Smart Campus Innovation Lab
Tampere3 Smart Campus Innovation Lab on osaamisperustainen innovaatio- ja oppimisympäristö, joka tuo yhteen eri alojen opiskelijoita kehittämään korkeakouluyhteisöään, yhteistyössä sen kumppaneiden ja henkilöstön edustajien kanssa, toteuttaen monialaisissa ja –kulttuurisissa tiimeissä käytännön kehitysprojekteja. SCIL:ssä korostuvat ja konkretisoituvat sellaiset käsitteet kuin osaamisperustaisuus, työn opinnollistaminen, joustavat opintopolut sekä palvelumuotoilu. Toiminnan peruspilareita ovat avoimuus, yhteisöllisyys, monialaisuus ja -kulttuurisuus sekä opiskelijalähtöisyys.
SCIL on työväline opiskelijalähtöiseen korkeakouluorganisaation ja paremman opiskelu- ja asiakaskokemuksen kehittämiseen. Se täydentää perinteisiä, muodolliseen edustuksellisuuteen perustuvia opiskelijoiden osallistamisen tapoja, antaen mahdollisuuden kenelle tahansa opiskelijalle kehittää osaamistaan ja edistää opintojaan osana kehitys- ja innovaatioprojekteja, joilla rakennetaan parempaa korkeakouluyhteisöä.
Opiskelijan näkökulmasta SCIL tarjoaa yhteisöllisen, monikulttuurisen ja dynaamisen ympäristön oman osaamisen kannalta relevanttien projektien toteuttamiselle osana opintoja.
Korkeakouluyhteisömme tarjoaa halutessamme runsaasti relevantteja ja mielekkäitä kehittämistyöaihioita, jotka opinnollistamalla pystymme vaikuttamaan myönteisesti niin opiskelijoidemme osaamisen kehittymiseen kuin koko organisaatiomme kehittämiseen. Opiskelijat voivat toimia muutosagentteina, mikä tarkoittaa sitä, että heillä on muutosta suunnittelevan ja sitä käytännössä toteuttavan yhteistyökumppanin rooli korkeakouluorganisaation kehittämisessä. Näin toimien opiskelija on omistajana niin oman ympäristönsä kuin osaamisensa kehittämisessä, millä on positiivinen vaikutus myös opiskelijakokemukseen (Haukijärvi 2014; SCIL Summer 2017). Autenttinen oppiminen ja korkeakouluorganisaation kehittäminen voidaan siis nähdä toisiaan täydentävinä aktiviteetteina.
Kesän 2017 aikana toteutettiin ensimmäiset yhdeksän Smart Campus Innovation Lab -projektia, joita koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulun Floworks-yksikkö. Projekteihin osallistui yhteensä 29 opiskelijaa, 14:stä eri maasta, kaikista Tampere3-korkeakouluista: Tampereen yliopistolta, Tampereen teknilliseltä yliopistolta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta. Projektien asiakkaat ja toimeksiantajat olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta korkeakouluyhteisön sisältä.
Opiskelukokemuksen viisi peruspilaria Smart Campus Innovation Labissa
Smart Campus Innovation Labin toiminnan jatkokehittämisen kannalta oleellista on arvioiva ote toiminnan tarkasteluun, myös opiskelukokemuksen viiden peruspilarin näkökulmasta. Seuraavissa kappaleissa esitellään lyhyesti Kukkosen ja Marttilan (2017) tunnistamat opiskelukokemuksen viisi peruspilaria ja reflektoidaan, miten ne realisoituvat SCIL:n toiminnassa. Reflektion perustana ovat kirjoittajien henkilökohtaiset havainnot, joita on tehty erilaisissa toiminnallisissa konteksteissa, kuten osana opiskelijaprojektien valmennusta ja ohjausta sekä toimintamallin suunnittelua ja organisointia.
Henkilökohtaisuudessa korostuu omistajuus omasta opiskeluprosessista sekä henkilökohtaisen asiantuntijaidentiteetin rakentuminen. Opinnot ovat opiskelijan henkilökohtainen ja kokonaisvaltainen kehittymisen prosessi ja projekti, jossa hänellä on aktiivinen rooli ja vastuu omasta oppimisestaan. (Kukkonen 2017; Kukkonen & Marttila 2017.)
SCIL-projekteissa, niin oman osaamisen kehittymisen kuin projektin tavoitellun lopputuloksen näkökulmasta, opiskelijoilla on merkittävä vastuu tavoitteiden saavuttamisessa. Valitut valmennukselliset ohjauksen ja tuen menetelmät tukevat opiskelijoiden oman osaamisen reflektiota sekä vastuunkantoa oman projektinsa toteutuksesta. Projektien alussa opiskelijat laativat valmentajan tuella itselleen henkilökohtaiset osaamistavoitteensa, jotka täydentävät SCIL-projektien yleisiä osaamistavoitteita. Nämä toimivat myös oman osaamisen kehittymisen arvioinnin pohjana.
