Suor Angelica -ooppera on tarina nuorena kuolleesta kauniista nunnasta 1600-luvun Toscanassa. Ensi-iltansa ooppera saa Tampereella la 14.1. klo 19 TAMK Musiikin tuotantona. Esityksiä on neljä, niistä viimeinen on la 21.1. klo 19. Pääroolissa esiintyy Marjaana Ritanen, 30, TAMK Musiikin toisen vuoden musiikkipedagogiopiskelija. Taustalla hänellä on TAMK Musiikin esittävän säveltaiteen opintoja sekä opintoja Kuopion konservatoriossa ja musiikkilukio. Viimeistään musiikkilukiossa vahvistui ajatus siitä, että hän haluaa laulaa työkseen. Suor Angelican rooli on hänen ensimmäinen pääroolinsa.
- Sain kevättalvella tiedon oopperatuotannosta. Konsultoin opettajaani Reetta Haavistoa, joka työskentelee mm. oopperalaulajana Kansallisoopperassa. Kysyin häneltä, pystyisinkö tekemään pääroolin, ja kun vastaus oli ”Ilman muuta!”, niin ilmoittauduin koelauluun, muistelee Marjaana Ritanen.
Tieto pääroolin valinnasta tuli keväällä, joten Marjaana aloitti kesällä valmistautumisensa rooliin. Hän tutki partituuria ja tutustui teokseen perusteellisesti ”itkemällä sitä läpi” useita kertoja. Surullinen ja koskettava ooppera oli jo osittain tuttu, sillä Marjaana oli nähnyt osia siitä Kuopiossa ja vaikuttunut teoksesta suuresti. Pääroolia lauloi silloisessa tuotannossa hänen lukioaikainen laulunopettajansa. Kerran myöhemminkin hän yllätti itsensä aariakirjaa selatessaan laulamasta Senza mammaa, ihan vain kokeillakseen ”miten se lähtisi”.
Edessä suuri rooli
Pääroolia hän kuvaa valtavaksi roolikokonaisuudeksi. Suor Angelica on lavalla koko esityksen ja myös lauluteknisesti roolisuoritus on varsin haastava, sillä matalista äänistä noustaan nopeasti jälleen hyvin korkealle. Dramaturgisestikaan tarkasteltuna rooli ei ole niitä helpoimpia, sillä esityksessä käydään läpi koko tunteiden kirjo rakkaudesta, kaipauksesta ja toivosta suruun, pettymykseen, järkytykseen ja epätoivoon.
- Koen, että henkilökohtaisesti minun on ollut helppoa samaistua roolihahmoon. Sisar Angelica on kohdannut elämässään paljon surua. Itsellänikin on taustalla useita surun ja menetyksen kokemuksia, joten saan roolityöhön syvyyttä myös omien kokemusteni kautta. Toisaalta vie paljon ajatuksia ja voimia elää tarinassa täysillä mukana koko ajan, ja on mietittävä, miten paljon omille tunteille voi antaa tilaa, hän pohtii.
Ylhäisen perheen tytärtä Angelicaa Marjaana kuvailee vahvasti rakastavaksi ihmiseksi, jonka tunnemaailma on helposti samaistuttavissa. Keskiössä ovat toivo ja rakkaus. Hän tutustui oopperasta tehtyihin erilaisiin versioihin ja tulkintoihin ja pohti, miten selviää oopperan läpi itkemättä koko aikaa.
Heinäkuussa hän sai mahdollisuuden viettää kaksi viikkoa Italiassa opiskellen laulua ja kieltä. Matkasta oli suuri apu roolisuoritukseen valmistautuessa. Kielen sointi, painotukset ja intonaatiot tuovat tulkintaan syvyyttä. Laulettujen sanojen merkitys on ymmärrettävä, että roolisuorituksesta tulee uskottava. Kahdessakin viikossa ehtii oppia yllättävän paljon kieltä, kun alkeet ovat tutut ja asutaan perhemajoituksessa.
- Kiitokset vielä Ulla Raiskiolle, joka kysyi minua matkalle. Hienoa, että hänkin tulee mukaan tähän produktioon tädin rooliin, Marjaana kiittelee.
Harjoittelua yksin ja yhdessä
Marjaana harjoitteli teosta pääasiassa yksin loka-marraskuun taitteeseen saakka. Laulutunneilla opettaja Reetta Haaviston kanssa käytiin teosta läpi lähinnä lauluteknisestä näkökulmasta. Yhteinen harjoittelu käynnistyi intensiivijaksolla, jossa aamupäivät koostuivat näyttämöharjoituksista ja iltapäivät musiikkiharjoituksista. Näyttämölle pääsyn hän koki helpottavana, sillä ajatukset ja tunteet sai vihdoin purettua ja kehollistettua.
Kun tunteet ovat tasapainossa, se auttaa myös lauluteknisesti. Oikeanlaisen energialatauksen myötä myös hengitys toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Laulamaan oppii vain laulamalla, mutta myös lepoon on kiinnitettävä huomiota. Ylisuorittaminen näkyy ja kuuluu helposti myös äänessä.
Joulukuun puolivälissä saatiin orkesteri mukaan harjoituksiin ja esiintymispaikalle Tampereen Tuomiokirkkoon harjoitukset siirtyvät Satamakadun salista tammikuun alussa.
Tuomiokirkkoa ei pyritä rakentamaan 1600-luvun Toscanaksi, vaan se toimii oman aikakautensa ja roolinsa mukaisena paikkana. Mahdollisesti kirkon taideaarteillakin on oma roolinsa esityksessä. Tuottajan ja ohjaajan johdolla esiintyjät pääsivät jo syksystä kirkkoesittelyyn.
Monipuolista kokemusta jo aiemminkin
Päärooli on Marjaana Ritaselle ensimmäinen, mutta hänellä on monipuolista esiintymiskokemusta jo entuudestaan. Kulttuuriyhdistys Eiku ry:n useissa eri ooppera- ja näyttämöproduktioissa sekä konserteissa hän on ollut mukana jo vuodesta 2013. Hän on laulanut Mozartin Taikahuilun 2. naisen roolin, Tuomas Turriagon Prinsessa Papupadassa hän lauloi Hovineitona ja G.C. Menotin The Medium-oopperassa hän lauloi Mrs Nolanin roolin. Myös lied-musiikki on aina ollut lähellä sydäntä.
- Olen todella iloinen, että saan tehdä juuri tämän roolin juuri tässä hetkessä. Tämä on itselleni hyvin suuri ja merkityksellinen asia, ja toivon sen välittyvän myös ulospäin, hän painottaa.
Teksti: Heli Antila
Kuvat: Mari Korhonen ja Aino Kurki