TAMKin tarjoamista mahdollisuuksista.
Kysyttäessä mitä eväitä Inna antaisi musiikkiteatterin opinnoista ja alasta haaveileville, Innalla on selkeät ohjeet:
Puolittain ei kannata lähetä tälle uralle, kaikki pitää laittaa likoon. Ala vaatii sitkeyttä ja paljon uskoa itseen ja omaan taiteilijuuteen. Mutta jos on varma, että tämä ala on mun juttu, niin täysillä vain tavoitetta kohti.