Ensiaskeleet tekoälyn hyödyntämisessä
Tekoäly on tullut vauhdilla osaksi korkeakoulujen arkea. TAMKin opiskeluhallinnossa pohdittiin, miten voisimme hyödyntää AI-teknologiaa työssämme. Tämä pohdinta nousi eteen, koska käsittelemme päivittäin arkaluonteisia henkilötietoja emmekä olleet varmoja tekoälyn käytön soveltuvuudesta työtehtäviimme. Samaan aikaan julkisessa keskustelussa korostuvat tekoälyn riskit: tietoturva, eettisyys, osaamisen heikkeneminen ja työpaikkojen katoaminen. Ei siis ole yllättävää, että opiskeluhallinnossa suhtautuminen tekoälyyn on ollut paikoin varovainen, skeptinen ja jopa selvästi torjuva, sillä me hallinnoimme työssämme prosesseja, joissa virheille tai tietoturvariskille ei ole sijaa.
Moni suhtautuu tekoälyyn epäluuloisesti. Pelätään virheitä, hallinnan menettämistä ja sitä, että teknologia tekee työstä pinnallista. Nämä huolet eivät ole perusteettomia. Tekoäly saattaa joskus ”hallusinoida”, tuottaa hatarasti perusteltua tai jopa virheellistä sisältöä, joten sitä ei voi käyttää ilman kriittistä arviointia. Haasteista huolimatta päätimme kuitenkin pientiiminä lähestyä tekoälyä kokeilun kautta ja testata sen käyttöä rajatuissa, ei-henkilötietoja sisältävissä tehtävissä. Koska virheiden mahdollisuus on ilmeinen, opiskeluhallinnon kokeilut rajattiin tehtäviin, joissa riski on minimaalinen tai virheet ovat heti helposti tunnistettavissa ja manuaalisesti korjattavissa. Näin kokeiluista ei aiheutunut TAMKin opiskelijoille tai henkilökunnalle haittaa.
Arjen pienet kokeilut ovat osoittaneet, että oikein käytettynä tekoäly voi toimia hyvänä apurina, muttei itsenäisenä työntekijänä. Me totesimme, että tällä hetkellä se ei voi korvata asiantuntijaa, mutta voisi vapauttaa aikaa muihin työtehtäviin ja tasata työkuormaa, jolloin vastausajat TAMKin opiskelijoille ja henkilökunnalle pysyisivät kohtuullisina ja palvelulupaus toteutuisi paremmin. Tässä artikkelissa kuvaan, missä tehtävissä tekoäly voi tukea opiskeluhallinnon työtä, miksi skeptisyys on ymmärrettävää, ja miksi kokeileva, vastuullinen lähestymistapa on järkevämpi kuin kategorinen torjunta.
”Digitaalinen sihteeri” muuttaa asenteita
Opiskeluhallinnon kokeilu perustui Mika Holopaisen (2024, s. 3) esittämään näkemykseen, jonka mukaan tekoälyyn perustuva automaatio voi tehostaa työprosesseja. Omassa artikkelissaan Holopainen viittaa myös Andrew Coxin vuonna 2022 julkaisemaan artikkeliin, ja huomauttaa, että tekoäly voi esimerkiksi pienentää käsin tehtävistä toiminnoista aiheutuvien virheiden riskiä ja siirtää henkilöstön työpanosta tehtäviin, joissa tarvitaan asiantuntemusta, luovaa ajattelua ja ihmisten välistä vuorovaikutusta (mt., 2024, s. 3).
Tekoäly ei korvaa asiantuntijaa, mutta voi vapauttaa aikaa tärkeämpiin tehtäviin.
Edellä esitetty ajatus automaation hyödyistä konkretisoitui opiskeluhallinnon kokeilussa. Eräs käytännön esimerkki liittyy kuvien ja skannattujen dokumenttien tekstin muuntamiseen muokattavaan muotoon. Siirto-opiskelijoiden hyväksilukuhakemuksissa liitteenä voi olla kuvankaappaus opintosuoritusotteesta. Koska kyseessä on kuva, suoritusten nimiä ei voi suoraan kopioida TAMKin eAhot-järjestelmään, vaan ne täytyy kirjoittaa käsin. Jos kyseessä on yli 100 opintopisteen laajuinen opintosuoritusote, työ on hidasta ja altista kirjoitusvirheille. Kokeilun myötä toimintatapa muuttui. Kuvankaappauksesta, joka sisältää ainoastaan suoritusten nimet ja päivämäärät (ei henkilötietoja, joista voi tunnistaa opiskelijan), voimme tekoälyn avulla tuottaa nopeasti esimerkiksi Excel-muotoisen taulukon, jossa jokainen suoritus on omalla rivillään. Tämän jälkeen vielä tarkistamme tietojen oikeellisuuden ja siirrämme ne järjestelmään. Vaikka tekoäly ei (onneksi) osaa kirjata tietoja itsenäisesti Peppiin, se poistaa aikaa vievän mekaanisen kirjoitustyön.