Ohjauksellisuudessa korostuvat dialoginen, neuvotteleva ja tutkiva yhteistyö opiskelijan ja henkilöstön välillä. Dialogisessa vuorovaikutuksessa keskeistä on opiskelijan kuunteleminen ja yhteistyö ratkaisujen löytämiseksi. Oleellista vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta on muun muassa ohjauksen saavutettavuus, kannustavuus ja sitoutuneisuus opiskelijan asiaan. (Kukkonen 2017.)
Kukkonen kirjoittaa, että ohjauksellisuudella voidaan luoda dialogista ja yhteisöllistä toimintakulttuuria, sillä ohjauksellisuus voidaan nähdä myös yhteisöllisenä toimintaotteena (2017). Hyvin toimivassa yhteisöllisessä ohjauksellisessa toimintakulttuurissa kuka tahansa henkilökunnan jäsen voi osaltaan tukea ja edesauttaa opiskelijan kiinnittymistä opintoihin ja parantaa tämän osallisuuden kokemusta (Kukkonen & Marttila 2017).
Olennainen osa SCIL-projektien toteutusta on aktiivinen vuorovaikutus opiskelijoiden, valmentajien sekä sisäisten toimeksiantajien edustajien kesken. Valmentajat ovat aktiivisesti läsnä ja saavutettavissa niin kasvotusten kuin digitaalisten chat-pohjaisten viestintävälineiden kautta. Valmentajan tehtävä on tukea opiskelijaa ennen kaikkea hänen henkilökohtaisen oppimisprosessinsa edistämisessä sekä tarjota käytännön tukea ja ohjausta itse projektien toteutukseen. Projektitiimien toiminnassa keskustelut, joissa opitaan jakamaan, kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisen mielipiteitä, on koettu opiskelijoiden osalta tärkeiksi.
Toimeksiantajien edustajien tapaamiset pyritään hoitamaan säännöllisesti, noin 2–3 viikon välein. Käytännössä tässä on kuitenkin tapauskohtaisia eroja, jotka johtuvat usein toimeksiantajien aikatauluhaasteista ja jotka rajoittavat sitoutumista aktiivisen dialogiin projektia toteuttavien kanssa.
Autenttisuudella on erilaisia määritelmiä, mutta yleisesti sillä viitataan oppimisen todellisuudenmukaisuuteen ja aitouteen (Kukkonen 2017). Todellisiin toimeksiantajien tunnistamiin tarpeisiin tehtävät projektityöt ovat yksi esimerkki autenttisuutta edustavista lähestymistavoista opintojen suorittamisessa. Kukkonen (2017) kirjoittaa, että autenttisuutta ei kuitenkaan pidä sitoa pelkästään toimintamalleihin tai materiaalien ja työvälineiden autenttisuuteen, vaan autenttisuuteen liittyy myös kognitiivinen ulottuvuus. Kognitiivisen autenttisuuden merkitys on keskeistä, sillä opiskelijoiden tulisi oppia myös ajattelu- ja menettelytapoja sekä malleja, joita ammattilaiset soveltavat ja hyödyntävät (Kukkonen 2017).
Kaikki SCIL:ssä toteutettavat projektit muodostetaan toimeksiantajalähtöisesti todelliseen kehitystarpeeseen. Toimeksiannot tulevat niin koulutusohjelmista, TKI-toiminnasta kuin tukipalveluista. Asiakaslähtöisyyttä ja monialaisuutta tukevat toimintamallit ja työskentelymenetelmät kehittävät opiskelijan kykyä ajatella ja toimia ammattilaisen tavoin, niin ongelman tunnistamisvaiheessa, ratkaisun mallinnusvaiheessa kuin ratkaisun toteuttamisvaiheessa. Kognitiivista autenttisuutta edustaa osaltaan myös kokemuksen kautta kehittyvä parempi ymmärrys siitä, miten yhteisön monimuotoisuus (kulttuuri, taustat, ala, totutut työskentelymenetelmät jne.) vaikuttavat yhteisön ja projektitiimien toimintaan.
Yhteistoiminnallisuus eli yhteistyö ja vuorovaikutus henkilöstön ja opiskelijoiden sekä ulkoisten partnereiden välillä autenttisissa ja simuloiduissa ympäristöissä on sekä tapa opiskella että luoda uutta tietoa, mutta myös koko yhteisön toimintatapa. Se luo puitteet reflektiolle sekä teoriatiedon ja käytännön tiedon välisten yhteyksien ymmärtämiselle. Digitalisaatio on osaltaan mahdollistanut, että yhteisö voi olla hyvinkin laaja ja monikulttuurinen, myös yli maarajojen. (Kukkonen 2017.)
Yhteistoiminnallisuutta SCIL:ssä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin SCIL oppimis- ja innovaatioalustana itsessään edistää ja tukee opiskelijoiden ja henkilöstön yhteistoiminnallisuutta paremman korkeakoulun kehittämisessä. Toisekseen se tuo yhteen eri alojen opiskelijat ja eri korkeakoulutoimintojen edustajat ratkaisemaan ongelmia ja ideoimaan uusia toimintamalleja.
