– Opiskellessani muusikon toisen asteen tutkintoa Kuopion konservatoriossa huomasin, että haluan tehdä tätä ammatikseni. Päätin hakea ammattikorkeakouluun. Vaikka hakijoita oli paljon, pääsin sisään ensisijaiseen hakukohteeseeni ensimmäisellä yrittämällä, hän muistelee.
Uudelle hakijalle Tuuli antaa seuraavat vinkit:
- Valmistaudu soittamisen lisäksi myös henkisesti pääsykokeisiin. Tarvittaessa kysele vinkkejä kavereilta ja opettajilta.
- Soittaessasi pääsykokeissa keskity musiikkiin enemmän kuin tekniseen suorittamiseen.
- Ole oma itsesi. Tuo esille motivaatiosi ja innostuksesi.
Mikä on parasta opinnoissa?
Tuuli on opiskeluaikanaan päässyt mukaan Orkesteriakatemian toimintaan. Hän kuvailee toimintaa inspiroivaksi ja uusia ideoita tuovaksi. Tärkeää on myös tutustua orkesterimuusikon työnkuvaan.
– Se on aivan huippumahdollisuus. Pääsee kuulemaan muita ja saa hyvät koutsit Tampere Filharmoniasta. Harjoituskoesoitot ovat tärkeitä, jos haluaa hakea orkestereihin ja kisällitoiminta antaa mahtavia kokemuksia orkesterisoitoista ja konserteista, hän luettelee.
Myös pedagoginen kehittyminen on ollut tärkeä osa opintoja, sillä Tuuli tietää haluavansa jatkossakin opettaa musiikkia.
– Pidän erittäin hienona mahdollisuutena sitä, että sain jo ensimmäisen vuoden keväänä ensimmäisen harjoitusoppilaani. Ennen opintoja toivoin, että pääsisin jo opiskeluaikana tekemään opetustyötä. Kun ohjaava opettaja seuraa opetustuntejani ja antaa minulle palautetta, niin opin paljon opettajuudesta, hän kuvailee.
Opetuspuolella töitä on löytynyt jo opiskeluaikana ammattikorkeakoulun ulkopuoleltakin. Tällä hetkellä Tuuli opettaa muun muassa Taidekoulu Tuulikellossa sekä Musiikkikoulu Josette Tuomistossa. Huilunsoiton opettajan sijaisuuksia hän on tehnyt myös Merikanto-opistossa Orivedellä. Työt tulevat tuttavien ja omien yhteyksien kautta, joten verkostoituminen lisää työmahdollisuuksia.
Myös muihin huilisteihin tutustumisen hän näkee tärkeänä. Suomen Huiluseura ja Tampereen Huiluklubi ry ovat mahdollistaneet tutustumisen eri-ikäisiin ja erilaisissa elämäntilanteissa oleviin huilisteihin. Hyviä huilisteja on Suomessa paljon, sillä musiikkiopistoissa huilu on suosittu soitin.
Millaisiin työtehtäviin huilistit päätyvät?
Huilistin työnkuva voi olla hyvin moninainen. Monet toimivat opettajana tai orkesterimuusikkona. Alalla on myös monia freelance-muusikkoja, jotka tekevät keikkaa, kamarimusiikkia, sooloa tai kiertävät esimerkiksi pianistin kanssa. Alalla on myös loistava mahdollisuus ja vapaus yhdistellä eri toimenkuvia. Tuulin omakin opettaja Malla Vivolin soittaa opettajan työn lisäksi myös Tampere Filharmoniassa sekä nykymusiikkiyhtye Uusinta Ensemblessä.
Tuulin omat tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki. Maisteriopinnot kiinnostaisivat niin musiikin kuin kasvatustieteidenkin puolella. Valmistumisvaiheen työtilanne ratkaisee todennäköisesti sen, suunnistaako hän ensin jatko-opintojen tai työn pariin.
Etäopetus musiikkialalla
Opiskeluaikanaan Tuuli Orasuo on päässyt tutustumaan etäopetukseen niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmista. Ajatukset ovat ristiriitaiset. Toisaalta älylaitteet mahdollistavat musiikin opetuksen etänä, toisaalta tietyt asiat toimivat paremmin lähiopetuksessa.
