Uusia opetussuunnitelmia koskevien linjausten mukaisesti TAMKin muihin kuin sote-alan AMK-tutkinto-ohjelmiin tulee niin kutsuttuja valinnaisia ammattiopintoja. Opiskelija voi valita oman alan osaamisten lisäksi ammattiosaamisia toisesta tutkinnosta TAMKissa tai muista korkeakouluista. Valinnaiset ammattiopinnot voivat olla myös työn opinnollistamista, projekteja, TKI-työtä tai kansainvälisen vaihdon kautta tapahtuvaa oppimista ulkomailla. AMK-tutkinnoissa on edelleen vapaasti valittavia opintoja, jotka voivat olla muita kuin ammattiopintoja, esimerkiksi kieliä ja viestintää. OPS-linjausten mukaisesti vapaasti valittavien opintojen määrä kasvaa myös 90 opintopisteen YAMK-tutkinnoissa.
Uskallammeko luottaa, että opiskelija on yksilö, jolla on henkilökohtaisia tavoitteita, aikaisempaa osaamista ja elämänkokemusta?
Osa opettajista on ilmaissut huolensa opiskelijoiden kyvystä ja motivaatiosta tehdä järkeviä valintoja. On kysytty, miten varmistetaan, että opiskelijat eivät valitse opintoja sieltä täältä, jo aikaisemmin hankkimaansa osaamista tai pelkästään ”helppoja” kurssitoteutuksia verkossa. On epäilty opiskelijoiden kykyä tehdä tulevaisuuden työelämän kannalta rationaalisia ratkaisuja tai motivaatiota aidosti kehittää osaamistaan opiskelujensa aikana. Toiset opettajat ovat puolestaan kiitelleet valinnan vapauden lisäämistä ja ehdottaneet esitettyjen 30 valinnaisten ammattiopintojen opintopisteiden määrän nostamista uudistuksessa.
Opetussuunnitelma prosessina
TAMKissa käydystä keskustelusta näkee hyvin, että opetussuunnitelmissa on kyse tavoitteellisesta ja dynaamisesta prosessista, joka heijastaa tieteenalojen kulttuureja ja perinteitä sekä ilmentää korkeakoulutuksen suhdetta ympäröivään maailmaan (Mäkinen & Annala 2012). Käydyt keskustelut nostavat esiin kysymyksiä, kuten millainen on OPSin ohjausvaikutus tai miten paljon opiskelija saa itse päättää opinnoistaan. Moninaiset intentiot tulevat esiin erilaisina tulkintoina työelämässä tarvittavista osaamisista sekä omistajuudesta, jonka painopiste vaihtelee korkeakoulun ja opettajan kontrollista kohti osallistavaa tietämistä, tekemistä ja asiantuntijana kehittymistä (Annala ym. 2019, 429).
Kysymystä opiskelijan valinnan vapaudesta voidaan tarkastella korkeakoulun opetussuunnitelmien ohjaavuuden ja opiskelijan itseohjautuvuuden välisenä neuvottelusuhteena. Opetussuunnitelma voidaan ymmärtää prosessiksi, joka mahdollistaa opiskelijoiden laajenevan osallisuuden omasta oppimisestaan (Annala ym. 2019, 423). Valinnaisten ammattiopintojen ja vapaasti valittavien opintojen lisääminen kiistämättä muuttaa neuvottelusuhdetta korkeakoulun ja opiskelijan välillä. Millainen tämä suhde sitten on?
Ammattikorkeakoulu määrittelee opetussuunnitelman
Ammattikorkeakoulujen neuvotteluasema on vahva, sillä ammattikorkeakoululain (2015/325, 14 §) mukaan ammattikorkeakoulu päättää opetussuunnitelmista itse. Ammattikorkeakouluissa on niin kutsuttu osaamisperustainen opetussuunnitelma, jolla pyritään vastaamaan työelämän tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Suunnitelmien tavoitteena on tuottaa osaamista toimia työelämässä oman alan asiantuntijatehtävissä; valmiudet seurata ja edistää oman ammattialansa kehittymistä; edellytykset oman ammattitaidon kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen; riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön (2014/1129, 4§). Osaamisen määrittämisessä hyödynnetään tutkimustietoa sekä yhteiskunnan ja työelämän kanssa vuorovaikutuksessa käytyä keskustelua.
