En minä siellä kovin kauaa ehtinyt olla, koska sain täältä Tampereen Filharmoniasta paikan vuonna 2009. Muutimme tänne perheen kanssa 2010, vaimonihan on Tampereelta kotoisin, kertoo Juha.
Kontrabasson soittajan kädet
Se miten Juha päätyi kontrabassoon, on hänen mukaansa aika yleinen tarina. Hän soitti ensin viulua yksityistunneilla ja haki musiikkiopistoon 90-luvun alussa. Siihen aikaan kaikki halusivat soittaa viulua – tai pianoa – joten opiskelupaikka olisi vaatinut huippupisteet. Musiikkiopiston ovet eivät ensimmäisellä kertaa auenneet Juhalle. Viulunopettaja ehdottikin, että haepas seuraavana vuonna kontrabassoon, siihen on enemmän tilaa.
Minä olin kuuliainen lapsi, joten tein työtä käskettyä. Eihän minulla ollut mitään käsitystä, mikä kontrabasso on. Valintakokeessa raati katsoi minun käsiäni arvioidakseen, ovatko ne tarpeeksi suuret kontrabasson soittoon. Ilmeisesti olivat, koska sillä kertaa pääsin sisään, Juha nauraa muistoilleen.
Kontrabasso istui Juhan otteisiin heti, ja oli alusta asti selvää, että se oli hänen soittimensa. Vaikka Juha jatkoi myös viulun soittoa, siinä ei tapahtunut samanlaista kehitystä kuin kontrabasson kanssa.
Kontrabasso on siinä mielessä vaikeampi soitin, että siitä on haastavampaa saada aluksi hyvää ääntä, äänet ovat niin kaukana toisistaan. Esimerkiksi oktaavihyppy on kontrabassossa puolen metrin loikka, kun viulussa siitä selviää pienellä ranneliikkeellä. Toisaalta taas orkesteristemmat ovat kontrabassossa helpompia, eli orkesterissa pärjää vaikkei niin kauaa olisi soittanutkaan.
TAMKin konsepti hyvä väylä opiskella musiikkia
Juha kehuu Tamperetta mahtavaksi kaupungiksi, jossa on paljon mahdollisuuksia. TAMKin konsepti on Juhan mielestä hyvä väylä opiskella muun muassa kontrabasson soittoa. Sillä ei niinkään ole merkitystä opiskeleeko musiikkipedagogiksi tai muusikoksi, instrumenttiopintoja kertyy joka tapauksessa. Pedagogin pätevyys on opintokokonaisuuteen Juhan mukaan hyvä lisä.
Juha on itse suorittanut pedagogiopinnot Sibelius-Akatemiassa ja kokee saaneensa niistä paljon hyötyä. Hän on aina pitänyt opettamisesta, ennen Tampereelle tuloa Juhalla oli Kauniaisissa bassoluokka, jota hän opetti kuusi vuotta. Sen jälkeen opettaminen on ollut satunnaista, mutta Juhan haaveena olisi päästä siirtämään tietotaitonsa seuraavalle sukupolvelle.
Lisäksi TAMKin Orkesteriakatemia on erinomainen konsepti, täysin vastaavanlaista ei muualla Suomessa ole. Orkesteriakatemia tarkoittaa käytännössä yhteistyötä Tampereen Filharmonian kanssa, ja tietääkseni yhteistyö on vain tiivistymässä.
Tampere Filharmonia ja TAMK tekee yhteistyötä myös koulutuksen osalta. Alkuvuodesta Tampere-talolla oli yhteinen koulutus opiskelijoille ja Filharmonian muusikoille, ja viikko sitten TAMKin Satamakadun salissa saatiin oppia yleisötyöstä.
Dimas Ruiz Santosin tulo TAMKille opettajaksi on myös osoitus siitä, että täällä satsataan orkesterikoulutukseen. Muutoinkin on hienoa saada huipputason oboisti Tampereelle. Tämänkin kokoisessa kaupungissa on ongelmana, että jos joku orkesterilainen vaikka sairastuu, ei ole reservissä ketään tilalle, toisin kuin Helsingissä, Juha selittää.