– Tekniikan kanssa saattaa aina olla ongelmia. Jos en kuule lapsioppilaani soittoa tai yhteys siellä päässä pätkii, on aika vaikea yhdessä pienen lapsen kanssa tarkastella virheellisiä tietokoneasetuksia. Yhteismusisointikaan ei onnistu etänä lainkaan. Toisaalta voin tehdä opetusvideoita ja äänittää kappaleita. Oppilaani voi kuunnella tallenteita useita kertoja kotona ja tallenteet tarjoavat myös vanhemmille mahdollisuuden osallistua opetukseen näin halutessaan, hän kertoo.
Vaikka nyt on siirrytty taas lähiopetukseen, hyödyntää hän edelleen tunneilla tehtyjä tallenteita oppimisen tukena. Etenkin tuen tarpeessa oleville opiskelijoille ne ovat todella tärkeitä. Moni pieni soittaja näyttää mielellään tuntitallenteita myös vanhemmille ja isovanhemmille – ja tunnilla tehtyjä videoita on annettu jopa isänpäivälahjaksi.
Hyödyllisiä oppeja:
- Maiju Kopra vinkkasi, että soittotunnilla ei tarvitse aina pelkästään soittaa. Myös kehorytmiikka on tärkeää. Menuettiin voidaan tutustua liikkeen avulla. Opettaja voi soittaa ja oppilas tanssahdella, tai päinvastoin, tai molemmat voivat yhdessä tanssahdella. Myös rytmiikka on teoriaa ja soittoa.
- Annaleena Ilveskivi antoi praktikumissa paljon ideoita siitä, miten huilua voi opettaa, miten lasten maailmaan voi heittäytyä ja kuinka leikkiä voi tuoda mukaan soittotunnille.- Ehdottomasti parasta opiskelussa on ollut se, että henkilökunta ja opiskelijat ovat osaavia ja kiinnostuneita. Muiden innostus motivoi omaakin tekemistä. Huilistien luokkatunnit antavat tärkeää vertaistukea, Tuuli kuvaa.
Musiikkipedagogiopiskelijalle pedagogi-minän pohtiminen on tärkeää.
– Mietin paljon sitä, millaisen kuvan haluan luoda opetuksestani. Alussa mielikuvaa omasta opetuksesta oli vaikeaa luoda, mutta harjoitellessa oppii. Opettajan on mielestäni oltava lempeä, mutta pystyttävä silti luomaan selkeät rajat. Opettaja tekee päätökset ja näyttää esimerkkiä, Tuuli linjaa.
Säännöt ja rajat pätevät myös vapaa-ajan harrastuksissa. On hienoa, kun jaksaa kehittää itseään ja nähdä opiskelijat yksilöinä. Kaikkia opiskelijoita on panostettava tasavertaisesti osaamistasosta huolimatta. Opettajan on tärkeää tutustua ja keskittyä oppilaaseensa ja pyrkiä miettimään yhdessä tämän kanssaan juuri hänelle sopivat kehittymiskohteet.
Opetettaessa musiikkia on tärkeää ruokkia myös oppilaslähtöistä luovuutta. Improvisaatiot ja uudet ideat toimivat tässä apuna. Helppoa kappaletta voidaan työstää muun muassa erilaisten tunnekokemusten ja mielikuvien kautta. Innoituksen lähteenä Tuuli käyttää myös kuvanoppia, joiden avulla voidaan kehitellä musiikista tarinoita.
– Lapsille leikki on tärkeää. Monet leikinomaiset keinot auttavat vapautumisessa ja rennompana oppilaskin oppii helpommin. Joidenkin oppilaiden kanssa olemme edenneet muun muassa säveltämään yhdessä, hän kertoo.
Kun huiluääniä osataan vasta muutama, löytyy sopivia kappaleita vain vähän. Omaa luovuutta voi kehittää tekemällä niitä itse.
Monipuolisesta tekemisestä on apua myös keskittymisessä. Jos pienen oppijan on haasteellista keskittyä opettelemaan uutta, kannattaa yhtä asiaa tehdä vain lyhyitä aikoja. Opettajan on oltava valmis reagoimaan nopeasti, ettei asioiden kanssa jäädä jumiin. Selkeät ohjeet ja hidas puhe auttavat myös lasta. Itsekin lukihäiriöinen Tuuli hyödyntää muun muassa värikalvoja apuna nuottien luvussa, jotta silmät pysyvät helpommin oikeilla riveillä.
Teksti: Heli Antila
Kuvat: Tuuli Orasuon arkisto, kuvaaja Tuisku Siirilä