TAOTAO-koulutus alkoi Securitaksen Ari Soljan erinomaisella ”Tapahtumaturvallisuus”-kurssilla. Vaikka en olekaan mikään turvallisuusalan ammattilainen – eikä minusta koskaan sellaista tule – niin kurssin ansiosta osaan nyt kiinnittää uudella tavalla huomiota työympäristöjen mahdollisiin ongelmakohtiin. Esimerkkinä mainittakoon, että vaivauduin jopa laittamaan steel cap -maiharit jalkaan yhdelle roudauskeikalle, jonka aikana arviolta 100-200 kiloinen ramppi tippui varpailleni. Kiitos maihareiden, huomasin tapahtuneen vasta siinä vaiheessa, kun yritin liikuttaa jalkaani 😉
TAOTAOn ”Vastuullisuus”-kurssi suoritetaan 95% etänä, ja sen pääpaino on Elma.live -työkalussa ja sen sisältämässä oppimateriaalissa. Tein itse kurssityönä Vahantarock-festivaalille vastuullisuussuunnitelman, joka toivottavasti otetaan tänä keväänä käyttöön. Keskityin Vahantarockiin myös ”Asiakaskokemus ja kaupallistaminen”-kurssilla, jonka aikana tehtyjä löydöksiä on jo huomioitu festivaalin suunnittelussa ja markkinoinnissa. Mielestäni kannattaakin yhdistää mahdollisimman moni kurssi johonkin tosielämän tapahtumaan, koska tällöin opiskelusta tulee heti paljon mielekkäämpää.
Olin aktiivinen opiskelija ja suoritin kaikki tarjolla olevat kurssit. Asetelma oli tosin siinä mielessä hieman ”epäreilu”, että siinä missä muut opiskelijat joutuivat sovittamaan opiskelunsa töiden lomaan, sain itse tehdä molempia pääosin yhtä aikaa. Vaikka koinkin kaikki kurssit kiinnostaviksi ja itselleni tavalla tai toisella hyödyllisiksi, koulutuksen parasta antia olivat silti sen aikana syntyneet uudet kontaktit ja loppuvuodesta suorittamani harjoittelu.
Harjoittelun voi suorittaa yhdessä tai useammassa tapahtuma-alan yrityksessä, ja harjoittelusessiot voivat vaihdella 1-2 päivän mittaisista ”varjostuskeikoista” muutaman viikon kestäviin palkallisiin tai palkattomiin töihin. Sessioiden kestosta ja sisällöstä sovitaan aina tapauskohtaisesti opiskelijan ja harjoittelupaikan tarjoajan kanssa. Harjoittelu 1:n laajuus on 5 op, Harjoittelu 2 on 3 op, ja yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työmäärää.
Suoritin harjoitteluni lopulta kolmessa eri osassa: Vahantarockissa, Puntala-rockissa ja Klubilla/Pakkahuoneella. Bonuksena kävin myös muutaman tunnin Tampere Jazz Happeningissa seuraamassa stagemanagerin töitä.
Stagemanagerina Vahantarockissa
Vahantarock markkinoi olevansa ”Suomen suurin takapiharockfestivaali.” Nimensä mukaisesti se järjestetään erään ylöjärveläisen omakotitalon takapihalla, jonne mahtuu kerralla arviolta 300 henkeä. Hieman erikoisesta tapahtumapaikasta huolimatta (vai siitä johtuen?) festivaalijärjestäjä Savola on kuitenkin onnistunut haalimaan paikalle varsin asiallisia bändejä kuten Silver Bullet, Prestige ja Horsepower.
Toimin vuonna ’23 tapahtumassa stagemanagerina. Minulla oli sitä ennen kokemusta ko. hommista tasan nolla tuntia, mutta tekemällähän sitä tunnetusti oppii. Suoriuduin lopulta tehtävästä ihan mallikkaasti: Festivaali alkoi aikataulun mukaisesti (ja jäi vielä melkein kolme minuuttia aikaakin), housut repesivät, monitorimiksaaja uhkasi tappaa kiireen vuoksi itsensä (ei tosin ollut ihan tosissaan…ehkä…) ja vuokrafirmakin toimitti paikalle satoja metrejä solmussa olevia piuhoja.
