Opettajat toteuttavat digipedagogiikkaa, joka koostuu opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta verkossa ja jossa käytetään erilaisia digitaalisia ulottuvuuksia (Kullaslahti, Karento & Töytäri 2015; Wiitakorpi 2016). Opiskelijoilla tapahtuu metaoppimista, kun he oppivat digitaalisten välineiden ja materiaalin avulla ja tuella sekä myös samalla oppivat digitaalisten välineiden käyttöä ja niiden soveltamista opiskelussa ja työssä.
Englannin kielen opiskelu moniammatillisessa ja kansainvälisessä verkossa
Vapaasti valittava englannin kurssi, English Speaking and Listening (3 op), järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2015. Sen laativat yhteistyössä kaksi TAMKin englannin lehtoria sekä yksi englannin lehtori Stendenin yliopistosta Hollannista. Kurssin tavoitteena oli, englannin kielen ohella, opettaa opiskelijoita toimimaan verkossa ammatillisesti, käyttäen erityisesti verkkokokoustyökaluja (Google Hangouts, Skype, myös Google Drive). Lisäksi kurssi toimi hyvänä esimerkkinä verrattain helposti toteutettavasta kotikansainvälistymisestä, sillä opiskelijat osallistuivat nimenomaan kansainväliseen toimintaan verkon välityksellä (Opetushallitus 2013)
Kurssilla opiskelijat toimivat moniammatillisesti ja -kulttuurisesti pienryhmissä. Opiskelijat saivat itse muodostaa pienryhmänsä, kuitenkin niin, että jokaisessa ryhmässä oli useamman eri tutkinto-ohjelman opiskelijoita niin Tampereelta kuin Hollannistakin. Tampereella kurssille valikoitui paljon vaihto-opiskelijoita, mikä lisäsi kurssin kansainvälisyyttä entisestään. Autenttinen oppiminen (Herrington, Reeves & Oliver 2010; Teräs 2016) näyttäytyi sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijoilla ei ollut käytännön mahdollisuutta päästä tapaamaan toisiaan eikä muuta yhteistä kieltä kuin englanti, eli verkkotyökalujen käyttö englanniksi oli autenttinen oppimiskokemus. Saman oppimiskokemuksen saivat myös kurssin opettajat, jotka tapasivat toisiaan ainoastaan verkkokokouksissa. Kurssin tekninen toteutus oli melko helppo niin opettajille kuin opiskelijoillekin: mitään erityisiä ohjelmistotaitoja ei vaadittu, vaan esimerkiksi kännykällä äänen ja videon nauhoittaminen riitti hyvin.
Opettajat suunnittelivat kurssin kokonaan verkossa käyttäen samoja verkkotyökaluja, joita opiskelijoiden odotettiin käyttävän. Näin havaittiin jo kurssia suunniteltaessa, millaisia mahdollisia teknisiä sudenkuoppia opiskelijoille saattaa tulla kurssin suorittamisen aikana.
Luottamuksen synnyttäminen on mahdollista myös verkossa.
Opettajat pystyivät ennakoimaan opiskelijoiden verkkotyökalujen käytön haasteita ja osasivat laatia hyviä ohjeistuksia jo etukäteen. Käytännössä opettajat keskustelivat ensin kurssin sisällöstä Google Hangouts -kokouksessa, kunkin korkeakoulun tarpeet ja tavoitteet luonnollisesti huomioon ottaen. Sitten he jakoivat aihealueen kolmeen loogiseen kokonaisuuteen opettajien kesken ja laativat kustakin alueesta sisältö- ja tehtäväsuunnitelman Google Driveen. Kun kaikki opettajat olivat hyväksyneet suunnitelman, koostettiin varsinainen kurssi Eliademy-oppimisalustalle kolmeksi eri osioksi. Kurssimateriaalit koostuivat pääasiassa verkkolähteistä, ja niissä etenkin kansainvälisyys korostui hienosti; laajentamalla opettajayhteistyötä saatiin lisää mielenkiintoisia verkkolähteitä.