Muovautuvuus liitetään sekä yksilön kykyyn ja mahdollisuuksiin muokata suunnitelmiaan ja tavoitteitaan että korkeakouluorganisaation kyvykkyyteen uudelleen muotoilla rakenteitaan, linjauksiaan, käytäntöjään ja opetussuunnitelmiaan erilaisiin tarpeisiin (Kukkonen 2017). Näin ollen muovautuvuus institutionaalisena asiana kytkeytyy myös joustavien oppimisympäristöjen käsitteeseen, jossa korostuu opiskelija yksilönä ja tämän henkilökohtaiset tarpeet ja tavoitteet oman oppimispolkunsa suhteen.
Tarkasteltaessa muovautuvuutta institutionaalisena ilmiönä SCIL toimintana osaltaan edistää ja tukee korkeakouluorganisaation kokeilevaa ja ketterää kehittämistä sekä toisaalta toimii työn opinnollistamisen edistäjänä. Muovautuvuutta haastavana asiana on ympäröivän organisaation melko matala kypsyystaso hyödyntää toiminnan koko potentiaalia niin osana opetussuunnitelmien toteuttamista (vt. eri alojen opintoihin integroituminen) kuin organisatorista kehittämistä. Tämä onkin yksi keskeinen kehitysalue jatkoa ajatellen.
Kun muovautuvuutta tarkastellaan yksilöä koskevana ilmiönä, voidaan todeta, että SCIL tarjoaa opiskelijoille joustavia mahdollisuuksia osallistua projekteihin ja kehittää niissä omaa osaamistaan. Osalle opiskelijoista SCIL-projektit toimivat jonkin tietyn yksittäisen osaamisen kehittämisen ”alustana” lyhyen ajan ja osalle kokonaisvaltaisempana oman osaamisen kehittämisen paikkana ja yhteisönä.
Yhteenveto
SCIL osaltaan realisoi hyvän opiskelukokemuksen viittä peruspilaria. Toimintaa tulee kuitenkin kehittää kaikilla osa-alueilla. Kriittistä vaikuttavuuden ja tuottavuuden näkökulmasta on, että toimintaa saadaan levitettyä laajemmin eri alojen tarjontaan ja rakennettua tietoisuutta toiminnan tarjoamista mahdollisuuksista niin henkilöstön kuin opiskelijoiden keskuudessa. Havaintojen perusteella on tarpeen edelleen kehittää myös oman osaamisen arviointia tukevia metodeja, sillä monille opiskelijoille oli haasteellista arvioida ja viestiä oman osaamisensa kehittymisestä.
Toiminnan tulisi integroitua ja sulautua mahdollisimman saumattomasti eri alojen opetussuunnitelmatasolle, mutta yhtäältä myös institutionaaliseen kehittämistoimintaan. Parhaimmillaan SCIL olisi ympäristö ja yhteisö kaikille korkeakoulukontekstiin sopivien uusien palveluiden, tuotteiden ja toimintamallien kehittämisestä ja innovoinnista kiinnostuneille.
Opiskelukokemuksen viiden peruspilarin arvioinnin näkökulmasta olisi hyödyllistä, mikäli niiden pohjalta luotaisiin konkreettinen arviointityöväline. Tämä helpottaisi opiskelukokemuksen arviointia ja mahdollistaisi myös ilmiön yksityiskohtaisemman tarkastelun.
Lähteet
Harvey, L., Burrows, A. & Green, D. 1992. Total student experience: A first report of the QHE national survey of staff and students’ views of the important criteria of quality. Birmingham, UK: QHE.
Haukijärvi, I. 2014. Opiskelijat muutosagentteina – opiskelijoiden kokemuksia osallistumisesta TAMKin pedagogiseen kehittämiseen. Teoksessa Marttila, L. (toim.) Tie uuteen opetussuunnitelmaan. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 70, 78–88.
Kukkonen, H. 2017. Hyvän opiskelukokemuksen peruskivet – yhteisesti tuotettu kehys opintoihin kiinnittymiselle. Teoksessa Korhonen, P., Annala, J. & Kulju, P. (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat. Tampere University Press, 112–130.
Kukkonen, H. & Marttila, L. 2017. Kuviteltua todellisuutta – ammattikorkeakoulu oppimisen ja opiskelun ympäristönä. Sarja A. Tutkimuksia 19. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja.
Morgan, M. 2012. Improving the Student Experience: A practical guide for universities and colleges. Routledge, Iso-Britannia.
SCIL Summer 2017. Reflective Essay -opiskelijapalautteet. SCIL-tietokanta.
Kirjoittajat
Ilkka Haukijärvi, FT, johtaja, digitalisaatio ja tietojohtaminen, TAMK
Eija Syrjämäki, YTM, Ins. (AMK), suunnittelija, Floworks, TAMK
Kommentit