Erityisesti yksinkertaisissa, toistuvissa ja aikaa vievissä tehtävissä tekoäly toimii opiskeluhallinnon tehokkaana “digitaalisena sihteerinä”. Kokeilun aikana tekoälyä käytettiin seuraavissa tehtävissä:
- sähköpostiluonnosten tekeminen
- käännösten ensimmäisen version tuottaminen
- prosessikuvausten jäsentely, joka oli pohjana mm. PowerPoint -esitykselle
- tietojen etsiminen TAMKin www-sivuilta.
Pientiimissä totesimme, että tekoäly ei korvaa asiantuntijaa. Sovellamme työssämme Tampereen ammattikorkeakoulun tutkintosäännön lisäksi valtakunnallista ohjeistusta, kuten Opetushallituksen (OPH) linjauksia sekä lainsäädäntöä, joka ohjaa esimerkiksi opiskeluoikeuksia, opintosuoritusten kirjaamista ja tietosuojaa. Lisäksi käytössä olevat järjestelmät, kuten Peppi, sisältävät omat tekniset rakenteensa ja reunaehtonsa, jotka vaikuttavat siihen, miten tietoa voidaan käsitellä ja tallentaa. Opiskeluhallinnon työ vaatii TAMKin prosessien syvää tuntemusta, kokonaisuuksien hallintaa, tilanneherkkyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Näitä taitoja tekoäly ainakin tällä hetkellä ei vielä omista.
Tietosuoja, eettisyys ja rajat
Opiskeluhallinnossa tekoälyn käyttöön liittyy erityisiä kysymyksiä, kuten sen arviointi, mitkä ovat tilanteita, joissa tekoälyä ei saa lainkaan käyttää, miten varmistetaan henkilötietojen suoja tai missä tilanteessa jopa päätöksenteon voisi siirtää tekoälylle. Vaikka totesimme tekoälyn tuoneen myönteisiä muutoksia työtehtävien sujuvuuteen, on tärkeää ymmärtää, että tämä muutos edellyttää myös uutta osaamista, jatkuvaa oppimista ja jopa uusien työroolien luomista (Cox, 2022, viitattu lähteessä Holopainen, 2024, s. 3). Kyse ei ole niinkään teknisestä syväosaamisesta, vaan kyvystä käyttää tekoälyä kriittisesti: ymmärtää sen rajat, tunnistaa riskit ja varmistaa lopputuloksen oikeellisuus. Skeptisyys voi olla tässä kuitenkin myös vahvuus. Se estää sokean innostumisen ja pakottaa rakentamaan käytännöt huolellisesti.
Tekoälyä voidaan ajatella eräänlaisena täydellisenä havainnoitsijana: teoriassa sille voitaisiin antaa kaikki olemassa oleva tieto ja se pystyisi johtamaan niistä kaikki mahdolliset seuraavat päätelmät (Friedenberg, 2024, s. 47). Käytännössä kuitenkin esimerkiksi opiskeluhallinnon tehtävissä, kuten läsnäolotietojen päivittämisessä, tarvitaan harkintaa, inhimillistä arviointikykyä ja joskus jopa empatiaa. Näitä ominaisuuksia tekoälyllä ei ole. Perusperiaate on selkeä: vastuu on aina ihmisellä. Tekoäly ei ole päätöksentekijä, vaan työkalu, jonka käyttö edellyttää selkeitä linjauksia, koulutusta ja yhteisiä pelisääntöjä.
Tekoälyavustajat talouden ja ympäristön näkökulmasta: kestävää kehitystä vai ei?
Eräs harvemmin esiin nostettu näkökulma on tekoälyn taloudellinen ja ekologinen kestävyys. Vaikka fossiilisten polttoaineiden, kuten hiilen ja öljyn, polttamisen tiedetään olevan suurin syy kasvihuonekaasupäästöihin, viime aikoina on noussut esiin toinen, vähemmän näkyvä tekijä, joka vaikuttaa ilmastonmuutoksen kiihtymiseen: tekoäly (Shuvajit & Sourav, 2026). Kate Crawford (2021) muistuttaa meitä, että tekoälyjärjestelmät eivät synny tyhjiössä, vaan niiden toiminta perustuu valtaviin verkosta kerättyihin aineistoihin sekä merkittävään luonnonvarojen ja energian kulutukseen. Lisäksi niiden kehittäminen ja käyttö edellyttävät paljon ihmistyötä, kuten datan luokittelua ja käsittelyä. Näin tekoälyä voimme tarkastella konkreettisena, materiaalisena infrastruktuurina, joka rakentuu ihmisten toiminnasta ja maapallon rajallisista resursseista.