Harjoittelun lopputuloksena minut värvättiin stagemanageriksi myös vuodelle ’24 ja liityin osaksi itse festivaaliorganisaatiota.
Monitorimiksaajana ja valomiehenä Puntala-rockissa
Puntala-rock ’23 osoitti minulle jälleen kerran, kuinka tärkeätä verkostoituminen tällä(kin) alalla on. Festivaaleilla oli hätätilanne, koska sivulavan monitorimiksaaja oli jostain syystä tehnyt oharit. Joku suositteli sitten minua, vaikka en ollut ko. hommia koskaan tehnytkään. Lyhyen harjoittelusession jälkeen minut siirrettiin päälavalle ja huijattiin tekemään samalla myös valot. ”Eiku kato reenaat niitä siinä päivällä, kun on vielä valoisaa!”
Homma lähti liikkeelle varsin mallikkaasti, ja sain kehuja hyvistä lavasoundeista erityisesti silloin, kun unohdin kaikki monitorit pois päältä. Tämän jälkeen kaikki meni kuitenkin ns. päin persettä. En valitettavasti voi kertoa kaikista tapahtumista julkisesti, mutta päihteillä (ei minun nauttimillani) oli kuitenkin osuutta asiaan. Festivaalien lopuksi minulta vielä varastettiin märät sukat.
Selvisin kuitenkin hengissä, enkä mennyt paniikkiin edes siinä vaiheessa, kun päälavan ohjelma oli vaarassa keskeytyä kokonaan. Kiitoksena tästä minua pyydetiin töihin myös kesäksi ’24, ja hetken mielihäiriössä vastasin ”kyllä.”
Teknikkoharjoittelijana Klubilla ja Pakkahuoneella
Suoritin loput harjoittelustani Klubilla ja Pakkahuoneella. Suurimman osan ajasta harjoittelupaikan tarjosi Pirkanmaan Esitystekniikka Oy, joka vastaa lähinnä Klubin puolen tekniikasta.
Olin roudarina ja lavan apukätenä seuraavilla keikoilla: Girlschool, Raised Fist, Lorna Shore + Detset, Mors Subita + Marianna’s Rest, Miljoonasade + Salaliitto, Aliisa Syrjä, Bloodred Hourglass + Balance Breach + Awake Again, Ryuketsu Blizzard + Terveet Kädet + Terveyskeskus, Dylan Kirk & The Finnish Killers + Son Demon and His Holy Boys, Stratovarius ja Steve ’N Seagulls. Roudaamisen lisäksi opettelin mikittämään erilaisia instrumentteja, kytkemään piuhoja ja pääsin jopa tekemään muutamalle bändille valot. Harjoittelu sujui mielestäni oikein hyvin; monet bändit kiittelivät minua oma-aloitteisuudestani, ja sain jopa kehuja tekemistäni valoista.
Harjoittelun jälkeen jäi fiilis, että kyllähän näitä hommia tekisi mielellään vähän lisääkin, mutta ei kyllä enää päivääkään ilmaiseksi! Ilmoittauduin varmuuden vuoksi Pirkanmaan Esitystekniikan ”roudaririnkiin”, josta palkataan aina silloin tällöin apukäsiä Pakkahuoneen isommille keikoille. Niitä odotellessa…
Kun vuoden ’23 TAOTAO-opinnot loppuivat, niin minulle jäi hommasta yllättävän ”tyhjä” olo. Tässäkö tämä nyt oli? Tahtoo lisää!
Koulutuksesta ja ylipäätään tapahtuma-alasta innostuneena aloitin tammikuussa ’24 opinnot Metropoliassa. Tarkoitukseni on opiskella syksyyn mennessä 30 op verran mm. videoihin, LED-seiniin, tapahtumien Ethernet-verkkoihin, esihenkilötyöskentelyyn ja tapahtuma-alan sähkötekniikkaan liittyviä asioita. Olen menossa kesällä monitorimiksaajaksi Puntala-rockiin, stagemanageriksi Vahanta-rockiin ja toivottavasti myös apukädeksi muutamaan muuhun tapahtumaan. Jatko niiden jälkeen on vielä täysi mysteeri, mutta kävi miten kävi, niin kaikista suorittamistani opinnoista on aina ollut minulle jotain hyötyä!
Teksti ja kuva: Jukka Holm