Yliopistoliikunnalla pitkät perinteet, ammattikorkeakoulut aloittivat lähes nollasta
TAMKin aikaisemmin L-rakennuksena tunnettu talo valmistui 1970-luvulla Tampereen teknillisen oppilaitoksen liikuntasaliksi ja tilaa oltiin muuttamassa 2000-luvun alussa muuhun käyttöön sopivaksi. Ammattikorkeakouluissa ei tuohon aikaan ollut liikuntaa kuin harvoissa koulutusohjelmissa (esim. fysioterapian ja liikunnanohjaajan ko:t). Opiskelijoiden ja henkilöstön liikuntaa ei pidetty niin tärkeänä, että sille olisi ollut syytä järjestää omia tiloja. L-rakennuksen 450 m2:n palloiluhallille ehdotettiin muuta käyttöä; mm. valintakokeet ja tenttitilaisuudet tarvitsivat suurta tilaa, jota muuten ei kampusalueella ollut käytettävissä.
Opiskelija- ja henkilöstöliikunnalla on hyvin erilainen historia Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Osassa yliopistoista aloitettiin systemaattinen liikuntaolosuhteiden ja -palveluiden kehittäminen jo 1970-luvulla. Näissä yliopistoissa on muodostunut erinomainen perinne pitää huolta siitä, että opiskelijoilla ja henkilökunnalla on monipuoliset mahdollisuudet huolehtia omasta fyysisestä kunnostaan helposti saatavilla olevilla liikuntapaikoilla. Esimerkkejä tästä ovat mm. Jyväskylän, Helsingin, Turun ja Oulun yliopistot sekä Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto, jotka molemmat ovat suorastaan edelläkävijöitä korkeakoululiikunnan järjestämisessä omine kampusalueille rakennettuine liikuntakeskuksineen. Ammatillisen opistoasteen koulutuksen muututtua ammattikorkeakouluiksi 1990-luvulla liikunnan opetus loppui lähes kokonaan, sillä ammattikorkeakouluissa ei koettu liikunnan järjestämisen olevan korkeakoulun tehtävä. Osa AMKien opiskelijakunnista alkoi hyvinkin aktiiviseksi liikuntatoimen järjestäjäksi, mutta suurimmassa osassa ammattikorkeakouluja toiminta oli erittäin vähäistä ja organisoitumatonta.
2000-luku ja korkeakoululiikunnan uudet tuulet
Liikunnallinen elämäntapa ja liikunnan harrastaminen alkoi saada myönteistä nostetta uudella vuosituhannella. Nuorten aikuisten heikentyneestä fyysisestä kunnosta tuli yhä enemmän tutkimuksiin perustuvaa faktatietoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö alkoi valmistella yhdessä Opiskelijoiden Liikuntaliiton kanssa valtakunnallisia korkeakoululiikunnan suosituksia, joille saatiin erinomaista taustatietoa vuonna 2007 valmistuneesta OLL:n ja OTUS-tutkimussäätiön tuottamasta julkaisusta: Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa. Raporttia varten tiedusteltiin ensimmäisen kerran Suomessa kaikilta korkeakouluilta kattavasti ja laajasti liikunnan olosuhteita, tarjontaa, palveluita sekä liikunnan parissa työskentelevän henkilöstön määrää. Yhtenä tuloksena todettiin, ettei korkeakoululiikunnalle ole lakisääteistä velvoitetta eikä muutakaan virallista statusta yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Tämä on johtanut siihen, ettei korkeakouluilla ole yhdenmukaista, tasavertaisesti resursoitua eikä korkeakoulun rakenteisiin ja strategiaan kiinteäksi osaksi kuuluvaa tapaa tuottaa yhteisölleen mielekkäitä liikuntapalveluita.
Korkeakoululiikunnalle alettiin rakentaa yhteistä strategista ja rakenteellista mallia nk. talomallin avulla. Liikuntatalo-malli (kuva 1) esiteltiin ensimmäisen kerran 2007 em. Liikunnan mahdollisuus korkeakouluissa -julkaisussa ja se päivitettiin 2011 Hyvä korkeakoululiikunta – suositukset -raportissa. Mallissa tukevan perustan (talous ja strategiat) pohjalle luodaan korkeakouluissa toimivat rakenteet ja prosessit, joiden tavoitteena ovat toimivat liikuntapalvelut. Talomallin avulla luodaan myös yhtenäinen korkeakoululiikunnan mittaristo, jolla tullaan saamaan vertailukelpoista tietoa korkeakoululiikunnan tilanteesta.
KUVA 1 Liikuntatalo-malli
TAMK alkaa liikkua
Pirkanmaan ja Tampereen ammattikorkeakoulut yhdistyivät 1.1.2010. Uudessa TAMKissa iso osa henkilöstön ja opiskelijoiden tukipalveluista keskitettiin Korkeakoulupalvelut-yksikköön, jonne kotiutui myös uusi toiminto: Liikuntapalvelut. Asiaa vauhditti silloisen maan hallituksen ohjelmaan kirjattu kannanotto korkeakoulujen opiskelija- ja henkilöstöliikunnan järjestämisestä. TAMKissa toimintaa alkoi koordinoida yksi päätoiminen työntekijä, liikunta-asiantuntija. Edeltäneissä AMKeissa ei vastaavaa toimintaa ollut, ainoastaan opiskelijaliikunnalla oli pieni rooli opiskelijakuntien toiminnassa ja henkilöstölle oli tarjolla satunnaisesti järjestettyä liikuntaa.
