Osaamisperusteinen opetussuunnitelma -koulutuksen taustaa
Elokuussa 2015 tulivat voimaan uudet lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja aikuiskoulutuksesta. Samalla otettiin käyttöön ammatillisten perustutkintojen tutkintojen perusteet. Tutkinnon perusteet ovat Opetushallituksen antama määräys, jota on noudatettava. Uudistuksen lähtökohtia ovat koulutuksen osaamisperusteisuus ja työelämävastaavuus sekä opiskelijan yksilölliset ja joustavat opintopolut. Uudistus on haastanut ammatillisen koulutuksen rakenteita sekä toteuttamistapoja ja koulutuksenjärjestäjien edellytetään tarkistavan toimintatapansa osaamisperusteisuuden mukaiseksi. Opettajan työ ja oppilaitoksen johtamiskäytännöt on määriteltävä uudelleen ja opetussuunnitelmatyössä, pedagogisissa ratkaisuissa sekä oppimisen ja osaamisen arvioinnissa tarvitaan uudenlaista ajattelua. TAMKin ammatillinen opettajankoulutus (TAOK) on tukenut yhdessä muiden ammatillisten opettajakorkeakoulujen kanssa ammatillisen toisen asteen tutkintojärjestelmäuudistuksen toimeenpanoa ja siihen liittyvää kehittämistyötä.
Koulutuksen toteutus
Osaamisperusteinen opetussuunnitelma -koulutukseen (3 op) osallistui lokakuun 2015 ja huhtikuun 2016 välisenä aikana yhteensä 65 ammatillisen toisen asteen opettajaa. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään ja koulutuksen kesto vaihteli ryhmissä 2 -3 kuukauden välillä. Kaikilla ryhmillä oli kolme puolen päivän pituista koulutuspäivää sekä ohjattua, pienryhmissä tapahtuvaa kehittämistyöskentelyä päivien välillä.
Jo koulutusta suunniteltaessa päätettiin, että se perustuu osallistujalähtöisyyteen. TAOKin kouluttajat eivät menneet oppilaitokseen lukemaan slideja eivätkä jakamaan osallistujille informaatiota koulutusjärjestelmäuudistuksesta tai kertomaan mitä ja miten pitäisi muuttaa Ensimmäisen tapaamiskerran alussa osallistujien kanssa keskusteltiin ja kuunneltiin heidän näkemyksiään siitä, mikä heille on tärkeää osaamisperusteisuudessa – olivatpa ne iloja tai murheita. Näin saatiin selville osallistujien lähtötilanne, ei vain tietojen osalta, vaan myös sen osalta miten he ovat kokeneet uudistuksen. Keskusteluun oli mahdollista tuoda myös sellaisia näkökulmia, joita osallistujat eivät ottaneet esille, mutta joita kouluttajat pitivät tärkeinä.
Oppilaitoksen johto oli asettanut koulutukselle organisaatiotason tavoitteita, mutta osallistujat eivät ryhtyneet suoraan vastaamaan näihin. Keskustelujen perusteella hahmoteltiin teemoja, joista pienryhmät (3-6 osallistujaa ryhmässä) muotoilivat omat tavoitteensa ja kehittämistehtävänsä sen mukaisesti, minkälaisiin asioihin he mielestään tarvitsivat vastauksia. Tarkoitus oli tukea tunnetta, että ollaan tekemässä omaa työtä eikä vain vastaamassa kouluttajien etukäteen laatimiin tehtäviin. Tällä pyrittiin tukemaan sitoutumista pitkäkestoiseen työskentelyyn sen sijaan, että olisi tuotettu ”pikavastauksia” johdon asettamiin tehtäviin. Vasta myöhemmin, pienryhmien työskentelyn päästyä hyvin vauhtiin, alettiin etsiä yhdessä yhtymäkohtia organisaation asettamien tavoitteiden kanssa ja suunnattiin pienryhmien työskentelyä niin, että voitiin edetä sekä ryhmien että organisaation tavoitteiden suunnassa.