Pääpaino kurssilla oli kuitenkin opiskelijoiden aktiivisessa toiminnassa. Kurssitehtävät sisälsivät opiskelijoiden itsenäisiä pienryhmäkeskusteluja ja niistä tehtäviä audiokoosteita, lyhyiden reflektoivien podcastien tekemistä, Google Hangouts -tapaamisia opettajien kanssa sekä kurssin lopussa pienryhmissä tehtävän videon. Kurssin toteutusvaiheessa kukin opettaja otti vastuualueekseen yhden 3 viikon materiaaliosion, jonka aikana hän ohjeisti opiskelijoita tehtävissä, järjesti jokaiselle pienryhmälle yhden verkkotapaamisen sekä antoi yksilöllistä palautetta äänitiedostojen muodossa. Tämä mahdollisti opiskelijoille mahdollisimman monipuolisen palautteen ilman, että yksittäinen opettaja kuormittui liikaa. Kurssin kokonaiskesto oli yhdeksän viikkoa + kaksi viikkoa palautteen antamiseen.
Verkkokurssi on toteutettu jo viisi kertaa, ja mukana on ollut kaksi muutakin ulkomaista opettajaa. Onkin ollut havaittavissa, että kurssi on mahdollista toteuttaa myös sellaisen opettajan opettamana, joka ei ole ollut sitä itse luomassa. Monikulttuurisuus ja -ammatillisuus ovat olleet mukana kaikilla toteutuksilla. Palautteen perusteella opiskelijat ovat nauttineet autenttisesta kansainvälisestä verkostoitumisesta, vaikka esimerkiksi aikatauluttaminen on ollut joskus hankalaa ja eri kulttuurien välillä on ollut erilaisia työskentelytottumuksia. Nämä ovat kuitenkin molemmat juuri niitä digitaitoja, mitä nykyajan osaamisyhteiskunta edellyttää, ja opiskelijat ovat myös ymmärtäneet taitojen oppimisen tärkeyden.
Bioanalytiikan opintoja kansallisessa verkostossa
Pienillä koulutusaloilla on haasteellista toteuttaa asiantuntevaa opetusta ilman opettajien välistä yhteistyötä. Kansallisessa bioanalyytikkokouluttajien verkostossa on suunniteltu ja toteutettu Kliininen asiantuntija -koulutukseen (ylempi ammattikorkeakoulu) bioanalytiikan opintoja. Nämä opinnot ovat 20 opintopisteen laajuisia (Lumme ym. 2015). Tähän kansalliseen yhteistyöverkostoon kuuluvat yhtä lukuun ottamatta kaikki Suomen bioanalyytikkokoulutukset (Metropolia Ammattikorkeakoulu, Ammattikorkeakoulu Novia, Oulun ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu). Ensimmäinen toteutus alkoi syksyllä 2016 ja toinen toteutus syksyllä 2018.
Vastuut jaettiin siten, että kunkin ammattikorkeakoulun edustajat osallistuivat kahden opintojakson suunnitteluun ja toteutukseen. Jokaiselle opintojaksolle nimettiin päävastuullinen opettaja, joka vastasi kokonaisuudesta. Suunnittelukokouksia pidettiin pääosin Adobe Connectin välityksellä, mutta jonkin verran kokoonnuttiin myös kasvotusten. Suunnittelun alussa nämä live-tapaamiset olivat tärkeitä, koska oltiin luomassa aivan uusia sisältöjä. Yhteistyötä helpotti se, että useimmat opettajat olivat jo pitkään tunteneet toisensa. Opettajien välisen yhteistyön avulla pystyttiin käymään pedagogisia keskusteluja ja opettajat oppivat toisiltaan erilaisia digipedagogiikan sovelluksia. Sovittavat asiat on tärkeää selkeyttää ja kirjata, jotta vältytään väärinymmärryksiltä ja -tulkinnoilta. Opettajat tarvitsevat tukea informaatioteknologian käyttöön toteuttaessaan digipedagogiikkaa (Liikanen, Björn & Nielsen 2018). Opintojen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen on motivoinut opettajia kehittää digipedagogisia taitojaan. Opintoihin kuuluvan yhteistyön ohessa mahdollistuu myös keskustelu, jossa syntyy ideoita tutkimushankkeisiin. Yhteisesti toteutettaviin opintoihin on luontevaa sisällyttää korkeakoulupedagogista tutkimusta.
Opiskelijapalautteen perusteella opintojen kehittämiskohteita ovat mm. opiskelijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen lisääminen sekä opettajien välisten vastuiden ja työnjaon täsmentäminen. Tämä palaute otettiin huomioon syksyllä 2018 alkavassa koulutuksessa. Oppimistulokset vuorovaikutusta sisältävissä verkko-opinnoissa ovat paremmat kuin ilman vuorovaikutusta toteutuvissa opinnoissa (Means ym. 2010; Means, Toyama, Murphy & Bakia 2013).
