Ideoimalla kohti ammatillista osaamista
Opintojakson kantaessa nimeä ”Innovaatio-osaaminen liike-elämän tarpeisiin” on luontevaa toteuttaa se innovaatiopäivinä ja tutustuttaa opiskelijat erilaisiin innovaatiomenetelmiin. Ja kun vielä tulee oikea toimeksianto yrityselämästä, ovat lähtökohdat ennakkoluulottomaan ideointiin kunnossa.
Mänttä-Vilppulassa syksyllä käynnistynyt liiketalouden monimuotototeutus koostuu toinen toistaan innokkaammista aikuisopiskelijoista, joiden tulevaisuudensuunnitelmissa siintää tradenomin tutkinto ja oma ammatillinen kehittyminen.
Osaavan opiskelijaryhmän kanssa on helppoa lähteä toteuttamaan toimeksiantoja. Valmentajana voi luottaa siihen, että heikoimmatkin idea-aihiot kohoavat helposti tyydyttävään. Rimanalituksia ei tarvitse pelätä.
Innovaatiopäivät toteutettiin Helsingin yliopiston metsäasemalla Hyytiälässä Juupajoella. Saimme edullisesti käyttöömme toimivat tilat ja yöpymismahdollisuuden.
Toimeksiannoksi opiskelijat saivat Mäntän Sassin kansanpuistoalueen kehittämisen. Opiskelijat pääsivät ideoimaan kaikkine toimintoineen uuden kaupunginosan ja etsimään sille liiketoiminnallisia ratkaisuja. Vierasta olivat siis toimiala, paikka ja koko kokonaisuus.
Mutta mikä epämukavuusalue tuntematon on? Sehän voi tuoda vaikka mitä uutta tullessaan, hyviä toimivia ratkaisuja, jotka löytyvät juuri kokeilun tuloksena.” (Hämäläinen 2015)
Ja juuri näin kävi. Ideoita syntyi: virtuaalipuisto, sisägolfrata, lentokoneliikennepuisto, laadukas kauppakeskus ja airpark. Sassi-hankkeen sivustolla puhutaan ”huikeista innovaatioista”. Toimeksiantajien ja opiskelijoiden palaute oli mukavaa kuultavaa. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä työskentelyyn. Tällaisille työelämän yhteistyömuodoille on mukavaa kehitellä myös jatkoa.
Hämäläinen (2015) puhuu teoksessaan luovuuden kaavasta: ensin tulee kyky nähdä ja tehdä havaintoja. Nyt on nähty ja nähtäväksi jää, siirtyvätkö opiskelijoiden näyt tekemiseen. Hämäläisen mukaan näkemisestä ei osata luontevasti siirtyä tekemiseen, joten hyvät visiot jäävät arjessa toteuttamatta. Toivottavasti tällä kertaa ei käy niin.
Innovointi oppimismenetelmänä
Ideointi ja innovointi kehittävät ajattelua. Uusien näkökulmien etsiminen pistää aivosolut liikkeelle. Tiimityöskentelyssä oppii innovoinnin lisäksi myös ryhmätyöskentelytaitoja, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta poiketa totutuista kaavoista.
Onnistuneen innovointikokemuksen jälkeen olen miettinyt innovointimenetelmien hyödyntämistä laajemmin myös yksityiskohtien oppimisessa. Toki monet innovoinnissa hyödynnettävät menetelmät ovat tuttuja myös perinteisemmiltä oppitunneilta, mutta ehkä niitä voisi hyödyntää vieläkin enemmän – ja innovatiivisemmin.
Kosken (2003) mukaan luovat ihmiset osaavat jo muotoilla kaikki ongelmansa ja haasteensa itsensä näköisiksi. Mutta miten myös muut saataisiin tekemään samoin? Liian suurena elää vanha koulumainen pelko tehtävien tekemisestä jotenkin väärin.
Voisiko esimerkiksi reklamaatiovastauksen tekemiseen lähteä etsimään uudenlaisia ideoita innovaatiomenetelmien avulla teoriaa ja omaa kokemusta hyödyntäen? Monet viestinnän oppikirjat korostavat sitkeäsi edelleen asiakirjamallia. Käytännössä vastaus annetaan nykyisin usein sähköpostilla. Millä tavalla muuttunut formaatti vaikuttaa reklamaatiovastauksen sisältöön ja muotoon? Millainen on 2000-luvun ihannereklamaatiovastaus? Millaiseksi sen pitäisi kehittyä? Miltä sen pitäisi visuaalisesti näyttää? Millainen sen tekstisisällön tulisi olla?
Onnistuneen innovointikokemuksen jälkeen olen miettinyt innovointimenetelmien hyödyntämistä laajemmin myös yksityiskohtien oppimisessa.
Tai miten esiintymisjännitystä lähdettäisiinkin käymään läpi opiskelijoiden omien kokemusten ja niiden perusteella tehtyjen vinkkitaulujen perusteella, sen sijaan että katsottaisiin ensimmäisenä viestinnän oppikirjoihin ja niiden esittämiin vinkkilistoihin. Ajatelkaa miten hedelmällistä olisi ensin tehdä oma lista ja verrata sitä vasta myöhemmin asiantuntijoiden oppikirjoissaan julkaisemiin listoihin.