Tarkoitus oli tukea tunnetta, että ollaan tekemässä omaa työtä eikä vain vastaamassa kouluttajien etukäteen laatimiin tehtäviin.
Osallistujia pyydettiin koulutuspäivien välillä viestittämään siitä, miten prosessi etenee. Kaikkiin viesteihin vastattiin tarkentavilla kysymyksillä ja uusia näkökulmia avaten. Viestejä hyödynnettiin myös seuraavissa tapaamisissa.
Prosesseissa havaittua ja opittua
Opettajat ovat kohdanneet muutoksen hyvin konkreettisesti toimiessaan yhtä aikaa nykyisten käytänteiden ja uusien toimintaodotusten välisessä ristipaineessa. Koulutukseen osallistuneet pitivät koulutusta onnistuneena ja kertoivat sen tukeneen uusien käytänteiden suunnittelussa. Kouluttajat (artikkelin kirjoittajat) tunnistivat kolme toiminnassa toteutunutta periaatetta. Niistä muodostui joustava toimintakehys, joka salli niin henkilökohtaisen merkityksenannon, ryhmäkohtaisen tavoitteellisen työskentelyn kuin organisaation tavoitteiden suuntaisen kehittämistyön.
Kokemuksellisuus
Toimintakäytänteiden muuttamisessa on kyse sekä yksilöllisistä että yhteisöllisistä oppimisen prosesseista. Oppimisessa tunteet ja järki ovat molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa ja tunteilla on suuri merkitys oppimisprosessia motivoivana tekijänä. Muutos-/oppimisprosessin aikaisten tunteiden hyväksyminen ja ymmärtäminen on tärkeää, sillä on mahdollista, että epävarmuutta ja jopa ahdistuneisuutta aiheuttavien tilanteiden ja toimintojen sietäminen saattaa johtaa tehokkuuteen, joustavuuteen ja sinnikkyyteen. (Bullough 2014)
Heti ensikohtaamisesta lähtien annettiin tilaa jakaa kokemuksia muutoksesta ja sen vaikutuksista omaan työhön. Omasta tilanteesta kertominen ja toisten kuunteleminen auttoi saamaan otetta mahdollisesta jäsentymättömästä epävarmuuden ja hädänkin tunteesta. Tilan antaminen kokemusten kertomiselle ja tunneperäisille prosesseille toi esille myös sen, että ollaan yhteisen asian äärellä. Osaamisperusteisuuden pohtimisessa olikin keskeistä kokemus tai tunne siitä, että ollaan yhteisen tehtävän edessä eikä yksittäisen opettajan tarvitse ratkoa kaikkea yksin. Koulutusten alussa tehtiin eräänlaista käsiteanalyysia tuomalla esille kunkin osallistujan kokemuksia ja käsityksiä sekä etsimällä yhteistä ymmärrystä ja käsitystä siitä, mitä osaamisperusteisuus tarkoittaa. Tämä loi perustan pienryhmäkohtaisten tavoitteiden kehittelylle ja niiden edellyttämälle kognitiiviselle prosessoinnille.
Tavoitteellisuus
Ulkoinen muutospakko synnyttää lähes aina muutosvastarintaa ja epäilyä, sillä muutokseen liittyvä epävarmuus tulevasta rikkoo mielikuvan asioiden ja toiminnan jatkuvuudesta. Markus ja Nurius (1986) käyttävät ilmaisua mahdolliset minät kuvaamaan ihmisen käsityksiä siitä, minkälainen hän voi tulevaisuudessa olla tai minkälaiseksi hän voi tulla. Nämä mahdolliset minät toimivat perustana myös sille, minkälaiseksi ihminen tulkitsee nykyhetken ja minkälaiseen toimintaan hän motivoituu. Peavy (2006) puolestaan käyttää ilmaisua mahdollinen tulevaisuus kuvaamaan sitä, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan muotoutuu ihmisten ja yhteisöjen tekemien valintojen perusteella. Se mitä ajattelemme tulevaisuudestamme vaikuttaa siihen, miten toimimme tänään. Voidaankin sanoa, että yksilöt ja yhteisöt luovat tulevaisuutensa mielikuvissaan (Kukkonen & Jussila 2015, 22-23).
