Tutkintojen viitekehykset
Kansainvälisyys ja ihmisten liikkuvuus ovat lisänneet tarvetta ymmärtää eri maiden tutkintojen ja erilaisten osaamiskokonaisuuksien tuottamaa osaamista. Tutkintojen viitekehysten kuvaaminen on Bjornavoldin (2018) mukaan globaali trendi. Yhteiseurooppalaisen viitekehyksen kehittäminen alkoi vuonna 2004 ja European Qualifications Framework eli EQF tuli Euroopan tasoisena suosituksena voimaan huhtikuussa 2008. Se on myöhemmin kumottu ja korvattu 22.5.2017 päivätyllä uudella suosituksella (Euroopan neuvosto 2017).
Eri maissa on laadittu kansallisia tutkintojen viitekehyksiä erityisesti vuosina 2005–2015 (Bjornavold 2018). Euroopassa kansallisia viitekehyksiä: National Qualifications Framwork eli NQF on yhteensä 35 maassa. Ne on linkitetty EQF:n tasoihin (OPH 2018).
Suomessa opetusministeriö asetti elokuussa 2008 työryhmän valmistelemaan kansallista tutkintojen viitekehystä. Ryhmä antoi raporttinsa vuonna 2009 (OPM 2009). Kuitenkin vasta vuonna 2017 annettiin laki (Laki 93/2017) ja asetus (VN asetus 120/2017) Suomen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien kansallisesta viitekehyksestä: Finnish National Qualifications Framework eli FiNQF. Suomessa eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kansallinen koordinaattori on Opetushallitus, joka tiedottaa FiNQF:ään ja EQF:ään liittyvistä asioista (OPH 2018).
Vaativuustasojen kuvaukset sekä tutkintojen, oppimäärien ja muiden laajojen osaamiskokonaisuuksien sijoittumiset viitekehyksen eri vaativuustasoille on säädetty asetuksessa (VN asetus 120/2017). Sijoittaminen tehdään parhaiten sopivaan tasoon ns. best fit -periaatteella. Huomioitavaa on, että samalla tasolla voi osaamisen eri ulottuvuuksissa olla painotuseroja – kuten esimerkiksi vaihteluita kielitaitovaatimuksissa. Tietyn tutkintotyypin tutkinnot, esimerkiksi terveysalan ammattikorkeakoulututkinnot, sijoitetaan pääsääntöisesti samalle tasolle. Tutkinnon osat sijoitetaan samalle tasolle kuin itse tutkinto. (Rasku 2018.)
Opetussuunnitelmien kehittäjien on tärkeä tuntea ja pitää mielessä tutkintojen kansallisesti sovitut osaamistasot.
Viitekehykseen sijoittamisen lähtökohtia ovat osaamiskokonaisuuden osaamisperustaisuus ja säädösperusta sekä osaamiskokonaisuuden tehtävä, vakiintuneisuus, tunnettuus ja laajuus. Osaamiskokonaisuutena nähdään myös tutkintoihin rinnastettava tai muu osaamiskokonaisuus, joka on lähtökohtaisesti vähintään 30 opintopisteen laajuinen. Näitä voivat olla esimerkiksi korkeakouluissa järjestettävät erikoistumiskoulutukset. (Rasku 2018.)
Viitekehysten osaamistasot
EQF:ssä ja FiNQF:ssä tutkinnot ja osaamiset on jaoteltu kahdeksalle tasolle. Jokaisella tasolla kuvataan, mitä kyseisen tason saavuttanut tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään. Suomessa tasoille yksi ja kolme ei tällä hetkellä ole kohdennettu tutkintoja tai osaamiskokonaisuuksia. Sen sijaan perusopetuksen oppimäärä on sijoitettu tasolle 2. Tasolle 4 sijoittuvat mm. toisen asteen tutkinnot ja ammattitutkinnot sekä tasolle 5 mm. toisen asteen oppilaitoksissa järjestettävät erikoisammattitutkinnot. Korkeakoulututkinnot ovat tasoilla 6,7 ja 8. Eri koulutusten sijoittuminen Suomen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien kansallisen viitekehyksen eri tasoille esitetään kuvassa 1.
Kuva 1 Tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen Suomen kansallisen viitekehyksen tasoille (OPH 2018)
Ammattikorkeakoulututkinnot sekä yliopistojen alemmat korkeakoulututkinnot sijoittuvat tasolle 6. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot sekä yliopistojen ylemmät korkeakoulututkinnot puolestaan ovat tasolla 7. Taso 8 kattaa yliopistojen jatkotutkinnot (lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot) ja mm. erikoislääkärin tutkinnon. (OPH 2018.)
