Digimentoriverkosto vietti kevätjuhlaa Zoomissa kauden viimeisen tapaamisen kunniaksi. Kun etätapaamisia on verkostolla jo yli vuoden ajan takana, tapaamiset ovat löytäneet toimivat rakenteensa. Kevään aikana olemme miettineet keinoja jakaa hiljaista tietoa näissä isolla verkostolla järjestetyissä kuukausitapaamisissa. Kaipaan lähitapaamisista erityisesti kahdenkeskisiä keskusteluja ja epävirallista jutustelua. Kahvipöydän kulmalla saatoit kysäistä kollegalta kuulumisia tai jostain asiasta ilman, että tuo kuulumisten kysely oli osa tapaamisen virallista agendaa. Tämä ”luppoaika” eli siirtymät, tapaamisten aloitukset, lopetukset ja tauot, antoivat mahdollisuuden myös verkostolle niin tärkeään tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtoon. Kevään viimeisessä tapaamisessa loimme tilaisuuden tähän tiedon vaihtoon kevätjuhlan muodossa. Jokaiselle oli nimetty oma dia yhdessä täydennettävään PowerPoint-esitykseen ja varattu muutama minuutti aikaa kertoa jokin vuoden aikana tehty oivallus tai oppimiskokemus, sekä mitä tuosta opitusta aikoo jatkossa hyödyntää tai kehittää edelleen. Oivalluksia kertyi runsaasti ja kaikki pääsivät ääneen.
Otteita oivalluksista:
- Viikottaiset kurssikahvit, ylimääräiset preppauskerrat halukkaille ja ohjausaikojen varaus tarpeen mukaan: Etäopiskelussa on tärkeää olla olemassa opiskelijoille. Välttämättä tämä ei edellytä isoja rakenteellisia toimenpiteitä, vaan mentorit painottivat ”nanotoimien” tärkeyttä. Pienillä, kurssin sisään rakennetuilla tuen muodoilla tai toimintatavoilla mahdollistetaan turvallinen paikka kysyä ja reflektoida omia ideoita ja ajatuksia, ja näin tuetaan yhteisöön kiinnittymistä ja opintojen etenemistä. Vastaavia digivartteja, virtuaalikahveja ja digipedatunteja on järjestetty myös henkilökunnan keskuudessa.
- Sähköiset materiaalit: Erilaisista korona-ajan kyselyistä on opiskelijoilta noussut ilonaiheena kaikenlaisten sähköisten materiaalien lisääntyminen. Videomateriaalien lisäksi, erilaiset interaktiiviset materiaalit, animaatiot, havainnolliset tietoiskut ja autenttiset, ajankohtaiset aineistot auttavat opiskelijaa paitsi oppimaan asioita myös palaamaan tärkeimpiin tai haastavampiin sisältöihin ja kertaamaan omaan tahtiin. Laadukkaiden materiaalien myötä huomio siirtyy niiden hyödyntämiseen jatkossakin ja seuraavan lukuvuoden opetuksen suunnitteluun. Milloin lähitapaaminen on tarpeen ja mitä siellä silloin kannattaa käsitellä?
- Yhteisopettajuus, vertaiskehittäminen ja -arviointi: Yhteistyötä kollegojen kanssa paitsi sisällön pohtimisessa myös opetuksen järjestämisessä, työkalujen ja pedagogiikan pohdinnassa kaivattiin ja kokemuksia tällaisesta ylistettiin. Tulisi yhä enemmän luoda mahdollisuuksia opettajien yhteistyöhön, ideoiden vaihtoon. Tällainen benchmarking, vertaiskehittäminen tai ”parastaminen” viittaa oman toiminnan parantamiseen hyväksi havaittujen käytäntöjä omaan tarpeisiin edelleen kehittäen ja toisten työstä inspiroitumalla. Samaa mahdollisuutta kannattaa tarjota myös opiskelijoille. Vertaisarviointi ja sen huomiointi yhtenä arvioinnin kohteena sekä ryhmätyöskentely etäyhteyksin haluttiin säilyttää etäajasta.
Toisilta oppiminen olisi hyödyllistä myös digitaitojen kohdalla, jossa ohjelman käytön oppimisen lisäksi olleellista on ohjelman soveltaminen ja tarkoituksenmukaisten käyttötapojen löytäminen. Tapaamisessa vieraili tutkija Antti Syvänen, joka kertoi Digitaaliset valmiudet (Diva) -kyselyn alustavia tuloksia. Analyysin jälkeen tuloksista nousee varmasti havaintoja digitaalisten välineiden osaamistasosta ja kehittämitarpeista. Lisää mentoreiden oivalluksia lisätään kesän aikana myös vinkkipankkiin.
Etäaikana nousi entistä selvemmin esille uuden korkeakouluyhteisömme kokoluokka. Iso yhteisömme sisältää valtavan kirjon erilaisia pienempiä yhteisöjä ja tieteenaloja, joilla on oppiaineen luonteen vuoksikin erilaisia tapoja opettaa ja ottaa opiskelijat jäsenekseen. Vaikka kokoluokka on huomioitava monessa asiassa, kuten esim. tietojärjestelmien kapasiteetin kohdalla, ja haasteitakin iso organisaatio aiheuttaa, niin sisältää se myös valtavan määrän osaamista ja oivalluksia. Vaikka etäajan yksinäisyys on noussut esille monissa kyselyissä, ehkä etäaika toi meitä myös jollain tasolla yhteen uutena organisaationa. Olimme kaikki saman asian äärellä eri organisaatiotaustoista tai käytännöistä huolimatta keksimässä uusia tapoja olla ja opettaa etänä.
Hyviä käytäntöjä jaettiin myös 21.5. pidetyssä Digin viemää -webinaarissa. Kaksi kertaa vuodessa pidettävä Digin viemää -päivä esittelee hyviä käytäntöjä yhteisöstämme. Tällä kertaa esillä oli neljä erilaista puheenvuoroa, jossa kuultiin vinkkejä mm. massakurssin järjestämiseen, vuorovaikutuksen lisäämiseen etäopetustilanteissa, esiintymiseen videolla ja arviointiin.
Päivässä taustakanavana oli myös Flinga, jossa yleisöltä kysyttin, että mitä etäajasta opittua ei kannata unohtaa. Vastauksiksi mainittiin mm.
- Teamsin aktiivisen käytön jatkaminen
- ”Hybridisyys” opetuksessa ja työnteossa ja etätyöskentelyn jatkaminen tarpeen mukaan
- Opit opiskelijoiden aktivointimahdollisuuksista ja ryhmätyöskentelystä etäyhteyksin
- Pedagogisen käsikirjoituksen ja vuorovaikutuksen merkitys
- Opetusvideoiden ja tallenteiden merkitys joustavuudelle ja oppimisen tukena
Digin viemä esitykset julkaistaan tekstitettyinä Vinkkipankissa kesäkuun aikana.
Vaikka stipendejä tai kunniakirjoja ei tässä kevätjuhlassa jaettukaan, ansaitsee jokainen mentori ison kiitoksen. Digimentoritoiminta jää nyt kesätauolle ja palaa uuden lukuvuoden alkaessa. Saa nähdä minkälainen tilanne meillä on syksyllä edessä, ja mihin ilmiöihin silloin perehdymme ja mihin apuamme tuolloin erityisesti tarvitaan.
Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!
Suvi Junes
Kirjoittaja toimii yhtenä Tampereen korkeakouluyhteisön Digimentoriverkoston koordinaattorina.