Sairaanhoitajan ohjausosaaminen
Sairaanhoitajien tehtävä on potilaiden hoitaminen, ja se on aina yhteydessä kontekstiin. Täten ympäristössä ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat hoitotyön osaamistarpeisiin ja sitä kautta hoitotyön asiantuntijuuden kehittämiseen (Kangasniemi ym. 2018, 9). Tällä hetkellä erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteelliset muutokset luovat paineita hoitotyön osaamisen kehittämiseen kohti tulevaisuuden tarpeita, kuten teknologian hyödyntämiseen (Erikson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015, 45). Yhteiskuntaamme ravistelee digitalisaation rynnistys, joka koskettaa myös hoitotyötä. Digitalisaatioprosessissa kehitetään uutta teknologiaa ja teknisiä laitteita (Harasim 2012), joita voidaan hyödyntää hoitamisessa ja kommunikoinnissa.
Teknologia nopeuttaa sekä monipuolistaa potilaan ja sairaanhoitajan välistä kommunikaatiota ja tiedonsiirtoa. Teknologia ei kuitenkaan korvaa ihmistä. Inhimillinen kohtaaminen on yhä keskeinen osa hoitamista. Sairaanhoitajan ja potilaan väliseen kohtaamiseen liittyy aina ohjauksellisia elementtejä. Ohjaaminen on yksi sairaanhoitajan keskeinen osaamisalue. Ohjausosaaminen sisältää ohjaamisen prosessien ja menetelmien hallinnan. (Eriksson ym. 2015, 24.)
Tervo-Heikkinen, Huurre, Saaranen ja Turusen (2018) mukaan potilaan kokonaisvaltainen huomioiminen potilasohjauksessa ja sen toteuttaminen ovat hyvää tasoa, mutta ohjauksen kirjaamisen taso on kohtalaista. Potilasohjaukseen käytetty aika, näyttöön perustuvan tiedon käyttö ja henkilöstön oma arviointi potilasohjaustiedoista, -taidoista ja niiden laadusta ovat yhteydessä hoitohenkilökunnan arvioihin potilasohjausosaamisesta.
DigiNurse-projekti kohdistuu ohjaamisen malleihin ja pedagogiikkaan erityisesti digitaalisin menetelmin toteutetussa hoitotyössä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteelliset muutokset luovat paineita hoitotyön osaamisen kehittämiseen kohti tulevaisuuden tarpeita, kuten teknologian hyödyntämiseen.
”Coachaus” on terveyden edistämiseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuva valmentava ohjausmuoto, jossa valmentaja (Coach) motivoi asiakasta (coachattava) oivaltamaan ja jalostamaan vahvuuksiaan sekä saavuttamaan henkilökohtaisia hyvinvoinnin tavoitteita. Ohjaavassa valmennuksessa keskitytään vahvuuksiin ja niiden kehittämiseen. Ohjaajavalmentaja on läsnä tässä hetkessä kuunnellen aktiivisesti ja esittäen kysymyksiä, jotka auttavat asiakasta tulemaan tietoisemmaksi omista ajattelutavoista, ennakko-oletuksista ja uskomuksista sekä kannustamalla uudenlaiseen toimintaan. (Palmer, Tubbs & Whybrow 2003, 91-93; Ives 2008, 100-113.)
Projekti kehittää DigiNurse-mallia
Projektissa on tarkoituksena kehittää hoitotyöhön digitaalisen potilasohjauksen malli kroonisesti sairaiden potilaiden ohjaamisen tueksi. DigiNurse-malli sisältää tietoa muun muassa ohjaamisen pedagogisista lähtökohdista, etiikasta, lainsäädännöstä ja teknologiasta. Mallin kehittämisen pohjaksi keräsimme tietoa TAMKin ja Karelia AMKin toisen ja kolmannen vuoden hoitotyön opiskelijoilta heidän ohjaamisen osaamisen käsityksistä ja digitaalisten menetelmien tuomasta hyödystä ohjausosaamisen kehittämiseen.
Kyselyn toteuttaminen hoitotyön opiskelijoille
Kyselylomake kehitettiin projektissa tuotettujen kirjallisuuskatsausten pohjalta. Kirjallisuuskatsaukset kohdistettiin ohjaamisen pedagogiikkaan ja malleihin. Kyselylomake muodostuu kolmesta eri osa-alueesta:
A Hoitotyön opiskelijan käsityksiä ohjaamisen osaamisestaan ja teknologian tuomista uusista ulottuvuuksista (32 väittämää)
B Hoitotyön opiskelijan käsityksiä opiskelun aikaisesta ohjaamisen oppimisesta ja teknologiasta oppimisen edistäjänä (26 väittämää)
C Hoitotyön opiskelijan käsityksiä teknologian käytöstä potilasohjauksessa (45 väittämää)
Tässä artikkelissa raportoidaan kyselylomakkeen osiot A ja B.