Kuvassa 2 on kuvattu oppimisen ulottuvuudet EQF:n osaamistasoilla 6, 7 ja 8 (Euroopan neuvosto 2017). Erilaisia osaamistasojen täsmentämisen ja laajentamisen tarpeita on tullut esiin, mutta niihin liittyvistä toimenpiteistä ei ole Raskun mukaan vielä päätetty tarkemmin. Keskustelun kohteena ovat mm. erilaiset laajat osaamiskokonaisuudet, joiden osaamistavoitteista säädetään laissa tai osaamiskokonaisuudet, jotka ovat kelpoisuus- tai pätevyysvaatimuksena ammatissa toimimiseen (Rasku 2018). Tällainen osaamiskokonaisuus on esimerkiksi ammatillinen opettajakoulutus, jonka voi suorittaa viidessä ammattikorkeakoulussa.
Kuva 2 Oppimisen ulottuvuudet ja EQF-osaamistasot 6, 7 ja 8 (EU-Neuvosto 2017)
Osaamistasojen oppimistulokset
Oppimistulokset kuvattiin EQF:n vuoden 2008 suosituksessa tietoina, taitoina ja pätevyyksinä. Tiedot esitettiin teoriatietoina, taidot tiedon soveltamisena käytäntöön ja pätevyys vastuuna sekä itsenäisyytenä. (OPM 2009, 17.) Tarkasteltaessa eurooppalaista tutkintojen viitekehystä, on havaittavissa, että eri osaamistasojen kuvaukset laajenevat ja syventyvät siirryttäessä seuraavalle tasolle. Kukin taso sisältää aina myös edellisen tason osaamisvaatimukset.
Hirata ym. (2012) ovat tarkastelleet EQF:n vaatimustasoja käyttäen analyysinsa perustana kolmea ulottuvuutta – tiedot, taidot ja pätevyys (kuva 3). Tarkastelemalla analyysin tuottamia tuloksia voidaan havaita eri tasojen väliset erot. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että yksilöillä voi olla osaamista monelta tasolta. Tuo osaaminen on voinut kehittyä myös ilman tutkintoa yksilön kiinnostusten ja kokemusten kautta.
Kuva 3 Oppimistulosten ulottuvuudet (Hirata ym. 2012, 56–58)
Barnett ja Coaten (2005, 48) mukaan muuttuvassa maailmassa on kolme oppimisen ulottuvuutta: tietäminen, tekeminen ja oleminen. Tietämisellä käsitetään alan yleiset perustiedot, teoreettiset mallit ja käsitejärjestelmät, joita opiskelija tarvitsee työssään. Tekemisellä puolestaan ymmärretään ne alan käytänteet, toimintamallit, prosessit ja menetelmät, joita opiskelija käyttää työssään. Olemisen ulottuvuuteen sisällytetään mm. opiskelijan käsitys itsestään oppijana sekä tulevana alan toimijana ja osaajana. Olemisen ulottuvuus mahdollistaa yksilön uusien osaamistarpeiden ja myös ammatti-identiteetin kehittymisen tarkastelun. (ks. Barnett & Coate 2005; Kukkonen 2012, 165–166.) Näiden osa-alueiden (tietäminen, tekeminen ja oleminen) olisi tarpeen esiintyä korkeakoulujen opetussuunnitelmissa.
Barnett & Coaten (2005, 164) mukaan opetussuunnitelmassa oppimisen ulottuvuuksien ei tarvitse esiintyä kaikissa opintojaksoissa tai -kokonaisuuksissa samalla tavalla. Myöskään eri tutkinto-ohjelmissa ei oppimisen ulottuvuuksien tarvitse esiintyä samoilla painotuksilla. Oleellista kuitenkin on, että tutkinto-ohjelmien, opintokokonaisuuksien ja opintojaksojen kuvaukset tuovat ilmi kunkin tutkinto-ohjelman osaamistason.
Viitekehykset kehittämisen apuna ja ymmärtämisen tukena
Viitekehyksiä tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä, että niissä kuvataan tutkintojen ja osaamiskokonaisuuksien osaamistasokuvauksia. Niistä ei voi vetää johtopäätöstä suoraan yksilöiden syvällisiin osaamistasoihin. Silti ne voivat antaa tietoa hänen osaamisistaan, pätevyyksistään ja edellytyksistään oppia tai hänen mahdollisuuksistaan jatko-opintoihin. Työelämässä oleville henkilöille on usein työkokemuksen kautta kertynyt jo laajaa ja syvällistä osaamista. Tällöin koulutus ei välttämättä anna uutta sisältöä, mutta erilaiset näkökulmat käsiteltävien oppisisältöjen tarkasteluissa voivat laajentaa ja syventää jo olemassa olevaa osaamista.
