Eelis Uusivirta opiskelee neljättä vuotta musiikkipedagogiksi pääaineenaan sävellys ja suorittaa lisäksi musiikkipedagogin tutkintoa orkesterinjohdon pääaineella. Minea Varho puolestaan opiskelee kolmatta vuotta sävellystä muusikon koulutusohjelmassa.
Millaisia tunteita haluatte sävellystenne herättävän kuulijoissa?
Minea: Ajattelen, että teoksissa voi olla edustettuna koko muutokseen ja siirtymään liittyvä tunteiden kirjo. Uusien tilojen avajaisissa keskitytään paljon iloon, joten halusimme tässä teoksessa keskittyä myös luopumiseen ja nykyiseen tilaan liittyviin muistoihin. Olen osana sävellysprosessia innoittunut sekä emotionaalisesta että konkreettisesta purkamisesta ja siitä, mitä tunteita muutos ylipäätään voi herättää.
Eelis: Minun sävellykseni pohjautuvat löyhästi katolisen kirkon sielunmessuun, ja osateosten nimet tulevat sieltä. Samalla osateokset pyrkivät käsittelemään juuri näitä muutoksen ja jäähyväisten monimuotoisia tunteita. Kahdessa osateoksessa on laulajia, joiden tekstit ovat latinankielisestä sielunmessusta eli requiemista.
Uusien tilojen avajaisissa keskitytään paljon iloon, joten halusimme tässä teoksessa keskittyä myös luopumiseen ja nykyiseen tilaan liittyviin muistoihin.
Millainen kokoonpano esittää sävellyksiänne?
Eelis: Soittajia on 10, mutta kaikki eivät esiinny samassa kokoonpanossa. Omissa sävellyksissäni on paljon duoja ja soolokappaleita. Kokoonpano siis vaihtuu esityksen aikana.
Minea: Kun yksi kokoonpano lopettelee, jossain alkaa jo soida seuraava osateos, ja yleisöä johdatellaan vähitellen ympäri tiloja.
P-talo ei ole ollut musiikille suunniteltu tila, ja sen kanssa on ollut omat haasteensa aina sisäilmaongelmista lähtien. Mutta onko jotain, mitä opiskelijat jäävät talosta kaipaamaan?
Minea: Mihin tahansa tuttuun asiaan syntyy side. Vaikka muutos olisi odotettu ja muutos parempaan, siihen liittyy silti totutusta luopumista. Haluan fiilistellä sitä, että tämä rakennus puretaan ja kohta sitä ei enää ole. Samalla tavalla tämä musiikki soi nyt vain tämän kerran. Koska se on sävelletty juuri tähän tilaan, sitä ei voi sellaisenaan esittää uudelleen.
Eelis: Myös minulle P-talo on ollut tärkeä osa musiikkiopintoja. Kun tulin aikanaan pääsykokeisiin, tutustuin ensimmäisen kerran näihin tiloihin ja luokkiin. Vaikka luokat ovat välillä olleet haastavia harjoitteluun, täällä on vietetty valtavasti aikaa yhdessä opiskelukavereiden kanssa.
Mitä odotatte eniten uusilta tiloilta?
Eelis: Yhteisöllisyyttä. Tällä hetkellä musiikkiteatterin, musiikkipedagogiikan sekä esittävän ja luovan säveltaiteen muusikkolinjan opiskelijat ovat eri paikoissa. Uusissa tiloissa kaikki saadaan saman katon alle. Se mahdollistaa eri linjojen opiskelijoiden kohtaamisen, ja asioita voidaan tehdä yhdessä.
Minea: Odotan erityisesti saavutettavuutta ja esteettömyyttä niin terveyden, liikkumisen kuin osallistumisenkin näkökulmasta. Myös se on tärkeää, että esiintymistilat ovat samassa osoitteessa kuin harjoittelutilat. Suurikokoisten soittimien soittajat pystyvät silloin esiintymään paremmin, mikä ei ole tähän asti ollut itsestään selvää.