Lisäksi tekoälypalvelut, jotka tuottavat tekstiä, kuten ChatGPT tai Microsoft Copilot, kuluttavat merkittävästi energiaa. Tällaisten palveluiden ohjelmointi, koulutus ja käyttö edellyttävät datakeskuksia, joiden toiminta tuottaa lämpöä, mikä vaatii tehokkaan jäähdytysjärjestelmän. Usein jäähdytyksessä käytetään puhdasta vettä, ja tekoälyn yleistyminen on kasvattanut datakeskusten vesitarvetta huomattavasti. Esimerkiksi vuonna 2021 Dallasissa, Yhdysvalloissa, yksi datakeskus kulutti vettä määrän, joka vastasi 29 % koko kaupungin vesitarpeesta (Shuvajit & Sourav, 2026). Crawford nostaa esiin myös merkittävä energiankulutus ja hiilijalanjäljet. Tekoäly ei siis ole pelkästään digitaalinen ja aineeton teknologia, vaan sen toiminta perustuu fyysiseen infrastruktuuriin, jolla on konkreettisia ympäristövaikutuksia. Tämä haastaa tarkastelemaan tekoälyn kehitystä myös ekologisen kestävyyden näkökulmasta (Crawford, 2021).
Jos tekoälyä käytetään huolettomasti, ympäristökuormitus kasvaa. Toisaalta tekoälyn vaikutusten tarkastelu osana laajempaa ympäristökeskustelua avaa uusia näkökulmia ja luo mahdollisuuksia pohtia aiempaa kestävämpiä ratkaisuja. Näin sen ekologinen ulottuvuus ei jää piiloon, vaan nousee näkyviin vielä yhtenä tärkeänä segmenttinä laajemmassa keskustelussa ilmastonmuutoksesta.
Jos tekoäly vähentää päällekkäistä työtä, nopeuttaa käsittelyä ja vapauttaa aikaa opiskelijoiden palveluun, sen kokonaishyöty voi olla TAMKille myös taloudellisesti merkittävä. Kestävä lähestymistapa kuitenkin vielä vaatii tarkkaa pohdintaa tekoälyn tietoisesta käytöstä. Sitä ei tule käyttää kaikkeen, ajattelematta, vaan tarkoituksenmukaisesti.
Kokeilemalla kohti tulevaa
Opiskeluhallinnossa emme tehneet selkeää suunnitelmaa tekoälyn käytöstä jatkossa. Kokeilun aikana kuitenkin opimme, että tekoälyn käyttö meidän tiimissämme ei ole mustavalkoinen kysymys. Se ei ole automaattinen pelastus, mutta ei myöskään uhka, jos sitä käytetään harkiten. Lisäksi totesimme, että tarvitsemme rohkeutta testata tekoälyä muissakin tehtävissä, sekä on tärkeää saada tietoa sen selkeistä eettisistä rajoista. Ymmärsimme myös, että ilman kokeilua emme voi oppia sen mahdollisuuksista tai rajoista mitään.
Ilman kokeilua emme voi oppia tekoälyn mahdollisuuksista tai rajoista.
Kokeiluihin ja tekoälyn ympäristövaikutuksiin liittyen jäimme opiskeluhallinnossa vielä pohtimaan seuraavia kysymyksiä:
- Säästääkö tekoäly työaikaa ja resursseja niin paljon, että se on aidosti kannattava apuväline?
- Vähentääkö tekoäly manuaalinen työtä, paperinkäyttöä tai turhaa viestintä, mikä säästää resursseja?
- Paraneeko prosessien tehokkuus, mikä säästäisi taloudellisia resursseja?
Lopuksi totesimme, että tekoäly on jo täällä. Onko se uhka? Sitä emme voi vielä päättää. Kuitenkin suurempi riski voi lopulta olla se, että jäämme kokonaan sivuun kehityksestä, joka etenee joka tapauksessa joko meidän kanssamme tai ilman meitä. Käytetään, kokeillaan, mitataan vaikutuksia ja katsotaan avoimin mielin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tämän artikkelin kirjoittamisen lähteiden haussa ja lähdeviitteiden muotoilussa on hyödynnetty tekoälysovellusta ChatGPT:tä sekä Tampereen ammattikorkeakoulun kirjaston tekoälyavustajaa.
Lähteet
Crawford, K. (2021). The hidden costs of AI. New Scientist, 245(3327), 46–49.
Friedenberg, J. (2024). Artificial intelligence and universal values. Ethics International Press Ltd.
Holopainen, M. (2024). Tekoäly arjessa vaatii malttia ja harkintaa. Signum, 57(3), 3.
Shuvajit, R. & Sourav, K. (2026). Climatic footprint of artificial intelligence: The hidden environmental cost of artificial intelligence. Journal of Comprehensive Health, 14(3).
Kirjoittaja
Inga Siedina
Tekoälyn utelias kokeilija, opiskeluhallinnon tiiminvetäjä ja koordinaattori
Koulutuksen ja oppimisen palvelut (KOPPI)
Tampereen ammattikorkeakoulu
inga.siedina@tuni.fi
ORCID: 0009-0007-7963-3431
Kuvituskuva: TAMK/Heini Pääkkönen