Ammattikorkeakoulujen yhdistyminen Tampereella mahdollisti siis liikunnan ottamisen mukaan osaksi yhteisön hyvinvointia edistävää toimintaa. Näin uusi TAMK otti ensimmäisen merkittävän askeleen kohti itse tuotettavia, kaikille tasapuolisesti tarjolla olevia henkilöstön ja opiskelijoiden työ- ja opiskelukykyä ylläpitäviä ja parantavia liikuntapalveluja. Kampuksella sijaitsevaan L-rakennukseen, jossa oli saatu säilytettyä palloiluhalli ja pieni kuntosali, päätettiin tehdä saneeraus, jonka merkittävin osa oli palloiluhallin lattian uusiminen jopa vaaralliseksi kuluneesta parketista nykyaikaiseksi eri pallopeleille sopivaksi Pulastic-pinnoitteeksi. Samalla tiloihin tehtiin pintaremonttia, jotta rakennuksessa voitiin toteuttaa palloilu- ja kuntosalivuorot. Lisäksi tarjontaan saatiin entisen PIRAMKin jumppasalissa toteutunut ryhmäliikunta sekä FinnMedi Delta -rakennuksessa sijaitseva pieni kuntosali. Liikuntapalvelut otettiin organisaatiossa osaksi yhteisön hyvinvointia edistävää toimintakokonaisuutta, ja yhteistyö terveydenhuollon ja ohjauspalveluiden kanssa oli heti alusta alkaen hyvin aktiivista. Opiskelijakunta Tamko oli myös mukana suunnittelemassa ja osaltaan toteuttamassa opiskelijaliikuntaa erityisesti hoitamalla tiedottamista ja osallistumalla tapahtuminen järjestämiseen.
Tässä vaiheessa otettiin käyttöön liikuntamaksu. Syksyllä 2010 opiskelijalla ja henkilökunnan jäsenellä oli mahdollisuus 20 euron maksulla saada käyttöönsä olemassa olevat liikuntatilat, osallistua ryhmäliikuntatunneille ja muuhun ohjattuun liikuntatarjontaan. Maksu aiheutti melko paljon vastustusta, koska katsottiin, että se on ikään kuin saavutettujen etujen vastaista (vrt. aikaisempi palloiluhallin ja kuntosalin ilmainen käyttö), mutta vähitellen tarjonnan lisääntymisen ja kehittämissuunnitelmista tiedottamisen myötä TAMKissa alettiin uskoa siihen, että pienetkin maksut olivat osa ja alku TAMKin omalle liikuntatalomalli-projektille.
Unipoli Sport
Vuosituhannen vaihteen jälkeen alkanut keskustelu korkeakoulujen alueellisesta yhdistymisestä voimistui edelleen. Tampereella TAMK, TaY ja TTY alkoivat aktiivisesti hakea yhteistyömahdollisuuksia eri toiminnoissa. Liikuntapalvelut olivat kansainvälisten toimintojen ohella ensimmäisinä toteuttamassa konkreettisia toimia. Liikunnassa yhteistyön mahdollisti yliopistojen liikuntapäälliköiden erittäin myönteinen suhtautuminen TAMKin mukaantuloon. Ensimmäiset kaikille avoimet kurssit järjestettiin syksyllä 2012 ja niille saatiin heti osallistujia kaikista kolmesta korkeakoulusta. OKM:n hankerahalla palkattiin liikuntasuunnittelija vuoden 2013 alkupuolella valmistelemaan yhteisten palvelujen käyttöönottoa. Tiivistynyt yhteistyö antoi voimakasta taustatukea TAMKin Kaupin kampuksen liikuntarakennuksen saneeraus- ja laajennussuunnitelmalle, jota pidettiin yhtenä edellytyksenä sille, että TAMK voisi olla jatkossakin mukana täysimittaisina toteutettavissa kolmen korkeakoulun liikuntapalveluissa, Unipoli Sportissa.
TAMKin, TaY:n ja TTY:n rehtorit allekirjoittivat 8.5.2013 Unipoli Sport -sopimuksen, jossa todetaan: ”Tällä sopimuksella sovitaan, että korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta saavat käyttää kaikkia kunkin toimijan liikuntapalveluita maksamalla oman korkeakouluyhteisönsä liikuntamaksun.” Lisäksi ”kukin korkeakoulu vastaa omiin liikuntapalveluihinsa liittyvien tilojen, toiminnan ja talouden järjestämisestä omien sopimustensa ja toimintamalliensa mukaisesti. Käyttäjille palveluiden on näyttäydyttävä yhtenäisinä ja kehittyvinä.” Käynnistämisvaiheen toteuttajina toimivat kunkin korkeakoulun liikuntatyöntekijät, joita tuki hankkeelle perustettu ohjausryhmä. Siihen kutsuttiin jäseniksi edustajat keskeisimmistä sidosryhmistä eli opiskelija- ja ylioppilaskunnista, terveydenhuollosta ja Tampereen kaupungilta. Myöhemmin ryhmää täydennettiin korkeakoulujen henkilöstön edustajilla.