Tampereen korkeakouluyhteisön verkkosivuilla (n.d.) muistutetaan, että ”Moninaisen vuoropuhelun seurauksena syntyy ymmärrys ja näkemys arvokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta koulutuksen tavoittelemasta tietämisestä, taitamisesta ja asiantuntijaosaamisesta.” Käytännössä opetushenkilöstö on avainasemassa määrittelemässä osaamisia ja siten opetussuunnitelmaa – keskustellen toki myös työelämän edustajien kanssa. Opiskelijoiden näkökulma nousee esiin koulutuksesta annettujen palautteiden kautta, mutta voidaan perustellusti sanoa, että opetussuunnitelma nähdään opetus- ja oppimisprosesseina, jossa opiskelija on toiminnan kohteena, ei toimijana (Annala ym. 2019). Ammattikorkeakoulu siis lopulta määrittelee OPSin.
Henkilökohtainen oppimispolku?
Opiskelijan neuvotteluasema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on kuitenkin kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Yksilölle on suomalaisessa koulutuspolitiikassa siirretty enemmän valtaa ja vastuuta omasta (elinikäisestä) oppimisestaan. Vuoden 2014 peruskoulun opetussuunnitelmassa on todettu, että ”oppilaat osallistuvat oman opiskelunsa, yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014).
Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivujen (n.d.) määrittelyssä jatkuva oppiminen painottuu työikäisten osaamisen kehittämiseen, jonka tavoitteena on helpottaa osaajapulaa ja sujuvoittaa työikäisten osaamisen päivittämistä. Digivisiossa 2030 (n.d.) ”elinikäinen oppija voi joustavasti ja jatkuvasti suorittaa omiin yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivia opintoja yli korkeakoulurajojen sekä kehittää osaamistaan avoimen kurssitarjonnan avulla”. Pisimmälle henkilökohtaistamisessa ollaan ammattikoulutuksessa, jossa jokaiselle ammatillisen koulutuksen opiskelijalle suunnitellaan ja toteutetaan hänen tarpeitaan vastaava opintopolku, ainakin teoriassa.
Ammattikorkeakouluissa on jo pitkään puhuttu henkilökohtaisista opintopoluista, mutta käytännössä yksilöllisyys on ollut opiskelijan ja korkeakoulun erillisten neuvottelujen varassa. Yksilöllisyys on näkynyt ammattikorkeakoulutuksessa lähinnä laissa määriteltyjen vapaasti valittavien opintojen määrässä. TAMKissa ne ovat vaihdelleen 5 opintopisteestä 20 opintopisteeseen, kun tutkintojen laajuus on 210–270 opintopistettä.
Opetussuunnitelmat ovat määrittäneet opiskelijoille ne raamit, joista poikkeamisista, esimerkiksi hyväksiluvuista, kansainvälisissä vaihdoissa suoritettavista opinnoista tai vaihtoehtoisista oppimistavoista on yksittäinen opiskelija joutunut neuvottelemaan. Neuvottelutaho on prosessista riippuen voinut olla osaamispäällikkö, opettaja, opintojen ohjaaja tai kv-koordinaattori.
Opiskelijan itsemääräämisoikeuden lisääntyminen
TAMKin opetussuunnitelmien uudistuksessa valinnaisten ammattiopintojen kautta opiskelijan neuvotteluasema vahvistuu ja mahdollisuudet sisällyttää tutkintoon opintoja yli ”oppiainerajojen” paranevat. Opiskelijoiden valinnanvapauden lisääminen voidaankin nähdä opiskelijakeskeisyyden ja opiskelijoiden itsemääräämisoikeuden lisäämisenä henkilökohtaisten itseohjautuvuusteorian (esim. Ryan ja Deci, 2000) mukaisesti. Teoriassa esitetään, että opiskelija on aktiivinen toimija, joka pyrkii toteuttamaan itseään ja saavuttamaan itse valitsemiaan päämääriä. Kun opiskelija on vapaampi päättämään omista tekemisistään, opiskelun motivaatio kumpuaa sisältäpäin. Kun opiskelija kokee, että hän osaa opiskella, selviää haasteista ja saa asioita aikaan, on hän tyytyväisempi ja saavuttaa parempia tuloksia.