TAMKin ja Karelia AMKin toisen ja kolmannen vuoden hoitotyön opiskelijat vastasivat kyselylomakkeeseen syksyn 2018 ja tammikuun 2019 välisenä aikana. Kyselyä jaettiin opiskelijaryhmille sähköisellä linkillä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 105 hoitotyön opiskelijaa, jotka edustavat pientä osaa opiskelijoista. Vastaajat muodostavat otannan näkökulmasta kohdejoukkoa edustavan näytteen. Osallistujilta kerätyt taustatiedot on koottu kuvaan 1
Kuva 1 Osallistujien (N=105) taustatiedot
Ohjaamisen osaaminen ja teknologian tuomat uudet ulottuvuudet
Opiskelijat arvioivat parhaimmiksi ohjaustaidoikseen kroonisesti sairaiden potilaiden kohdalla luottamuksen luomisen (keskiarvo (ka) 5,6), empatian osoittamisen (ka 5,9) ja elämäntilanteen ymmärtämisen (ka 5,6). Keskiarvot kertovat, että opiskelijat arvioivat olevansa jonkin verran samaa mieltä edellä kuvattuja osaamisia koskevien väittämien kanssa (kuva 2, väittämät 4─6). Opiskelijat arvioivat olevansa jonkin verran samaa mieltä (ka 5─5,5) siitä, että heillä on osaamista dialogin ylläpitämisessä, turvallisen ilmapiirin luomisessa, tavoitteiden asettamisessa, motivoimisessa, potilaan rajoitteiden ja voimavarojen tunnistamisen ohjaamisessa (taulukko 2). Muiden kuvassa 2 esitettyjen osaamisten suhteen opiskelijoiden arviot olivat neutraaleja (en ole eri mieltä enkä samaa mieltä, ka 4,4─4,9).
Opiskelijat olivat jonkin verran samaa mieltä siitä, että teknologian ja digitaalisten työvälineiden käyttö voisivat lisätä heidän osaamistaan potilaiden itsehoidon tukemisessa, hoidon tavoitteiden suunnittelussa, potilaan motivoinnissa, hoidon suunnittelussa, yksilöllisen terveystiedon antamisessa ja jatkoseurannan ohjaamisessa (ka 5,0─5,4). Muiden ohjaamisen osa-alueiden osalta opiskelijat arvioivat osaamisensa neutraaliksi (en ole eri mieltä enkä samaa mieltä ka 4,4─4,8). Opiskelijat olivat jonkin verran eri mieltä siitä, että teknologia voisi edistää empatian osoittamista potilaalle (ka 3,7). (kuva 2.)
Opiskelijat arvioivat käsitystään väittämien sisällöstä asteikolla 1─7 (1= Olen vahvasti eri mieltä, 2=Olen melko paljon eri mieltä, 3=Olen jonkin verran eri mieltä, 4= En ole eri mieltä enkä samaa mieltä, 5= Olen jonkin verran samaa mieltä, 6= Olen melko paljon samaa mieltä, 7=Olen vahvasti samaa mieltä).
Kuva 2 Hoitotyön opiskelijan (N=105) käsityksiä kroonisesti sairaiden potilaiden ohjaamisen osaamisestaan (keskiarvo) ja teknologian tuomista uusista ulottuvuuksista (ka)
Käsityksiä opiskelun aikaisesta ohjaamisen oppimisesta ja teknologiasta oppimisen edistäjänä
Hoitotyön opiskelijat olivat jonkin verran samaa mieltä siitä, että he ovat oppineet koulutuksessa hoitosuhteen luomista, potilaan aktiivisuuden tukemista hoitosuhteessa, voimaannuttamaan potilasta ja osallistumaan moniammatilliseen tiimiin potilaan itsehoidon tukemiseksi ja tukemaan potilaan itsehoitoa (ka 5,0─5,4, kuva 3). Opiskelijoiden käsitykset siitä, miten teknologia ja digitaaliset työvälineet voisivat edistää kuvassa 3 kuvattuja ohjaamisen osaamista olivat neutraaleja (en ole eri mieltä enkä samaa mieltä ka 4,0─4,8).
