Käyrätorvisti Jenni Vuorinen haluaa kehittyä soittajana, opettajanpätevyys on bonusta

”Olin juuri aloittanut koulun, ja halusin mukaan puhallinorkesteriin huilua soittavan isosiskoni jalanjäljissä. Menin Juvenalian musiikkiopistoon tarkoituksenani aloittaa pasuunan soitto. Siellä vinkattiin pasunisteja olevan jo paljon ja että käyrätorvi voisi olla parempi vaihtoehto”, Jenni muistelee soittouransa alkua.

Jenni noudatti neuvoa eikä ole valintaansa sen koommin katunut. Jo kolmen kuukauden kuluttua hän soitti käyrätorvea vasta perustetussa orkesterissa. Vaskipuhaltimiin kuuluva käyrätorvessa on pienempi suukappale, mikä tekee siitä hieman haastavamman puhallinsoittimen. Venttiilejä säädetään vasemmalla kädellä, mikä saattaa joillekin olla aluksi outoa, Jenni valottaa instrumenttinsa ominaispiirteitä.

Soittoharjoitusta on TAMKilla kertynyt paljon

Espoosta kotoisin oleva Jenni on opiskellut musiikkia myös Helsingin konservatoriossa. Pidettyään pari välivuotta opiskelusta lisäopinnot alkoivat kiinnostaa Jenniä. Hän päätti hakea TAMKille, koska oli saanut opinahjosta positiivisen kuvan. Tampere on Jennille täysin uusi tuttavuus, mutta hän on viihtynyt kaupungissa hyvin. Vaikka kaikki on uutta, niin Jennin mukaan TAMKilla on mahtavia ihmisiä ja aina löytyy juttuseuraa.

Soittoharjoitusta Jenni nauraa saaneensa paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Jennin kanssa samaan aikaan aloitti toinenkin käyrätorvisti, joten yksin ei tarvitse instrumenttinsa kanssa soitella. Orkesteriakatemian Jenni kertoo antavan paljon käytännön harjoitusta orkesterissa soittamisessa ja eri teoksiin tutustumisessa.

Käytännön opetustyöhön Jenni pääsee käsiksi heti haastattelua seuraavana päivänä, kun ensimmäinen harjoitusoppilas tulee hänen ohjattavakseen. Jenni ei ole aikaisemmin antanut soitto-opetusta ja odottaa mielenkiinnolla, kuinka opettaminen alkaa sujua. Oppilas on kuitenkin Jennille tuttu opiskelijakaveri, minkä hän uskoo rentouttavan tunnelmaa.

Jennin vinkit opiskeluun

Jenni kertoo puolen vuoden TAMK-kokemuksen perusteella havainneensa, että korkeakoulussa opetuksen laatu on ihan eri tasolla kuin alemmilla asteilla. Ainahan on kehitettävää, muun muassa aikatauluissa on välillä sovittelemista. Myös harjoitusluokkia Jenni toivoisi olevan enemmän, mutta tietää pulmaan olevan tulossa parannusta lähitulevaisuudessa.

”Kyllä täällä töitä pitää tehdä, toki päivissä ja viikoissa on eroja. Proggisviikot ovat taas ihan omanlaisiaan. Tuudo on opiskelijan arkeen hyvä työkalu, sieltä näkee lukujärjestykset, tilavaraukset ja muut tarvittavat tiedot.

Jennillä on omat pääsykokeet tuoreessa muistissa. Hän vinkkaa, että jos ei hetkeen ole opiskellut musiikin teorioita, niin niitä on hyvä kerrata. Moni jännittää prima vista -laulua, mutta sitä on turha stressata. Oman instrumenttiesitys kannattaa valmistella hyvin ja olla vain oma itsensä.

Näin opintojen alussa tulevaisuuden haaveet ei vielä ole ihan kirkastuneet. Mietinnässä on ollut puolustusvoimien soittokunnat, ja siinä ohessa olisi kiva tehdä opetushommia. Mutta sen tiedän, että musiikin kanssa haluan olla tekemisissä.