Kontrabasisteille on kysyntää
Työllistymismahdollisuudet muusikoille ja kontrabasisteille on Juhan mukaan Tampereella hyvät. Lähitulevaisuudessa on tapahtumassa eläköitymistä ja Tampereellakin on oletettavasti tulossa kontrabasson paikkoja auki. Filharmoniassa soittajia on kaikkiaan 97. Kontrabasson soittajia on kahdeksan ja Juha on heistä nuorin.
Sibelius-Akatemian koulutuspaikat eivät riitä, eli tarvitaan kyllä valmistuvia kontrabasisteja muualtakin. Noin 20 vuotta sitten Suomessa ei ollut yhtään ulkomailta tullutta basistia orkestereissa, nyt heitä on aika paljon ainakin pääkaupunkiseudulla. Se on merkki siitä, että opiskelupaikkoja on ollut vähemmän 2000-luvulla, toivottavasti asia korjaantuu tulevaisuudessa.
Juha vaikuttunut TAMKin tuotannoista
Juha on ollut viime aikoina mukana TAMKin produktioissa, muun muassa Suor Angelica -oopperassa sekä suuren suosion saaneessa joulukonsertissa. Joulukonserttiin Juha tuli mukaan hieman sattuman kautta. TAMKin ainoa kontrabasisti oli juuri vaihdossa konsertin aikaan, joten tarvittiin tuuraaja. Juhan vaimo on aikoinaan opiskellut TAMKissa kuoronjohtoa Markus Yli-Jokipiin johdolla, joten Markus keksi soittaa Juhalle.
Konsertti kuulosti hauskalta idealta, joten totta kai lähdin mukaan. Mutta en voinut käsittääkään mikä spektaakkeli konsertista muodostui. Opiskelijat kertoivat, että konsertti oli polkaistu käyntiin kevyesti, koulupastori oli vain heittänyt ilmaan ajatuksen varata Tuomikirkko joulukonserttia varten. Markkinointi hoidettiin lähinnä puskaradiossa, mutta kirkko tuli aivan täyteen ja konsertti striimattiinkin Aamulehden toimesta. Olin todella vaikuttunut, Juha hehkuttaa.
Ooppera oli luonnollista jatkumoa joulukonsertille, sillä kontrabasisti puuttui TAMKin riveistä edelleen. Oopperaan oli panostettu, ja se saikin huikeat arvostelut.
Ensi-illan jälkeen oli asiaankuuluvat ensi-iltabileet, joissa istuin opiskelijoiden kanssa. Siinä joku sitten kysäisi, että oletkos sinäkin opiskelija. Minusta se oli niin hienoa, että jo pelkästään se olisi riittänyt palkkioksi oopperasta. Opiskelijoiden yhteishenki ja palaute oli niin palkitsevaa, hymyilee Juha.
Tulevalla viikolla on alkamassa sinfoniaorkesteriperiodi, jossa Juha on myös mukana. Periodia johtaa Tuomas Turriago, joka on Juhan hyvä ystävä ja vanha opiskelukaveri. He ovat soittaneet yhdessä usein, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun Tuomas johtaa ja Juha soittaa. Ohjelmakin on Juhan mieleen, se sisältää mm. Beethovenin 8. sinfonian ja Englundin 4. sinfonian.
Juha on aikoinaan ollut myös Suomen Kontrabassoklubi ry:n puheenjohtajana ja toiminut sen hallituksessa 10 vuotta. Tälläkin hetkellä hänellä on runsaasti luottamustoimia, mm. orkesterin yhdistyksessä ja valtuuskunnassa. Kuluva kevät on ollut muutoinkin hyvin kiireinen koronan jälkeen.
Meillä on kuitenkin pitkät kesälomat, niin silloin ehtii huilaamaan, Juha hymyilee.