Kuva 3 Hoitotyön opiskelijoiden (N=105) käsityksiä koulutuksessa opituista kommunikaation taidoista kroonisesti sairaiden potilaiden hoidossa (keskiarvo) sekä digiteknologian tuomista uusista ulottuvuuksista ohjausosaamiseensa (ka)
Kohti tulevaisuuden hoitotyötä
Kyselyn tulokset osoittavat, että hoitotyön opiskelijoilla on omasta mielestään kohtalaista ohjaamisen osaamista. Opiskelijat arvioivat osaamisensa vahvimmaksi alueilla, kuten empatian osoittaminen, elämäntilanteen ymmärtäminen ja luottamuksen rakentaminen, joissa he ovat luultavasti saaneet eniten kokemusta ohjattujen harjoittelujen aikana. Tervo-Heikkisen ym. (2018) tutkimuksen mukaan potilasohjausosaamisen osa-alue arvioitiin sitä paremmaksi mitä enemmän potilasohjaukseen hoitohenkilökunta käytti näyttöön perustuvaa tietoa. Tämä on tärkeää ottaa huomioon myös koulutuksessa. Opiskelijoiden tulee osata pohjata oma osaaminen näyttöön perustuvaan tietoon, ja heillä tulee olla hyvät taidot hakea tietoa.
Opiskelijoiden näkemykset digitalisaation tuomasta hyödystä ohjaamisessa olivat enimmäkseen neutraaleja, mikä on ymmärrettävää, kun ohjaamisesta on kokonaisuutena vain vähän kokemusta. Uusien ohjausmenetelmien kehittäminen on kuitenkin tärkeää. Informaatioteknologiaan pohjautuva opetus on havaittu sopivaksi niin mielenterveyspotilaille (Anttila ym. 2016), diabetesta sairastaville (Halkoaho, Kavilo & Pietilä 2007) ja rintasyöpäpotilaille (Vieruaho, Palonen, Åstedt-Kurki & Leino 2015). On kuitenkin otettava huomioon, että ohjauksen tulee perustua potilaan yksilöllisiin tarpeisiin ja osaamiseen (Anttila ym. 2016). Internetin kautta annettavalla ohjauksella voidaan parhaimmillaan tarjota potilaille yksilöllisesti toteutettua tietoa, erilaisia tukimuotoja sekä vuorovaikutusta ammattilaisten kanssa (Vieruaho ym. 2015).
Tämä kysely kohdentui sairaanhoitajaopiskelijoihin kahdessa ammattikorkeakoulussa. On kuitenkin huomioitavaa, että ohjaus on moniammatillista yhteistyötä. Tiedetään, että moniammatillinen oppiminen edistää moniammatillisessa yhteistyössä vaadittavien vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja opettaa arvostamaan muita terveydenhuollon opiskelijoita. Moniammatillisen oppimisen avulla opiskelija oppii ymmärtämään omaa ja toisten ammatillista roolia osana potilashoitoa (Tuomela, Heikkilä, Haapanen & Kortekangas-Savolainen 2017).
DigiNurse projektista löytyy lisätietoa linkistä https://projects.tuni.fi/diginurse/
Lähteet
Anttila, M., Pitkänen, A., Hätönen, H., Kuosmanen, L., Katajisto, J. &Välimäki M. 2016. Informaatioteknologiaan pohjautuvan opetuksen toteutuminen mielenterveystyössä – Potilaiden näkökulma. Hoitotiede 28 (4), 274–285.
Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E-L. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen – Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto, Suomen sairaanhoitajaliitto ry ja kirjoittajat
Halkoaho, A., Kavilo, M. & Pietilä, AM. 2007. Information technology supporting diabetes self-care: a pilot study. European Diabetes Nursing 4(1),14-17.
Harasim, L. 2012 Learning Theory and Online Technologies New York/London: Routledge.
Ives, Y. 2008. What is “Coaching”? An Exploration of Conflicting Paradigms. International Journal of Evidence Based Coaching and Mentoring 6(2), 100-113.
Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7
Palmer, S., Tubb, I. & Whybrow, A. 2003. Health coaching to facilitate to promotion of health behavior and achievement of health-related goals. International Journal of Health Promotion and Education 41(3), 91-93.
Tervo-Heikkinen, T., Huurre, T., Saaranen, T. & Turunen, H. 2018. Hoitohenkilökunnan arviot potilasohjausosaamisestaan – kyselytutkimus yliopistollisessa sairaalassa. Hoitotiede 30(3), 179–190.
Tuomela, K., Heikkilä, K, Haapanen, H. & Kortekangas- Savolainen, O. 2017. Moniammatillinen oppiminen yhteistyöosaamisen edistäjänä terveydenhuollossa. Hoitotiede 29(4), 264-275.
Vieruaho, K., Palonen, M., Åstedt-Kurki, P. & Leino K. 2015. Rintasyöpäpotilaiden internet-pohjainen ohjaus — systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 28(1), 38-49.
Kirjoittajat
Sari Räisänen, lehtori, kätilötyö, Terveysala, TAMK, sari.raisanen@tuni.fi
Raija Kokko, projektikoordinaattori, hoitotyö, Terveysala, TAMK, raija.kokko@tuni.fi
Pirjo Vesa, yliopettaja, Terveysala, TAMK
Kuvituskuva: TAMK Viestintäpalvelut/Saara Lehtonen
Kommentit