Tulevaisuuden osaajien terävin kärki koulutetaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Näin tapahtuu myös jatkossa, vaikka emme tiedäkään tarkalleen millaiseen tulevaisuuteen heitä valmennetaan. Korkeakoulut tunnistavat tulevaisuudessa tarvittavia osaamisia ja kyvykkyyksiä omana ennakointityönään (kuten FreMassi 2025 -hanke), soveltaen havaitsemiaan muutossignaaleja toimintaansa. Ketju nähdyistä osaamistarpeista koulutettuun osaajaan on kuitenkin ajallisesti pitkä. Pahimmillaan tarve onkin tällä välin ehtinyt muuttua toiseksi. Käyttöä ja kysyntää riittää epäilemättä yhteistyötaitoisille moniosaajille, jotka kykenevät toimimaan muutoksessa, omaksumaan uusia toimintatapoja ja säilyttämään kyvyn jatkuvaan oppimiseen. Tällaisten kyvykkyyksien kehittäminen alasta riippumatta lienee hyvää varautumista tulevaisuuteen, millaisena se sitten toteutuukin.
Korkeakoulut muodostavat omat strategiansa, opetussuunnitelmansa sekä tutkimus ja -kehitysohjelmansa tulevaisuussuuntautuneesti. Ne varautuvat maailmaan, jota ei ihan vielä ole mutta jota koko ajan tehdään. Niillä on tulevaisuuden rakentajina koulutustehtäväänsä laajempi rooli ja vastuu.
Sijaintikaupunkiensa ja -alueidensa merkittävinä kehitysmoottoreina korkeakoulut osallistuvat strategiatyöhön, joilla alueita kehitetään.
Ne myös toteuttavat aluekehitystä eteenpäin vieviä toimenpiteitä, hankkeita ja kehitystyötä. Tampereen ammattikorkeakoulu on tässäkin roolissa Pirkanmaan kehittämisen tärkeä asiantuntija ja osapuoli, ja sen viestit tavoiteltavasta tulevaisuudesta pohjustavat yhteistä tekemistä. Tuoreita ja perusteltuja ajatuksia esittävälle kehityskumppanille löytyy jatkossakin helposti paikka yhteisestä pöydästä.
Yhteiskunnan uudistajana korkeakoulujen on uskallettava myös haastaa itsensä. Antautuminen ennakkoluulottomaan ”entä jos…”-keskusteluun muiden alueen kehittäjien kanssa voi avata kiinnostavia näköaloja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Mitä jos tavoittelisimmekin tutkintojen sijaan kompetensseja? Millaisia voisivat olla tekemällä oppimista tukevat, muuntuvat ja työelämän kanssa yhteistyössä tarjottavat oppimisen miljööt? Millaisia ovat sähköisen, monilähteisen opetuksen opetusprosessit? Voisivatko opiskelijat itse olla oman oppimisensa asiantuntijoita ja kehityskumppaneita? Voisiko opettaja olla kirittäjä ja valmentaja?
Näitä ja monia muita tulevaisuushaasteita käännellään ja pyöritellään pirkanmaalaisten toimijoiden tietoa ja näkemyksiä ja kokoavassa Pilkahdus-tulevaisuustyössä. Siinä TAMK on ollut aktiivinen ja asiantunteva osallistuja, teoreettisen ja käytännöllisen näkökulman yhdistelijä. Nähty tulevaisuus muuttuu tehdyksi tulevaisuudeksi vähin erin ja vain siten, että näkijät ja tekijät – jos eivät ole samoja henkilöitä – löytävät yhteisiä suuntia energioidensa kanavoimiseen. Juuri näitä suuntia etsimme Pilkahdus- yhteistyössä. Tervetuloa seuraamme jatkossakin!
Lisätietoja
www.pilkahdus.fi
www.facebook.com/pilkahdus
www.twitter.com/Pilkahdus_PL #pilkahdus
Kirjoittaja
Marko Mäkinen
toimii suunnittelupäällikkönä Pirkanmaan liitossa ja koordinoi pirkanmaalaista Pilkahdus-tulevaisuustyötä