Tästä eteenpäin edettiinkin todella vauhdikkaasti. Syksyllä 2013 opiskelijoiden ja henkilöstön oli mahdollista käyttää kolmen kampuksen palveluja ristiin. Erityisesti TaY:n liikuntatila Atalpa ruuhkautui osittain TAMKin väestä, mutta pääsääntöisesti palvelujen yhdistyminen koettiin varsin myönteisenä tarjonnan ja tilojen lisääntymisen myötä. Myös se, että liikuntaa oli nyt helppo harrastaa eri korkeakoulussa opiskelevien kavereiden kanssa, tuotti erittäin paljon positiivista palautetta. Ensimmäisen toimintakauden aikana Unipoli Sport sai www-sivut, yhteisen varausjärjestelmän ja järjestelmän, joka mahdollisti kulkemisen kaikkien kolmen kampuksen liikuntatiloihin.
TAMKin liikuntakeskus – unelmasta tulee totta
Keväällä 2014 TAMKissa tehtiin päätös, että liikuntarakennusta ei ainoastaan saneerata vaan sitä myös laajennetaan. Päätös merkitsi todella mittavan investointimäärärahan varaamista hankkeelle, jolla uskottiin olevan laajoja ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia myönteisiä vaikutuksia. Näin TAMK halusi myös konkreettisesti vastata niihin haasteisiin, joita korkeakoululiikunnalle oli esitetty muun muassa v. 2013 ilmestyneessä OLL:n ”Korkeakoululiikunnan barometri 2013” -julkaisussa, jossa kartoitettiin vuoden 2011 korkeakoululiikunnan suositusten toteutumista ja opiskelijoiden liikunta-aktiivisuutta. Lisäksi ammattikorkeakoulujen toimilupa-anomuskierroksella kysyttiin liikuntapalvelujen asemasta ja toteutumisesta. Monissa ammattikorkeakouluissa havahduttiin tässä vaiheessa huomaamaan, että liikunta-asiat eivät olleet lähelläkään korkeakoululiikunnan suositusten tasoa.
Asenne ja suhtautuminen ovat konkretisoituneet myös teoiksi, joiden seurauksena Tampereen alueen korkeakoululiikunnalla on Suomen parhaat edellytykset tuottaa yhteisölleen helposti saavutettavaa, terveyttä edistävää liikuntaa.
TAMKin liikuntarakennus suljettiin 2015 syksyllä, jotta rakennusprojekti saatiin toteutettua mahdollisimman tehokkaasti. TAMKin kampukselle jäi käyttöön ryhmäliikuntasali ja pieni kuntosali, mutta Unipoli Sportin ansiosta liikuntapalveluita pystyttiin tarjoamaan TAMKin väelle kahdella muulla kampuksella, joten myös lukuvuosi 2015–2016 pystyttiin viemään läpi kohtuullisen hyvillä palveluilla.
KUVA 2 TAMK Liikuntakeskus – TAMK Sports Arena (Kuva: Essi Kannelkoski)
Puolentoista vuoden tiiviin suunnittelu- ja toteutusvaiheen jälkeen uusi liikuntakeskus avattiin käyttäjille 15.8.2016 (kuva 2). Kolmen kuukauden jälkeen palautteet käyttäjiltä ovat olleet erittäin myönteisiä. Tilat ovat osoittautuneet toimiviksi ja ensimmäisten palautteiden perusteella on tehty muutoksiakin havaittuihin pieniin epäkohtiin. TAMKilaisten liikuntamaksun maksaneiden määrä on ylittänyt reilusti asetetut tavoitteet ja yliopistoilta kävijöitä on jo nyt suunnilleen sama määrä kuin TAMKilaisia käy muilla kampuksilla. Erityisesti Kaupin alueella opiskelevista ja töissä olevista yliopistolaisista on tullut suuri joukko liikuntakeskuksen vakioasiakkaiksi.
Unipoli Sport -yhteistyö jatkuu entistäkin parempana ja tiiviimpänä TAMKin uusien tilojen myötä. Pystymme tarjoamaan Tampereen korkeakouluyhteisölle kolmella kampuksella monipuolisen, kattavan ja logistisesti mielekkään liikuntakattauksen todella edulliseen hintaan. Tämän mahdollistavat TaY:n, TTY:n ja TAMKin rehtoreiden ja muiden päättäjien erittäin hieno ja myönteinen suhtautuminen liikuntaa ja hyvinvointia edistävään toimintaan.
Kirjoittaja
Esko Tirkkonen, liikuntapäällikkö
TAMK Liikuntapalvelut
Kiinnostuksen kohteet: liikunta ja hyvinvointi, opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointipalvelut kokonaisuutena, kampusolosuhteiden kehittäminen aktiivista elämäntapaa edistäväksi
Kommentit