Yhteisöllisyys vapaaehtoistoiminnassa

Henkilö pitää käsissään kylttiä, jossa lukee Volunteers needeed.

Vanhoissa amerikkalaisissa sarjakuvissa on ilmaistu hahmon mielenkiinnon herääminen rahaan siten, että silmien kohdalle ilmestyy iloiset dollarin symbolit. Ihmisten käyttäytyminen muuttuu toisenlaiseksi, kun he reagoivat toiminnallisiin mahdollisuuksiin tilanteissa, joissa avataan myös rahan ansaitsemisen mahdollisuus. Tämä ilmiö on löydettävissä myös yksilöiden harrastuksissa ja pyyteettömässä vapaaehtoistoiminnassa.

Kautta aikojen talkoiden, tai siten kuin Laihialla asia ilmaistaan, kökkien, merkitys on ollut tärkeä yhteisöllisyyden rakentajana. Kylän uudelle perheelle on rakennettu taloa ja siihen ovat osallistuneet useat vapaaehtoiset toimien muurarina, kirvesmiehenä tai maalarina. Rahaa ei ole raskaasta työstä maksettu, on riittänyt, kun tarjolla on ollut lihakeittoa ja sahtia vapaaehtoisille. Kuvaus on toki mennyttä aikaa, jota nyt enää näkee lähinnä vanhoissa mustavalkoisissa elokuvissa.

Omaan kokemuspiiriini vapaaehtoistyön tekeminen elävän musiikin eteen tapahtui pienen kaupungin elävän musiikin yhdistyksen toiminnassa. Olimme kirkkaasti kaupungin isoin rekisteröity yhdistys ja katkeria siitä, että kaupungin avustuksista suurin osa meni 4H-yhdistykselle ja elävän musiikin yhdistykselle tuli nöyryyttävästi vain kymmenesosa siitä.

Vapaaehtoistoimintaa tapahtumissa on edelleen, isot urheilutapahtumat tarvitsevat talkoolaisia ja myös festivaalit etsivät halukkaita toimimaan pyyteettömästi. Jotain palkitsemista tulee kuitenkin toteuttaa, kuten ruokailu, t-paita, majoitus tai vaikka yhteinen illanvietto koko ryhmälle. Vapaaehtoiset kokevat yhteisön kuulumisen suureksi voitoksi. Jos korvaus suoritettaisiin rahapalkkiona, yhteisöllisyys romahtaisi hyvin pintapuoliseksi.

Viime vuosina olen tehnyt vapaaehtoistyötä jalkapallon parissa, etsinyt yhteistyökumppaneita, kantanut aitoja, pystyttänyt telttoja, kiinnittänyt laitamainoksia, pyörittänyt VIP-teltan toimintaa. Omia motiiveja tähän on hyvin vaikeaa määritellä. Uskoisin kuitenkin, että halu on syntynyt rakkaudesta seuraan, pelipaitojen väriin, matsien voittoihin ja tappioihin, ja tämän kaiken takana olevaan yhteisöön ja siihen kuulumiseen. Jossain vaiheessa laskin tehtyjä työtunteja ja yllätyin oikeasti, kuinka paljon aikaa olen viettänyt aiheen parissa pyytämättä mitään korvausta. Nyt kun Tammelan Stadion valmistui, päätin siirtyä enemmän joukkueen kannattajaksi ja kuuden vuoden jälkeen jätän vapaaehtoistyön nuoremmille.

Vapaaehtoistoiminnasta löytyy tiettyjä yhtymäkohtia fanien ja kannattajien toimintaan. Todelliset kannattajat tietävät hyvin olevansa osa tapahtuman performanssia, ja he tietävät, että ilman heitä näitä tapahtumia ei olisi siinä muodossa olemassa, mitä ne nyt ovat. Avain vapaaehtoistoiminnan saloihin löytyy siis yhteisöllisyydestä.

Kun sitten valitimme kaupungille epäoikeudenmukaisuudesta rahan jaon suhteen, ja julistimme mielipiteemme myös vapaaehtoistyöllä tehdyn pienlehden sivuilla, vastaus oli tyrmäävä. Seuraavan vuoden tukien jaossa jäimme nollille, ja 4H-kerho sen sijaan sai vielä enemmän kuin edellisenä vuonna. Emme sitten tilanneet Eppu Normaalia esiintymään pieneen kaupunkiimme.

Teksti: Harri Karvinen, Lehtori, TAMK

Kuva: Julia.M.Cameron, Pexels