Musiikkipedagogiopiskelija ja sellisti Eero Vahtola: TAMKissa omat vahvuudet ja toiveet tulevat kuulluksi

Viisivuotiaasta sellon soittoa harrastaneen Eero Vahtolan elämään musiikki on kuulunut aina. Muskarin, Espoon musiikkiopiston, Porvoon selloakatemian ja Tapiolan musiikkilukion jälkeen hän haki Sibelius-Akatemiaan sekä musiikkipedagogiopintoihin Turkuun ja Tampereelle. Kun Akatemian ovet eivät auenneet, Tampere vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Eero oli kuullut hyvää TAMKin sellonsoiton opettajasta Markus Hohtista, lisäksi Tampere oli kaupunkina jonkin verran tuttu.

Aluksi ajattelin, että haen uudestaan Akatemiaan, mutta jokin sai minut jäämään. TAMKin tiiviistä yhteisöstä oli tullut turvallinen paikka, jossa omat vahvuudet ja toiveet tulivat kuulluksi, kertoo Eero.

Eero myös uskoi, että Markus Hohtilla oli hänelle vielä paljon annettavaa, sillä ensimmäinen opiskeluvuosi oli mennyt paljolti Porvoon sellokilpailun ohjelmistoa hioessa. Lisäksi Eeroa kiehtoi yhteistyömahdollisuudet musiikkiteatterilinjan kanssa, sillä hänelle on aina ollut tärkeää saada tehdä musiikkia mahdollisimman monipuolisesti. Eero onkin ollut säestämässä monien musiikkiteatterilaisten tutkinnoissa ja päässyt mukaan pienoismusikaaleihin.

Verkostot poikivat työmahdollisuuksia

TAMKin tiivis yhteisö ja hyvät verkostot ovatkin jo tuoneet Eerolle töitä. Hän sijaistaa kakkosselloa Seinäjoen kaupunginteatterissa, jonka orkesteria johtaa TAMKin alumni Aleksi Laukkonen. Lisäksi Eero käy kerran viikossa Kauhajoen Panula-opistossa, jossa hänellä on opetettavanaan yhdeksän eri-ikäistä sellonsoittajaa. TAMKilla on myös oma harjoitusoppilastoiminta, ja yhdessä Kauhajoen pestin kanssa Eero on saanut paljon kokemusta käytännön opetustyöstä. Eero pohtii pedagogiikan peruskysymyksiä jo hyvinkin syvällisesti.

Kukin yksilö ymmärtää ja hahmottaa soittamisen omalla tavallaan. Hyvä opettaja tunnistaa nämä eroavaisuudet, ja osaa tarjota jokaiselle oikeat työkalut soittamisen kehittämiseen. Vaikka opettamisessa on usein kyse henkilökemioiden kohtaamisesta, niin hyvä opettaja pystyy opettamaan ketä tahansa. Lisäksi opettamisessa tulee olla koko ajan läsnä, jotta pystyy heti reagoimaan oppilaansa antamiin vihjeisiin. On oikeastaan ihan sama mitä opetat, jos et pysty nappaamaan kuulijasi mukaan, niin peli on menetetty, Eero naurahtaa.

Tätä oppilaiden yksilöllistä kohtaamista Eero on saanut Kauhajoella harjoitella. Jos ensin opettaa 5-vuotiasta muskarityyliin leikkimällä, ja seuraavaksi sisään saapuu 17-vuotias muusikonalku, täytyy omaa opetustyyliä vaihtaa lennosta. Eero korostaa myös palautteen antamisen tärkeyttä, ja sitä, millä tyylillä sen antaa. Jollekin toimii huumori, toinen analysoi palautteen systemaattisen tarkasti. Joku kaipaa ehkä lempeämpää ohjausta sekä tsemppaamista, kun taas toinen tarvitsee suoraviivaisempaa haastamista.

”Elina Honkosen vetämät didaktiikkatunnit ovat olleet myös ihan parhaita oppeja näiden kolmen vuoden aikana, häneltä on aina voinut kysyä neuvoa missä tahansa pedagogisessa asiassa”, Eero kehuu.

Orkesteriakatemia valmistaa työelämään

Eero nostaa esiin Orkesteriakatemian merkityksen opinnoissa; tiivis yhteistyö Tampereen Filharmonian kanssa on tuonut paljon oppia yhteissoitosta. Jokaisella instrumentilla on Filharmoniasta tuleva koutsi, joka antaa ryhmätunneilla neuvoja omaan soittamiseen. Lisäksi järjestetään harjoituskoesoittoja, joissa Filharmonian soittajista koostuva raati antaa palautteen. Tällainen palaute on Eeron mielestä erittäin arvokasta ja valmistaa opiskelijoita tulevaisuuden työnhakutilanteita varten. Akatemian puitteissa opiskelijat ovat saaneet oppia myös vierailevilta kapellimestareilta. Akatemian luennoilla käsitellään lisäksi soittamista tukevia tekijöitä, esimerkiksi orkesterisoittajan hyvinvointia.

Eero korostaa, että musiikkiala vaatii joustavuutta ja monipuolisuutta, kaikkea ei kannata laskea yhden kortin varaan. Monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta pitävälle Eerolle se sopii oikein hyvin. Hänen tulevaisuuden unelmanaan onkin päästä ”tekemään vähän kaikkea”. Toiveena olisi saada paikka jostain orkesterista, ja tehdä myös opetustyötä siinä ohessa. Eero haluaa panostaa jatkossakin ILME-kvartettiin, joka on TAMKin opiskelijoista koostuva, monipuolista jousikvartettiohjelmistoa soittava yhtye. Samoin musikaalien tekemisestä hän on nauttinut paljon, sillä kevyemmän musiikin äärellä myös tunnelma ja työskentelytapa on vapaampi.

Eero on tämän kauden myös Filharmoniassa kisällinä, ensi syksystä alkaen hän soittaa lisäksi TAMKin orkesterin solistina. Eli tekemistä riittää, mutta sen jaksaa, kun tekeminen on mielekästä. Lopuksi hän korostaa myös TAMKin yhteishengen merkitystä.

Olen löytänyt täältä tosi läheisiä kavereita. Samoin TAMKissa on aina saanut aitoa tukea ja kannustusta, mikä on ollut arvokasta ja aika ainutlaatuistakin.