Työpajan asialistalla oli teollisuuden edustajien hyödyllisiä puheenvuoroja sekä keskusteluja Suomen teollisuuden tulevista haasteista ja olosuhteista kestävyyden ja innovoinnin suhteen.
Keskustelut perustuivat vuorovaikutteisiin tehtäviin, jotka mahdollistivat keskustelun ja osallistumisen. Ensimmäisessä tehtävässä keskityttiin yritysten tarvitsemiin ominaisuuksiin, valmiuksiin ja resursseihin vuoteen 2025 mennessä.
Muuttuvat toimintaympäristöt haastavat yrityksiä
Keskustelussa korostuivat erilaiset näkökulmat. Yritysten toimintaympäristöissä käydään läpi monia muutoksia. Yksi tärkeimmistä näkökohdista on robottien käytön lisääntyminen, myös automatisointitasot kasvavat. Tiedonhallinta ja sensorien kehittäminen ovat olennaisia lähtökohtia automaatiojärjestelmien kehittämisessä. Ne tulevat saamaan entistä enemmän huomiota, jotta robottien käyttöä voidaan tukea ja jotta niitä voidaan hyödyntää tehokkaasti.
Uusia liiketoimintamalleja on tulossa, joten perinteiset valmiudet ja osaaminen eivät enää riitä. Tarvitaan luovaa perustaitojen uudistamista uuden todellisuuden moninaisten näkökohtien kattamiseksi.
Robotiikka, digitaaliset kaksoset ja tekoäly ovat olennaisia tulevaisuudessa
Toinen ajanjakso, josta työpajassa visioitiin, oli vuonna 2035. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että siihen mennessä muutosten laajuus on vielä suurempi. Robotit ovat olennainen osa valmistusprosesseja, joita digitaaliset kaksoset tukevat edelleen. Tekoäly voittaa. Tämä kehitys vaatii edistynyttä ihmisen ja koneen välistä yhteistyötä.
Työpajan päätösosassa osallistujia pyydettiin kertomaan ajatuksistaan Visio 2030 -ohjelmasta. Visio 2030 kaavailee Suomea kestäväksi voittajaksi kaksoissiirtymässä. Suurin osa osallistujista piti visiota kunnianhimoisena ja vahvana yhteistyön mahdollisuutena, mutta samalla ilmaistiin tarve yksityiskohtaisempaan etenemissuunnitelmaan.
Työpaja saavutti päätavoitteensa saada eri yritysten edustajien arvokas panos suomalaisen teollisuuden tulevaisuuden visualisoimiseksi.
Alkuperäinen englanninkielinen teksti: Panagiota Kalpakidou, Tampereen yliopisto (käännös Hanna Ylli)
Kuva: Shutterstock