Osallistujien mukaan oli hankalaa suunnitella, kun ei ole ohjeita ja asiat ovat epäselviä. Suuntaamalla osallistujien huomio tulevaisuuteen voitiin selkeyttää eräänlaista ”odotusten horisonttia” (mahdolliset minät, mahdollinen tulevaisuus) ja irtautua nykyhetken stressaavista kokemuksista. Kuuntelemalla mitä osallistujat puhuivat omista ja yhteisöjensä tunteista ja ”odotusten horisonteista” olisi mahdollista saada uusia itselle uusia näkökulmia ja kouluttajille se antoi mahdollisuuden tunnistaa, minkälaisia uusia aineksia keskusteluihin kannattaa tuoda. Positiivisella ja tulevaisuusorientoituneella näkökulmalla luotiin perustaa uudenlaiselle toimintaorientaatiolle. (ks. myös Kukkonen & Marttila 2016.)
Ohjauksellisuus
Ohjauksellisuudessa tuetaan toisen kykyä suunnitella, ohjata, toteuttaa ja arvioida omia prosessejaan (Vehviläinen 2014). Ohjaajan tehtävä on muodostaa sellainen ohjauksellinen jatkumo, missä toteutuu avoin keskustelu, kokemusten jakaminen ja reflektointi. Tällöin on keskeistä tavoitteellinen toiminta, reflektion tukeminen, emotionaalinen läsnäolo ja aito dialogi (Kukkonen & Marttila 2016).
Kouluttajien kanssa tapahtuvan keskustelun lisäksi osallistujia ohjattiin keskinäiseen vuoropuheluun. Tämä johti sekä pienryhmien sisällä että ryhmien välillä tapahtuvaan vertaisohjaukseen. Muutaman kerran ilmenikin, että jollakin toisella koulutusalalla oli ongelmaan kehitetty ratkaisu ja jota pienryhmä lähti soveltamaan omalle alalle. Osallistujat kertoivat, ettei tuntunut siltä, että olisi ollut erityisesti koulutuksessa vaan yhteisissä tilaisuuksissa oppimassa ja kehittämässä omaa työtään yhdessä kollegojen kanssa.
Pienryhmille koulutuspäivien välillä lähetetyillä viesteillä pidettiin yllä osaamisperusteisuuteen kuuluvia näkökulmia, tulevaisuusperspektiiviä sekä konkreettisten askeleiden rakentumista. Tarkoitus oli tukea tunnetta, että ollaan tekemässä omaa työtä eikä vain vastaamassa kouluttajien etukäteen laatimiin tehtäviin. Osallistujat kertoivat, että pelkästään omaan viestiin saatu vastaus ja rohkaisun saaminen tuntui hyvältä ja kannusti eteenpäin kohti tavoitteita.
Yhteenveto
Osaamisperusteisuuden vahvistamisessa on tärkeää ottaa huomioon se, miten opettajat itse ovat kokeneet muutoksen vaikutukset. Kaikki muutokset, toivotutkin, herättävät ristiriitaisia tunteita: sekä toiveita paremmasta että epäilyjä lopputuloksen suhteen. Epävarmuutta ja vastustusta ei kannata käsitellä vain yksilöllisenä muutosvastarintana, sillä yksilötason epävarmuus selviytymisestä saattaa kanavoitua yhteisölliseen huoleen siitä, miten pystytään yhtä aikaa omaksumaan uutta ja huolehtimaan ydintehtävistä. (Kukkonen & Jussila 2015, 22-23.)