Vanhoista malleista luopuminen ja uudenlaisten ajatusten etsiminen saattaisivat avata aivan uudenlaisia näkökulmia opiskeltaviin asioihin. Toimiva oppimistulos olisi sekin, että jossain tapauksessa vanhaa mallia kannattaa hyödyntää edelleen – kuten ehkä asiakirjamallia postitetussa reklamaatiovastauksessa.
Olemassa oleviin käytäntöihin on myös tutustuttava ennen uusien ideoiden kehittelyä. Näin vanhat käytännöt opitaan tutustuessa ja niihin perehdytään miettiessä uudenlaisia ratkaisuja. Vertailussa lopputuloksena on joko vanhojen käytäntöjen ylivertaisuus eli hyväksi toteaminen tai uusien innovaatioiden synty. Tavoitteena olisi tietenkin luovuuden siirtäminen osaksi arjen työtä (Lampikoski & Lampikoski 2004.)
Miksi innovoida enemmän?
Miksi sitten peräänkuulutan laajempaa innovointia? Työelämä on muuttunut ja tulee todennäköisesti kokemaan jatkuvaa muutosta myös tulevaisuudessa. Muutoksiin on helpompi suhtautua avoimin mielin ja ennakkoluulottomalla otteella. Muutostilanteissa tarvitaan myös tuoreita ideoita, jotta kehittyminen onnistuisi mahdollisimman hyvin. Lampikoski & Lampikoski (2004) peräänkuuluttavat ideanikkareita työpaikoille. Monessa organisaatioissa heistä on huutava pula.
Tiimimuotoinen innovointi kehittää myös tämän päivän työelämätaitoja. Oppimista ei siis tapahdu ainoastaan substanssipuolella, vaan myös työskentelymuodot ja muiden kanssa toimiminen kehittävät omaa osaamista ja parantavat työelämävalmiuksia.
Epämääräiset laajat tehtäväkokonaisuudet vastaavat mielestäni hyvin myös sitä, mitä on vastassa 2000-luvun asiantuntijatyössä. Tehtäviä ei suinkaan ohjeisteta vaihe vaiheelta, vaan ratkaistavaksi tulee yleensä melko abstraktilta vaikuttava kokonaisuus, johon tulisi löytää uudenlaisia ratkaisuehdotuksia.
Luovuuden esteenä monissa innovaatioteoksissa mainitaan erityisesti kaksi asiaa: ihmiset eivät mielellään mene epämukavuusalueelleen ja toisaalta varsin moni pelkää tehdä virheitä. Rehn (2010) muistuttaakin, ettei innovointikaan aina ole hauskaa – eikä sen pidäkään olla. Myös epämukavuusalueella on syytä poiketa silloin tällöin.
Mielestäni uusia ideoita kehitellessä ei voi tehdä suoranaisia virheitä. Kaikki ratkaisut ovat tarkastelemisen arvoisia. Ideoista löytyy tarkemman analysoinnin perusteella hyviä ja huonoja, toteuttamiskelpoisia ja reserviin jääviä. Pelin henkeen kuuluu kuitenkin, että huonommistakaan ideoista rangaista. Niitä ei vain lähdetä kehittämään kaupallisiksi innovaatioiksi.
Luovuutta tarvitaan, jos olet sitä mieltä, että jonkun asian maailmassa voi tehdä eri tavalla, mielellään järkevämmin.” (Koski & Tuominen 2004)
Kolmantena ongelmana esille kirjallisuudessa tulee se, että ideoita ei lähdetäkään kehittelemään käytännöiksi. Innovaatioprosessi jää siis tavallaan kesken. Vaikka ideointia ja innovointia käytetään synonyymeinä, erottaa käsitteet kuitenkin vasta se, onko idea jalostettu toimintamalliksi vain ei. Jos sen tie päättyy ideointi-/innovointisessioon, on se todellisuudessa innovaatioraakile, hyvä idea. Vasta toteutuneesta ideasta voidaan puhua toimivana innovaationa. Liiketoiminnassa olennaiseen osaan nousee myös idean kaupallistaminen. (Lampikoski & Lampikoski 2004.)
Ideoiden toteuttaminen sopii hyvin ammattikorkeakoulujen toimintaperiaatteisiin. Aluekehitystyöstä kumpuavat ideat viedään käytäntöön yhdessä työelämän edustajien kanssa. Näin myös työelämälähtöisyys korostuu. Toivon todella, että myös Mäntän opiskelijoiden Hyytiälässä synnyttämistä ideoista kumpuaa vielä jotain konkreettista. Onneksi olen ryhmän valmentajana näköalapaikalla.
Lähteet
Hämäläinen, P. 2015. Johda mielelläsi. Sisäisen voiman työkalupakki esimiehille ja valmentajille. Helsinki: Auditorium.
Koski, J. T. 2003. Banappelsiini. Ideavitamiineja henkilökohtaisen luovuuden kehittämiseen. Jyväskylä: Gummerus.
Koski, J. T. & Tuominen, S. 2004. Luovan ajattelun käsikirja. Kuinka ideat syntyvät. Porvoo: W.S. Bookwell Oy.
Lampikoski, K. & Lampikoski, T. 2004. Kehitä ideasi innovaatioksi. Vantaa: WSOY.
Rehn, A. 2010. Vaaralliset ideat. Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi. Helsinki: Talentum.
Kirjoittaja
Heli Antila, lehtori, päävalmentaja, KM, YTM, Liiketoiminta ja palvelut, TAMK
Kommentit