Uusissa tiloissa kaikki saadaan saman katon alle. Se mahdollistaa eri linjojen opiskelijoiden kohtaamisen, ja asioita voidaan tehdä yhdessä.
Mikä on ollut mieleenpainuvin tai hienoin kokemus opinnoissanne tähän asti?
Eelis: Omissa opinnoissani hienointa on ollut se, että on päässyt tekemään monipuolisia juttuja ja keskittymään täysillä musiikkiin. Esimerkiksi puolustusvoimien soittokuntien kanssa työskentely harjoitusperiodeilla tarjoaa aivan erilaisia kokemuksia.
Minea: Minulle ei ehkä ole yhtä yksittäistä tapahtumaa. Tärkeintä ovat olleet erittäin pätevät opettajat ja samanhenkiset opiskelukaverit. Ilmapiiri on ollut kannustava ja olen saanut tehdä omaa juttuani innostavassa seurassa. Se on ollut minulle keskeistä.
Missä koette kehittyneenne eniten opintojen aikana?
Eelis: Minulla kehitys on ollut kokonaisvaltaista. Tullessani taloon mietin, mitä musiikin opiskelu on ja mitä se voi tarjota. Koulutuksen kautta minulle on avautunut ovia myös työelämään ja olen nähnyt, mitä musiikkiala voi oikeasti ammatillisesti olla. Olen kehittynyt valtavasti eri osa-alueilla ja nähnyt niiden hyödyn myös työelämässä. Olen työskennellyt harrastajaorkesterin kapellimestarina jo kolmatta vuotta, ja tänä vuonna mukaan on tullut kaksi muutakin orkesteria. Myös säveltämisen puolella on tullut esimerkiksi kilpailumenestystä.
Minea: Minulla on jokseenkin sama kokemus. Eri osa-alueiden välille on syntynyt enemmän siltoja, ja opitut taidot keskustelevat keskenään ja muodostavat kokonaisuuden. Olen myös päässyt työelämässä näkemään, miten opinnoissa hankittua osaamista voi hyödyntää, ja toisaalta miten oppiminen jatkuu ammattikentällä.
Millaisia haaveita teillä on tulevaisuuden suhteen?
Eelis: Näen itseni ehkä vielä viiden vuoden päästäkin opiskelemassa. Haluan aikanaan hakeutua maisterikoulutukseen. Sen jälkeen haluaisin työskennellä ammattiorkesterien kanssa, mutta myös harrastajaorkesterit ja musiikkiopistot kiinnostavat.
Minea: Minäkin haaveilen ylemmän korkeakoulututkinnon tekemisestä. Vielä ei ole täysin selvää, millä linjalla tai mihin keskittyen. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä useamman erilaisen työn parissa. Minua kiinnostavat soittaminen ja esiintyminen, säveltäminen sekä opetustyö. Pidän siitä, että työelämässä voi yhdistyä sekä erilaisia projekteja että jatkuvaluonteista työtä.
Vielä lopuksi kertokaa, miksi kannattaa saapua P-taloon jättämään jäähyväisiä 7.10. klo 14?
Minea: Ihmisten mukanaolo on keskeinen osa teosta. Olemme yhdessä ja liikumme tilan läpi, joten kyseessä on yhteinen kokemus ja jäähyväiset. Toivon, että paikalle tulee myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet P-talossa. Sinne voi tulla uteliaana tutkimaan, millainen tilasta innoittunut soiva teos voi olla.
Eelis: Kaikki, jotka ovat kokeneet P-talon tai ovat kiinnostuneita tällaisesta esityksestä, ovat ehdottomasti tervetulleita.
Hyvästi – P-talon soiva jäähyväiskävely
Keskiviikko 7.10. klo 14:00
Kuntokatu 4, P-rakennuksen 1. kerroksen aulatila