Hyvä yhteistyö on jatkunut siten, että kaikki Suomen bioanalyytikkokoulutukset kehittävät englanninkielistä oppiportaalia, joka koostuu kahdestatoista 5 op:n ammatillisten aineiden opintojaksosta. Tätä kehitystyötä varten saatiin opetus- ja kulttuuriministeriöltä hankerahaa vuosille 2017–2019. Tässä BioDigi-hankkeessa kehitettyjä opintoja voidaan hyödyntää kansainvälisyysvaihtoon tulevien ulkomaalaisten opiskelijoiden opintotarjonnassa.
Yhteistyötä ja oppimista luodaan verkostoissa
Yhteistyön merkitys on tärkeää niin opettajille digipedagogiikkaa toteutettaessa kuin myös opiskelijoille opiskelussa, koska vuorovaikutuksessa osaaminen kehittyy nopeammin. Keskinäisellä luottamuksella ja ryhmän toiminnalla on iso merkitys – toimitaan sitten kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Luottamuksen synnyttäminen onnistuu live-tapaamisten avulla, mutta se on mahdollista myös verkossa. Tulevaisuudessa sekä opettajien että opiskelijoiden työympäristöissä korostuu verkossa toimiminen entisestään.
Digipedagogiikka tulee nähdä yhtenä opettajien osaamisalueena, jota on tarpeen kehittää jo opettajankoulutuksessa. Lisäksi opettajien tulee ymmärtää myös opiskelijoiden digitaaliset lähtötasot, jotka on huomioitava materiaaleja ja ohjeistuksia tehtäessä sekä koko oppimisprosessia suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Lähteet
Herrington, J., Reeves, T.C., & Oliver, R. 2010. A Guide to Authentic e-Learning. London: Routledge.
Kullaslahti, J., Karento, H. & Töytäri, A. 2015. Opettajien digipedagoginen osaaminen FUAS-liittouman ammattikorkeakouluissa. HAMKin e-julkaisuja 2015, 35. Luettu 25.9.2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103253/fuas_opetajien_digipedagoginen_osaaminen_2015_ekirja.pdf?sequence=1
Liikanen, E., Björn, M. & Nielsen, M. 2018. Use of Information and Communications Technology by Teachers and Students in Biomedical Laboratory Science Educations in the Nordic Countries. Education and Information Technology. Luettu 25.9.2018. https://doi.org/10.1007/s10639-018-9746-y
Lumme, R., Halimaa, S-L., Liikanen, E., Penttinen, U. & Paldanius, M. 2015. Bioanalytiikan yhteiset verkko-opinnot osaksi viiden ammattikorkeakoulun YAMK-opintoja. Bioanalyytikko 2015;4:44–47.
Means, B., Toyama, Y., Murphy, R. & Bakia, M. 2013. The Effectiveness of Online and Blended Learning: A Meta-Analysis of the Empirical Literature. Teachers College Record Volume 115.
Means, B., Toyama, Y., Murphy, R., Bakia, M., & Jones, K. 2010. Evaluation of evidence-based practices in online learning: A meta-analysis and review of online learning studies. DC: Washington: U.S. Department of Education.
Opetushallitus. 2013. Kansainvälisyystaitoja kaikille. Luettu 25.9.2018. https://www.oph.fi/download/152457_kotikansainvalisyys_kansainvalisyystaitoja_kaikille.pdf
Teräs, H. 2016. Design Principles of an Authentic Online Professional Development Program for Multicultural Faculty. Väitöskirja. Acta Universitatis Tampernsis 2131. Tampere: Tampereen yliopisto.
Wiitakorpi, I. 2016. Esipuhe. Teoksessa Digimakupaloja korkeakouluopettajille. Toim. I. Wiitakorpi, M. Marstio & A. Mattila. Laurea julkaisut 64, 7. Luettu 25.9.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-435-4
Kirjoittajat
Marianna Leikomaa, lehtori, FM, Kielipalvelut, TAMK, marianna.leikomaa(at)tuni.fi
Eeva Liikanen, yliopettaja, TtT, Bioanalyytikkokoulutus, TAMK, eeva.liikanen(at)tuni.fi
Sirpa Levo-Aaltonen, yliopettaja, TkL, KTM, Ammatillinen opettajankoulutus, TAMK, sirpa.levo-aaltonen(at)tuni.fi
Artikkeli on kirjoitettu osana Korkeakoulupedagogiikka-tutkimusryhmän toimintaa.
Kuvituskuva: TAMK/Kukka-Maaria Korko
Kommentit