Miten olla hyvä opettaja?
Molemmat ovat harrastaneet musiikkia pienestä pitäen ja saaneet paljon opetusta, millaisia opettajia he itse toivovat olevansa?
”Olen itse asiassa pohtinut asiaa paljon viime aikoina. Klassinen musiikkihan on varsinkin historiassa nähty hyvin kurinalaisena ja tiukkana harrastuksena. Pitää treenata kovaa, välttää virheitä ja tähdätä huipulle. Itsekin olen opetellut viulunsoittoa sillä otteella, että harjoitella pitää ja paljon. Nyt näkökulma on muuttunut. Kaikille pyritään tarjoamaan mahdollisuus harrastaa musiikkia, ja opetuksessa tulisi huomioida jokainen yksilönä”, Ida kertoo.
Ida muistuttaa, että soittaminen on kuitenkin erilainen harrastus kuin vaikka kokkikerho, johon voi silloin tällöin mennä kokeilemaan ruuanlaittoa. Jos instrumentin haluaa hallita hyvin, soittoa pitää treenata paljon ja pitkäjänteisesti, oikotietä ei ole. Kaikkien ei tietenkään tarvitse tähdätä huipulle ja soittamista voi harrastaa myös kevyemmin. Opettajan haasteena on sitten löytää jokaiselle oppilaalle se sopiva tavoitetaso ja tapa oppia.
Näen, että minulla opettajana tulee ensin olla oman pääni sisällä idea, miten alan opettamaan. Ja tavoitteenhan pitää lähtökohtaisesti olla, että oppilaistani tulee hyviä soittajia. Siten kun oppii tuntemaan oppilaat ja heidän kykynsä sekä persoonansa, osaa ohjata heitä oikeaan suuntaan. Vaikka oppilaan tähtäin ei olisikaan kehittyä ihan huippusoittajaksi, hänellä tulee olla mahdollisuus musiikin iloon. Vähän niin kuin urheilussakin, pohtii Camilla.
Camillan mukaan on hyvä ja virkistävää, että musiikin harrastamiseen tulee uusia näkökulmia, eihän vanhoihin kaavoihin kannata kangistua. Mutta varsinkin klassisessa musiikissa tiettyjen perinteisten arvojen säilyttäminen on tärkeää ja tavallaan kuuluu siihen genreen.
Opetussuunnitelmissa iso muutos
Musiikinopetuksen muuttuminen näkyy käytännössä esimerkiksi siten, että opistoista on jätetty pääsykokeet sekä arvosanat pois. Camilla kertoo näkevänsä pienempien, musiikkia harrastavien sisarustensa kohdalla, että opetus konservatoriossa on erilaista kuin ennen.
”Ymmärrän hyvin, että oppilasta ei koskaan saa lannistaa liian kovalla kritiikillä. Mutta jos joku ilmaisee halunsa edetä ja tulla hyväksi muusikoksi, hänen täytyy myös oppia vastaanottamaan rakentavaa palautetta. Eihän työelämässäkään muuten pärjää”, muistuttaa Camilla.
Molemmat ovat päässeet harjoittelemaan opettamista heti ensimmäisestä TAMKin vuodestaan lähtien harjoitusoppilastoiminnan kautta ja kokeneet sen erittäin hyödyllisenä. Oppilas tavataan viikottain ja opetustilanteessa on usein mukana ohjaava opettaja, jolta saa heti palautteen. Camillalla on ollut kaksi aikuisopiskelijaa, Idalla on saanut opettaa 7-vuotiasta tyttöä.
”Kyllähän minua jännitti, kuinka osaan olla sen ikäisen lapsen kanssa. Mutta harjoitustunnit on olleet superopettavaisia, ja on hienoa nähdä oppilaan kehittyminen”, Ida kertoo.
Camillan mukaan opettaminen on aina vastavuoroista, toisen ohjaaminen tuo oppimista myös takaisin päin. Oppilaan edistymistä ja reaktioita seuratessa oppii samalla, miten eri ihmiset omaksuvat uusia asioita ja miten jokainen kaipaa omanlaistaan ohjausta.
Käytännön oppia alan huipuilta
Kysyttäessä opintojen kohokohtia Ida mainitsee viikon vierailun Dubliniin, jossa hän pääsi Camillan kanssa harjoittelemaan ja esiintymään Erasmus-orkesterissa. Mieleen on jäänyt myös viime kevään Manhattan School of Musicin järjestämä mestarikurssi, johon Ida pääsi osallistumaan virtuaalisesti. Peter Vinograden vetämä kurssi tarjosi upean kokemuksen ja harvinaisen mahdollisuuden saada oppia kansainväliseltä huippumuusikolta.
Camilla kävi Dublinin lisäksi soittamassa myös Roomassa. Hän on TAMKissakin pitänyt orkesteriperiodeista, koska ne tarjoavat mahdollisuuden soittaa yhdessä ja tehdä isompaa musiikkia. Orkesteriperiodit noudattavat hyvin paljolti samaa kaavaa kuin esimerkiksi Filharmonian työviikko. Ohjelmaa harjoitellaan 3-4 päivää, minkä jälkeen viikko huipentuu konserttiin.
Opiskelijat saavat arvokasta oppia Filharmonian ammattimuusikoilta orkesteriakatemian puitteissa. Opetukseen kuuluu orkesteripaikkatunnit, joissa treenataan käytännössä sitä, miten orkesteripaikkoja haetaan työelämässä. Akatemiassa käy luennoimassa myös muita ulkopuolisia ammattilaisia, viimeksi eilen oli saatu oppia Robert Cohenilta, joka on aikamme merkittävimpiä sellistejä.
TAMKin yhteisöllinen musiikkikupla
Vajaan parin vuoden aika TAMKissa on täyttänyt molempien odotukset.
On hienoa, että nyt on lupa tehdä kokopäiväisesti sitä, mistä nauttii ja johon on aikaisemmin päässyt keskittymään vasta iltaisin koulutuntien jälkeen. Se, että vieressä on muita saman alan opiskelijoita vain lisää innostusta ja tuo turvallisuuden Täällä tuetaan toinen toistamme ja annetaan vinkkejä, opitaan muilta lisää musiikista ja harjoittelutavoista, molemmat kertovat.
Musiikinopiskelijat ovat Idan mukaan kampuksella omassa ”kuplassaan”. Koululla vietetään aikaa aamusta iltaan, jolloin porukasta muodostuu oma, tiivis yhteisönsä. Päivään kuuluu paljon itsenäistä treenaamista, joten on hienoa, että yhteisöstä saa tukea ja juttuseuraa.
Ja täällä ei muodostu kuppikuntia sen mukaan, mitä instrumenttia soitat, vaan kaikki hengaavat yhdessä ja juttukaverin löytää aina, kehuu Camilla.