Yhdessä kirjoittaminen – loputon kompromissien taival vai yhdessä oppimista ja ystävyyden lujittumista? Kerromme kahdessa blogijulkaisussa miten onnistuimme yhteiskirjoittamisessa ja vinkkaamme, miten myös sinä ja kanssakirjoittajasi saatte yhteisen projektin sujumaan. Tässä julkaisussa keskitymme projektin käynnistämiseen ja sujuvaan yhteistyöhön. Toisessa blogitekstissä jaamme kirjoituskäytäntömme ja vinkkimme projektissa onnistumiseen.
Kun opiskelimme vokologiaa ja puheviestintää Tampereen yliopistossa, huomasimme että yhdessä työskentely sujui hyvin. Valmistuttuamme perustimme yhteisen koulutusyrityksen ja idea tavallisille puhujille tarkoitetusta äänenharjoittamisen oppaasta alkoi itää. Tarkoituksenmukaista kirjaa ei yksinkertaisesti ollut saatavilla, joten päätimme kirjoittaa sellaisen itse. Siitä alkoi yhteiskirjoittamisen taipaleemme, jonka tuloksena lopulta oli teos Äänitreeni – Opas parempaan puheääneen.
Kirjan kirjoittaminen yhdessä herätti sekä innostusta että rimakauhua. Meillä oli yhteistä tietopohjaa puhetekniikasta ja sen harjoittamisesta ja lisäksi kunkin omia osaamisalueita, joista kirjamme lukija hyötyisi. Saisimmeko siis yhdessä aikaan laajan ja lukijoitamme palvelevan teoksen? Vai olisiko kyseessä loppumaton projekti, jossa kaikista päätöksistä pitäisi neuvotella toisten kanssa?
Keskustele, keskustele, keskustele
Ennen kuin aloitimme varsinaisen kirjoitustyön, päätimme laatia kirjoittamiselle toimintaohjeet. Olimme jo oppineet tuntemaan toisemme työkavereina, joten tunsimme toistemme vahvuudet ja kehityskohteet. Vaikkemme varsinaisesti palanneet ohjeisiin kirjaa kirjoittaessamme, niiden laatiminen oli olennaista, sillä tulimme samalla jutelleeksi yhteiseen työskentelyyn liittyvistä odotuksista ja huolista.
Huomasimme heti projektin alussa, että kun kirjoittaa yhdessä muiden kanssa, on läsnä aina monta mielipidettä. Kukin meistä toi pöytään paitsi sisältöön liittyvää tietoa ja kokemusta, myös erilaisia tapoja muovata ajatuksia muille ymmärrettävään muotoon. Tästä aiheutui ristivetoa, vilkasta sanailua ja paljon keskustelua. Kirjaa kirjoittaessa kehityimmekin paitsi kirjoittajina, myös keskustelijoina.
Keskusteltiin tavoitteesta. Millaista kirjaa olimme kirjoittamassa, millaiselle lukijalle? Mitä asioita halusimme mukaan, millaiseen sävyyn kerrottuna? Kun jossain tökkäsi, palautimme mieleen tavoitteemme ja pohdimme veikö jokin ratkaisu meitä kohti yhteistä tavoitetta ja palveliko se lukijaa.
Keskusteltiin kirjoitetusta. Muut kommentoivat taajaan toisten luonnoksia, joko kirjallisesti tai yhteisessä keskustelussa. Pidimme yllä ajatusta, ettei minkään tarvitse olla lopullista ennen kuin sen näkee osana kokonaisuutta. Tämä auttoi pääsemään eteenpäin kohdista, joista oltiin eri mieltä.
Keskusteltiin tunteista. Pyrimme puhumaan tunteista heti, kun niitä nousi: ”Harmittaako, kun toiveesi ei toteudu?”, ”Nyt ei kyllä yhtään irtoa.”, ”Sori, mulla on tänään lyhyt pinna, mutta se johtuu ihan muusta.”.
Kokemuksemme mukaan yhteiskirjoittaminen on siis varsinaisen kirjoittamisen lisäksi keskustelua ja kykyä tehdä kompromisseja. Meiltä jokaiselta löytyi joka asiaan mielipide, mutta kukin oppi valitsemaan, mitkä asiat olivat niin tärkeitä, että niistä oli valmis tarvittaessa käymään pitkällisempää debattia. Opimme, ettei kokonaisuus ole yhdestä yksityiskohdasta kiinni, vaan on tärkeämpää, että yhteisessä tekstissä näkyy jokaisen kirjoittajan kädenjälki.
Vinkit aloittamiseen ja keskusteluun
Kirjoitusprojektin aluksi suosittelemme tutustumaan omiin ja toistenne vahvuuksiin ja kehityskohteisiin. On hyvä keskustella teokseen ja sen kirjoittamiseen, mutta myös pidemmän projektin työstämiseen ja aikaansaamiseen liittyvistä toimintatavoista ja odotuksista. Ajatusten kirjaaminen kirjallisiksi toimintaohjeiksi tekee toiveita ja tarpeita näkyviksi.
Kirjoitusprojektin aikana suosittelemme keskustelemaan avoimesti kaikesta ja varaamaan yhteisestä työskentelystä aikaa keskustelulle. Varsinaisen kirjoitetun tekstin lisäksi on tärkeää keskustella tunteista ja tarpeista kuten myös työn etenemisestä ja tavoitteista. Keskustelu edistää tekstin valmistumista ja tekee tekstistä enemmän kuin osiensa summan. Lisäksi se syventää ymmärrystä kirjoitettavasta aiheesta, itsestä ja toisista.
Mitä muuta kuin keskustelemista yhteiskirjoittaminen on? Meidän kokemuksemme mukaan se on kunkin kirjoittajan vahvuuksien hyödyntämistä ja sietämistä, sekä vahvasti tekniikkalaji, jossa hyvät käytännöt auttavat eteenpäin. Näistä lisää toisessa blogijulkaisussa.
Terhi Meriläinen, puheviestinnän yliopisto-opettaja, kielikeskus, Tampereen yliopisto. Väitöskirjatutkija (viestintä), Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto.
Marja Suurpalo, väitöskirjatutkija (vokologia), Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto. Puhevalmentaja Vokomotiivi-osuuskunta.
Risto Härkönen, puhevalmentaja, Vokomotiivi-osuuskunta.
Äänitreeni – Opas parempaan puheääneen Tampereen korkeakouluyhteisön kirjaston Andor-hakupalvelussa.