Ryan ja Deci (2000) jatkavat, että opiskelijoilla on myös tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja kuulua opiskelijoiden yhteisöön tai työpaikkaan. Kun suomalaisten valinnanvapaus ja vastuu omasta oppimisestaan (elinikäisen) oppimisen tiellä lisääntyvät, opiskelijoiden neuvotteluasemat omista opinnoista väistämättä vahvistuvat.
Opetussuunnitelma dynaamisena neuvotteluprosessina
Opetussuunnitelmatyössä tulee aina keskustella sitä, millainen opiskelijakäsitys suunnitelman taustalla on. Osaamisten määrittämisen lisäksi on tärkeää pohtia, millaiseen opiskelijaan me uskomme. Uskallammeko luottaa siihen, että opiskelija on yksilö, jolla on henkilökohtaisia tavoitteita, valmiuksia, vahvuuksia, aikaisempaa osaamista ja elämänkokemusta, ja me arvostamme ja kunnioitamme tätä hänen ohjauksessaan sekä opetuksessaan. Miten paljon luotamme siihen, että opiskelijalla on kyky asettaa tavoitteita, tehdä valintoja ja suunnitella tulevaisuuttaan omista lähtökohdistaan? Uskommeko, että hänellä motivaatiota oppia ja kehittyä kohti näitä tavoitteita? Itse haluan uskoa opiskelijaan, joka osaa ja haluaa opiskella sekä oppia tullessaan opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Sekin on hyväksyttävä, että on myös niitä, jotka hakevat olemassa olevalle osaamiselleen pätevyyden tutkinnon kautta ja niitä, jotka ”vain suoriutuvat” opinnoistaan. Näin on nykyisessä tilanteessakin.
Antamalla hallitusti lisää valinnanvapautta, ammattikorkeakoulu tukee opiskelijan asiantuntijuuden kehittymistä.
Annalan ym. (2019) mukaan opiskelijan ja ammattikorkeakoulun (neuvottelu)prosessin huomioivat opetussuunnitelmakäsitykset parantavat opiskelijoiden mahdollisuuksia hyödyntää henkilökohtaista potentiaaliaan sekä osaamisensa syvyyttä ja laajuutta. Antamalla hallitusti lisää valinnanvapautta, ammattikorkeakoulu tukee opiskelijan asiantuntijuuden kehittymistä. Nähtäväksi jää, onko tulevaisuudessa opetussuunnitelma dynaaminen prosessi, jossa ammattikorkeakoulu, työelämä ja opiskelija määrittävät osaamista ja oppimistapoja, joilla kukin opiskelija saavuttaa omat tavoitteensa omista lähtökohdistaan.
Lähteet
Ammattikorkeakoululaki. Muutossäädös 20.3.2015/325. Viitattu 29.12.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932#a20.3.2015-325
Annala, J., Lindén, J., & Mäkinen, M. (2019). Opetussuunnitelma-ajattelu ja -käsitykset korkeakoulututkimuksessa. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa. Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press 2019, 411–438. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-008-3
Digivisio 2030. (n.d.). Visio. Oppimisen tulevaisuus. Verkkosivu. Viitattu 29.12.2022. https://digivisio2030.fi/oppimisen-tulevaisuus/
Mäkinen, M. & Annala, J. (2012). Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot. Teoksessa M. Mäkinen, J. Annala, V. Korhonen, S. Vehviläinen, A-M. Norrgrann, P. Kalli & P. Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus, Tampere: Tampere University Press, 127–151. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8947-1
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (n.d.). Jatkuvan oppimisen hanke. Verkkosivu. Viitattu 19.12.2022. https://okm.fi/jatkuva-oppiminen
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (2014). Verkkosivu. Viitattu 19.12.2022. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet
Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Intrinsic and extrinsic motivations: Classic definitions and new directions. Contemporary educational psychology, 25(1), 54–67.
Tampereen korkeakouluyhteisö. (n.d.). Osaamisperustaisuus. Verkkosivu. Viitattu 29.12.2022. https://www.tuni.fi/tlc/suunnittelu/opetussuunnitelmatyo/osaamisperustaisuus/
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 18.12.2014/1129. Viitattu 29.12.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141129.
Kirjoittaja
Niina Jallinoja
PhD, johtaja
Liiketalous ja media
TAMK
niina.jallinoja@tuni.fi
Kirjoittaja johtaa TAMKin ammattikorkeakoulututkintojen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opetussuunnitelmatyötä vuosina 2022–2023.
Kuvituskuva: TAMK/Dimitra Panopoulou-Huovila