Osallistujalähtöisyys toteutui koulutuksissa kolmella tavalla: kokemusten kuuntelemisena, palautteena pienryhmien työskentelyyn koulutuspäivien välillä sekä koulutuspäivien sisältöjen rakentamisena yhdessä osallistujien kanssa. Osallistujien kokemusten kuunteleminen, tunteiden salliminen, katseen suuntaaminen tulevaisuuteen sekä työskentelyprosessien tukeminen antoi mahdollisuuden rakentaa yhteistä ymmärrystä muutoksesta ja sen edellyttämästä toiminnasta. Tarvittiin yhteistä ymmärrystä osaamisperusteisuudesta, yhteisiä tavoitteita (niin pienryhmä- kuin organisaatiotasoisia), yhteistä suunnitelmaa sekä yhteisiä konkreettisia askeleita tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun koulutuspäivät eivät täyttyneet kouluttajien etukäteen laatimien slidesarjojen esittelyllä, saivat pienryhmät yhteistä aikaa tällaisen yhteisen jäsentämiselle.
Erilaisia koulutuksia suunniteltaessa on syytä kysyä, onko aihe ja tilanne sellainen, että koulutusta järjestävän asiantuntijaorganisaation edustajien kannattaa mennä esittelemään valmis malli tai informaatiopaketti. Kouluttajan kannalta etukäteen suunniteltu ja osallistujille ”toimitettava” paketti on tuttu ja turvallinen tapa toimia. Hän ei kuitenkaan elä sitä oppilaitoksen arkea, missä koulutukseen osallistuvat toimivat. Osallistujien asettaminen passiivisen vastaanottajan asemaan on kyseenalaista ja oletus asioiden siirtymisestä toimintaan kouluttajien kerrottua niistä ei liene realistinen.
Osaamisperusteinen opetussuunnitelma -koulutukseen osallistuneiden palautteet antavat uskoa artikkelissa kuvatun toimintatavan käyttämiseen jatkossakin:
”Loistava tapa toteuttaa ja osallistaa meidät koulutukseen. Antoi sopivasti hetkiä pysähtyä miettimään näitä asioita rauhassa.”
”Koulutuksen paras anti mahdollisuus yhdessä keskustella aiheista, oli aikaa istua omien työkavereiden kanssa. Aiheita jatkokehittymiseen saatu.”
”Paljon uusia ideoita kehittämiseen omassa opettajuudessa ja tiimin kehittämisessä kohti osaamisperusteisuutta. Tätä pitäisi olla kaikille opettajille.”
”Valitettavasti yleensä koulutuksen jälkeen on tullut todettua, että hevonhumppaa taas…NYT EI OLLUT!”
Tästä on hyvä jatkaa. Siitäkin huolimatta, että se vie kouluttajat epävarmuuden ja ennakoimattoman äärelle.
Lähteet
Bullough, A., Renko, M., & Myatt, T. (2014). Danger Zone Entrepreneurs: The Importance of Resilience and Self-Efficacy for Entrepreneurial Intentions. Entrepreneurship Theory and Practice, 38(3): 473–499.
Kukkonen, H. & Jussila, A. (2015). Osaamisperusteisuuden alkeet – muutoksessa toimimisen lyhyt oppimäärä. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 84. Tampereen seudun ammattiopisto Tredu, Tampere.
Kukkonen, H. & Marttila, L. (2016). Kuviteltua todellisuutta – ammattikorkeakoulu oppimisen ja opiskelun ympäristönä. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimuksia 19. Ilmestyy 12/2016.
Markus, H. & Nurius, P. (2006). Possible selves. American Psychologist 41. 954-969.
Peavy, R. V. (2006). SocioDynamic Councelling. A constructivistic perspective for the practise of counselling in the 21st century. Victoria: Trafford Publishing.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Tallinna: Gaudeamus Oy.
Kirjoittajat
Harri Kukkonen, yliopettaja, Ammattipedagoginen TKI, TAMK
Asiantuntijuusalueet: opetussuunnitelmatyö, ohjaaminen ja mentorointi, osaamisperustaisuus
Ari Jussila, lehtori, Ammattipedagoginen TKI, TAMK
Asiantuntijuusalueet: opinto-ohjaus, ammatillinen koulutus, osaamisperusteisuus
Kommentit