Opetussuunnitelmien kehittämisen tulee perustua tutkintojen viitekehyksille ja osaamisen tasoille. Suunnittelijoiden on hyvä pitää mielessä tutkintojen osaamistasot kuten myös muut ohjeistukset ja linjaukset. Kuvassa 4 havainnollistetaan tutkintojen viitekehysten (EQF ja FiNQF) asemaa Tampereen korkeakouluyhteisön (TAU ja TAMK) opetussuunnitelmatyöhön vaikuttavina tekijöinä.
Kuva 4 Tutkintojen viitekehysten yhteys opetussuunnitelmatyöhön – esimerkkinä Tampereen yliopisto (TAU) ja Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK)
Opintojaksojen osaamistavoitteet tulee määritellä niin selkeästi, että opiskelija pystyy näkemään, mitä osaamisen osoittamiselta vaaditaan ja miten aiemmin hankittu osaaminen on mahdollista osoittaa. Opiskelijoilla ja aiempien opintosuoristusten arvioijilla tulee korkeakoulun oman tutkintosäännön lisäksi olla tietämystä tutkintojen ja osaamiskokonaisuuksien sijoittumisesta kyseisen tutkinnon viitekehykseen. Vaativuustasot eivät kuitenkaan kuvaa suoraan yksilön osaamista, vaan ne kuvaavat yksilön suorittaman tutkinnon edellyttämää osaamistasoa. (OPH 2018.) Vaikka tutkintojen viitekehyksiin perehtyminen vie aikaa, niiden tunteminen auttaa eri maiden tutkintojen vertailussa ja helpottaa myös esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden ja kansainväliseen vaihtoon lähtevien omien opiskelijoiden ohjaamisessa.
Lähteet
Barnett, R. & Coate, K. 2005. Engaging the Curriculum in Higher Education. New York: Open University Press.
Bjornavold, J. 2018. Implementing the European Qualifications Framework in Member States. OKM:n ja OPH:n työpaja ja seminaari 20.9.2018. Luettu 19.11.2018. https://www.oph.fi/download/193490_Jens_Bjornavold_20.9.2018.pdf
Euroopan neuvosto. 2017. Euroopan neuvoston suositus eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä 22.5.2017. Luettu 24.11.2018. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017H0615(01)&from=EN
Hirata, K., Laughton, S., Seta, K. & Stracke, C.M. 2012. A Content Analysis and Information Model for the European Qualifications Framework (EQF). Teoksessa Christian M. Stracke (toim.) The Future of Learning Innovations and Learning Quality. How do they fit together? Duisburg-Essen: University of Duisburg-Essen/LINQ 2012. 51–60. Luettu 10.11.2018. http://2015.learning-innovations.eu/wp-content/uploads/2015/LINQ_2012_Proceedings.pdf
Kukkonen, H. 2012. Kohti moniulotteista opetussuunnitelmaa. Teoksessa Mäkinen, M., Annala, J., Korhonen, V., Vehviläinen. S., Norrgrann, A-M., Kalli, P. & Svärd, P. (toim.) Osallistava korkeakoulu. Tampere: Tampereen Yliopistopaino. 152–173.
Laki 93/2017. Laki tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä. Luettu 19.11.2018.https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170093
OPH. 2018. Tutkintojen viitekehykset. Luettu 19.11.2018. https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/tutkintojen_tunnustaminen/tutkintojen_viitekehys
OPM. 2009. Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24. Helsinki: Opetusministeriö. Luettu 10.11.2018. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/78889
Rasku, S. 2018. Suomen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehys ja sen laajentaminen. OKM:n ja OPH:n työpaja ja seminaari 20.9.2018. Luettu 19.11.2018. https://www.oph.fi/download/193493_Seija_Rasku_20.9.2018.pdf
VN asetus 120/2017. Valtioneuvoston asetus tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä. Luettu 19.11.2018.https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170120 (Luettu 19.11.2018.)
Kirjoittajat
Sirpa Levo-Aaltonen, yliopettaja, TkL, KTM, Ammatillinen opettajankoulutus, TAMK, sirpa.levo-aaltonen(at)tuni.fi
Marja-Leena Lähteenmäki, yliopettaja, koulutuspäällikkö, KtT, Terveys- ja sosiaalipalvelut, TAMK, marja-leena.lahteenmaki(at)tuni.fi
Artikkeli on kirjoitettu osana TAMKin Korkeakoulupedagogiikan kehittäminen -tutkimusryhmän toimintaa.
Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyivät 1.1.2019 uudeksi Tampereen yliopisto -nimiseksi säätiöyliopistoksi (Tampere University). Yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa ne muodostavat uuden korkeakouluyhteisön, jonka osaamiskärjet ovat tekniikka, terveys ja yhteiskunta.
Kuvituskuva:Unsplash/Sharon McCutcheon
Kommentit