Vaikka suomalaiset oppilaitokset mielletään turvallisiksi ympäristöiksi, tutkimukset osoittavat, että opettajat raportoivat säännöllisesti epäasiallisesta kohtelusta ja kiusaamisesta, ja noin joka kymmenes opettajista kokee työssään väkivaltaa (Opetusalan työolobarometri 2017). Myös korkeakouluyhteisölle tehty tutkimus osoittaa, että vastaajat ovat kokeneet turvallisuustilanteen muuttuneen huonommaksi viime vuosien aikana (Virta ym. 2018). Vaikka erilaisia oppilaitosturvallisuutta kehittäviä hankkeita on tehty jo yli kymmenen vuotta ja oppilaitosturvallisuus on ollut akateemisen tutkimuksen kohteena (Waitinen 2011), on oppilaitosten turvallisuusosaaminen varsin henkilösidonnaista ja sirpaleista (Teperi ym. 2018).
Työturvallisuuslain (738/2002) tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terveys, haittoja. Työturvallisuuslain käsite terveys on laaja tarkoittaen sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Työturvallisuuslain soveltamisala on yleinen. Tämä tarkoittaa, että lakia sovelletaan työ- ja virkasuhteessa sekä virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa tehtävään työhön. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa ja työntekijöitä työturvallisuutta ylläpitävään ja parantavaan yhteistoimintaan. Työturvallisuuslakia voi luonnehtia sekä velvoittavaksi että ohjaajavaksi säädökseksi, sillä se antaa tosiasiallisia keinoja työturvallisuuden parantamiseen (kuva 2).
Kuva 2 Työturvallisuuslain velvoitteet
Työnantajan yleinen huolehtimisvelvollisuus
Työnantajan yleistä huolehtimisvelvoitetta koskeva työturvallisuuslain 8 § on sekä itsenäinen että muita työturvallisuuslain ja alemman asteista sääntelyä ohjaava säännös. Kyseisen säännöksen ensimmäisen momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat.
Yleisen huolehtimisvelvollisuuden mukaan työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Työturvallisuuslaille on ominaista, että sen velvoitteita tulkitaan dynaamisesti työolojen ja -tapojen kehittyessä. Se, mikä vaikkapa viisi vuotta sitten katsottiin riittäväksi, ei välttämättä enää riitä. Työnantajalla on velvollisuus tarkkailla työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Tämän tulee olla jatkuvaa eikä pistemäistä. Tarkkailun piiriin kuuluu myös jo toteutettujen toimenpiteiden vaikutusten seuraaminen suhteessa työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Mikäli toteutettu toimenpide havaitaan riittämättömäksi tai ylipäätään toimimattomaksi, on työnantajan tehtävä korjauksia. On myös mahdollista, että työntekijät eivät noudata työnantajan osoittamia toimenpiteitä. Työnantajan on silloin aktiivisesti puututtava kyseiseen laiminlyöntiin. Työnantajan tarkkailuvelvoite on jatkuvaa ja kattaa kaikkien toimintojen seuraamisen. Työnantajan velvollisuuteen kuuluu tietää, mitä työpaikalla tapahtuu.
Informointi ja opetusvelvollisuus
Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite kytkeytyy turvallisuusjohtamiseen ja edelleen riskienhallintaan. Koska työnantajan vastuulla on turvallisuudesta ja työnteon terveellisyydestä huolehtiminen, on työnantajan huolehdittava siitä, että työturvallisuuslain velvoitteet on ymmärretty kaikilla organisaatioin tasoilla. Työturvallisuuslain 14 §:n mukaan työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin. Työnantajan vastuu on korostunut erityisesti silloin, kun kyse on uuden työn tai tehtävän aloittamisesta tai työtehtävien muuttumisesta. Tämä tarkoittaa, että vaikkapa opettajan siirtyessä vaativampaan tehtävään tulee työnantajan järjestää hänelle perehdytys.
Työnantajan tulee antaa opetusta ja ohjausta työhön liittyvien haittojen ja vaarojen tunnistamiseksi, estämiseksi ja turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan haitan tai vaaran välttämiseksi. Ohjauksen ja opetuksen riittävyyttä on seurattava ja tarvittaessa sitä on täydennettävä. Työntekijöiden tulee saada opetusta ja ohjausta myös erilaisten häiriö- ja poikkeustilanteiden varalle.
