Fysioterapeutti hyppäsi musiikin ja pedagogiikan maailmaan

Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt opintojen monipuolisuudesta ja ilmapiirin lämminhenkisyydestä. Vaikka kilpailun voisi ajatella olevan kovaa, niin täällä ei ole tietoakaan kateudesta tai kyräilystä. Sekä opiskelijakollegat että opettajat pyrkivät luomaan positiivista ilmapiiriä, toisia kehutaan ja kannustetaan aidosti, Jenni avaa ensikokemuksiaan.

Kymmenen vuoden harkinta-aika

Jenni haki TAMK Musiikkiin ensimmäistä kertaa jo kymmenisen vuotta sitten. Ovet aukesivat, mutta Jenni koki silloisessa elämäntilanteessaan, ettei musiikille ollut vielä tarpeeksi aikaa. Valmistuttuaan fysioterapeutiksi hän teki pari vuotta täysipäiväisesti alan töitä. Mielessä kaihersi kuitenkin edelleen halu kehittyä musiikin saralla. Samoin kiinnosti opettajapätevyyden hankkiminen, joten musiikkipedagogiopinnot yhdistävät Jennin molemmat toiveet.

Jennin instrumentti on oboe. Hän päätyi soittimeen hieman vahingossa – Jennin oli tarkoitus pyrkiä 11-vuotiaana soittamaan nokkahuilua Tampereen konservatorioon, mutta kotiin tulikin kutsu oboen soittoon. Jenni päätti mennä kokeilemaan ja sille tielle hän jäikin.

Oboen soitossa Jenniä viehättää myös käsillä tekeminen, sillä sopivien suukappaleiden eli röörien veistely kuuluu olennaisena osana soittamiseen. Lisäksi oboisteja on kentällä aika vähän, joten työnäkymät ovat siltä osin kohtalaisen hyvät.

Aktiivinen orkesteriakatemia antaa kokemusta yhteissoitosta

Jenni on ollut mukana orkesteriakatemiassa heti opintojen alusta asti. Hän kehuu toiminnan aktiivisuutta sekä luentojen tasoa. Orkesteriperiodeja sekä repertuaari- ja stemmaharjoituksia on säännöllisesti, joten soittotreeniä saa yllin kyllin, varsinkin kun Jenni on tällä hetkellä talon ainoa oboisti.

”Yhteissoittamisesta saa niin paljon nyt kokemusta, että tämän jälkeen voi mennä mihin tahansa kokoonpanoon”, Jenni nauraa.

Jenni on ollut opetuksen tasoon muutoinkin tyytyväinen. Vaikka monet asiat tulevat konkariopiskelijalle kertauksena, niin hän on kokenut opetuksen mielenkiintoisena ja kehittävänä. Opettajilta on saanut hyvin tukea oman musiikillisen polun hahmottamiseen ja uramahdollisuuksien kartoittamiseen. Jenni löytää harmiteltavaa vain aikataulujen yhteensovittamisesta, se on luovien ja musiikkia monella saralla tekevien ihmisten parissa välillä haastavaa.

Jennillä on kokemusta useasta eri alasta ja hektisestä työelämästäkin. Millaiselta hyppy musiikin kentälle on tuntunut ja millaiset haaveet hänellä on tällä hetkellä tulevaisuuden suhteen?

Nyt olen niin innostunut musiikista, että haluaisin työllistää itseni sen saralla – joko opettajana tai esimerkiksi sotilasmusiikkialalla. Vaikka olen mennyt vähän sivuraiteiden kautta, voin näin ensimmäisen vuoden jälkeen sanoa, etten ole hetkeäkään katunut päätöstäni tulla TAMKiin.