Jos työnantajalla on yleinen huolehtimis- ja koulutusvelvollisuus, on työntekijällä puolestaan 18 §:n mukainen velvollisuus noudattaa työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja ohjeita sekä muutoinkin työnsä ja työolosuhteiden edellyttämää turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta. Työntekijän velvollisuus koskee sekä omaa että muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä huolehtimista. Työtekijän huolehtimisvelvollisuus konkretisoituu 19 §:ssä, jonka mukaan työntekijän on viipymättä ilmoitettava turvallisuutta vaarantavasta seikasta. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen lisäksi työntekijän on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin, sillä kokemuksella ja osaamisella, joka hänellä on käytettävissään ja poistettava tai estettävä mahdollinen vaaratilanne. Säännökseen kirjattu informointivelvollisuus koskee sekä työnantajaa että työntekijää. Työntekijän on ilmoitettava aina tapahtuneesta, ja työnantajan on puolestaan kerrottava, mihin toimenpiteisiin asiassa ryhdyttiin.
Vastuu vaarojen arvioinnista
Turvallisuusjohtamisen näkökulmasta työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden turvaaminen on yrityksen tai yhteisön toiminnan keskeinen periaate, ja siksi sitä ei tule ymmärtää organisaation ydintoiminnoista irrallisena elementtinä. Vuorovaikutus työnantajan ja työntekijöiden välillä on ensiarvioisen tärkeää selvitettäessä ja arvioitaessa työpaikan vaaroja.
Työturvallisuuslain 10 §:n mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Säännös toimii riskienarviointiprosessin pohjana, sillä vaarojen arvioinnissa huomioidaan sekä jo tapahtuneet turvallisuuspoikkeamat että mahdolliset tulevat riskit. Vaarojen arviointia koskeva velvollisuus on työnantajalla. Vaikka on tarkoituksenmukaista, että työntekijät osallistuvat riskienarviointiprosessiin esimerkiksi vaarojen tunnistamisen yhteydessä, vastuu säilyy kuitenkin työnantajalla. Vaarojen arviointia ei voi jättää tekemättä vetoamalla työnantajan osaamattomuuteen. Riittävän asiantuntemuksen puuttuessa työnantajan on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.
Vuorovaikutus työnantajan ja työntekijöiden välillä on ensiarvioisen tärkeää selvitettäessä ja arvioitaessa työpaikan vaaroja.
Vaarojen arviointi on suunnitelmallista ja jatkuvaa toimintaa. Kerran tehtyä ja lopullista vaarojen arviointia ei siten ole olemassa. Selvitystä ja arviointia on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla.
Tässä artikkelissa turvallista työskentely-ympäristöä tarkasteltiin työturvallisuuslain kautta. Sääntely korostaa työnantajan yleisen vastuun lisäksi yhteistoimintaa, jossa työturvallisuuden edistäminen nähdään koko työyhteisön asiana. Artikkelin viimeisessä osassa tarkastelun kohteena on yhteinen sitoutuminen turvallisuuteen arvona ja tavoiteltavana tilana. Huomio kiinnitetään erityisesti turvallisuuskulttuurin rakentumiseen ja siihen vaikuttamiseen.
Lähteet
Opetusalan työolobarometri 2017. OAJ:n julkaisusarja 5:2018.
Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738.
Teperi, A-M., Lindfors, E., Kurki, A-L., Somerkoski, B., Ratilainen, H., Tiikkaja, M., Uusitalo, H., Lantto, E. & Pajala, R. 2018. Turvallisuuden edistäminen opetusalalla – Edusafe-projektin loppuraportti. Työterveyslaitos.
Virta, S., Kohtamäki, V., Kreus, J., Kuoppala, K. & Liljeroos, J. 2018. Yliopistojen työntekijöiden ja yliopisto-organisaatioiden turvallisuus – Turvallisuuskokemukset, tilannetietoisuus, turvallisuuden johtaminen, uhkiin varautuminen ja resilienssi. Tampereen yliopisto.
Waitinen, M. 2011. Turvallinen koulu? Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 334.
Kirjoittaja
Henri Rikander
OTT, projektipäällikkö
Turvallisuus kuuluu kaikille ja Turvallisuudesta osallisuutta ja hyvinvointia -hankkeissa
Pedagogiset ratkaisut/Ammatillinen opettajakorkeakoulu, TAMK
Asiantuntija-alueet: oppilaitosturvallisuus, rikos- ja prosessioikeus, kriminologia, poliisioikeus, empiirinen oikeustutkimus, oikeussosiologia
henri.rikander@tuni.fi
Kuvituskuva:Pexels/Scott Webb
Kommentit