Erilaiset psykososiaaliset ja kognitiiviset kuormitustekijät tekevät opettajien työstä vaativaa. Opettajien työhyvinvointi ja jaksaminen onkin herättänyt huolta jo ennen koronapandemiaa. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa niiden opettajien osuus, jotka uskovat jatkavansa työssään eläkeikään saakka, on laskenut vuosi vuodelta. Erityisesti uransa alkutaipaleella olevien opettajien haasteet työssä jaksamisessa huolestuttavat. OECD:n TALIS 2018 -tutkimuksen perusteella moni nuori opettaja kokee, ettei saa kaipaamaansa tukea ja perehdytystä työhönsä. Aiempien tutkimusten perusteella on havaittu, että itsensä johtaminen ja työyhteisön tuki edesauttavat työhyvinvointia.
Tässä artikkelissa kerrotaan osana Kestävä aivoterveys -hanketta tehdystä opinnäytetyötutkimuksesta (Suutari 2021), jossa selvitettiin nuorten opettajien itsensä johtamista, jaksamisen kuormitustekijöitä sekä sitä, miten kuormitusta voidaan hallita ja työn imua lisätä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, mitkä tekijät edistävät uusien noviisiopettajien henkistä työhyvinvointia.
Kestävä aivoterveys -hankkeessa on mukana 72 Tampereen kaupungin peruskoulun opettajaa, joista yhdeksän on nuorta eli noviisia, alle 35-vuotiasta. Työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kartoitettiin sähköisellä kyselyllä syksyllä 2020. Lisäksi selvitettiin yhdeksän rehtorin näkemyksiä työpaikan yhteisöllisyyden edistämisestä sekä noviisiopettajien itsensä johtamisen taidoista. Kaikki opettajat tekivät myös yksilölliset Reiss-motivaatioprofiilit, jotka antoivat lisätietoa heitä sisäisesti motivoivista tekijöistä.
Noviisiopettajien stressitaso
Suurin osa noviisiopettajista koki työn imua kerran viikossa tai useammin. Kuitenkin samaan aikaan moni koki paljon tai melko paljon stressiä. Koska stressitaso oli melko korkea, noviiseilta tiedusteltiin, mitkä tekijät aiheuttivat heille aivokuormitusta. Valtaosa mainitsi työn sisältöön ja organisointiin liittyvät psykososiaaliset kuormitustekijät, kuten tietotulvan, aikapaineen, jatkuvat häiriöt ja keskeytykset. Vähintään kolmasosa vastaajista mainitsi myös päätöksenteon, melun, muistikuorman ja epäselvyydet esimerkiksi käytänteissä. Toisaalta organisointikyvyn, yhteistyön ja työyhteisön tuen katsottiin auttavan työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallinnassa.
Itsensä johtaminen työhyvinvoinnin välineenä
Itsensä johtamisella (self-leadership) tarkoitetaan toimintaa, jossa ihminen muokkaa omaa käytöstään ja ajatteluaan käyttäen erilaisia käyttäytymis- ja ajattelustrategioita. Nämä strategiat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: käyttäytymiseen keskittyviin strategioihin, luontaisen palkitsemisen strategioihin ja rakentavien ajattelumallien strategioihin (Neck & Houghton 2006). Ensimmäinen ryhmä sisältää muun muassa tavoitteiden asettamisen ja itsensä palkitsemisen strategiat. Luontaisen palkitsemisen strategiat painottuvat motivaation ja merkityksellisyyden lisäämiseen työssä, kun taas rakentavien ajattelumallien strategioiden tavoitteena on ohjata ajattelua positiiviseen suuntaan.
Itsensä johtamisen strategioiden tunnistamisen ja käyttö lisäävät itsetietoisuutta ja motivoivat suoriutumaan tehtävistä paremmin. Ne voivat edistää esimerkiksi minäpystyvyyttä (self-efficacy), työtyytyväisyyttä ja -sitoutuneisuutta, jotka auttavat työskenneltäessä tiiviissä yhteistyössä muiden kanssa.
Noviisiopettajien ja rehtorien näkemykset itsensä johtamisesta
Tutkimuksessa mukana olevat noviisiopettajat käyttivät erityisesti käyttäytymisstrategioita ja asettivat laajasti tavoitteita itselleen. Vähintään kolmasosa vastaajista käytti myös muita käyttäytymis- ja ajattelustrategioita, kuten positiivista itsepuhetta. Suurin osa vastaajista arvioi johtavansa itseään hyvin tai melko hyvin. Rehtorien arvio poikkesi hieman noviisien omasta arviosta. Rehtoreiden mukaan nuorten opettajien itsensä johtamisen taidot olivat tyydyttävät. Heidän mukaansa noviisiopettajien itsensä johtamisen taitojen puute näkyi muun muassa epärealistisina odotuksina ja käytännön haasteina, esimerkiksi ajanhallinnassa. Toisaalta nuorten opettajien taidot vaihtelivat runsaasti, osa oli hyvinkin eteviä johtamaan itseään.
Motivaation merkitys jaksamisessa
Itsensä johtaminen on yhteydessä motivaatioon, joten noviisiopettajien motivaatiota kartoitettiin kyselyllä ja Reiss-motivaatioprofiililla. Suurin osa vastaajista tunnisti hyvin tai melko hyvin, mikä heitä motivoi työssä. Yleisimpinä motivaattoreina mainittiin työyhteisö, työn merkityksellisyys ja onnistumisen kokemukset.
Reissin tieteellisen 16 elämän perustarpeen teorian mukaan ihmisiä motivoi valta, riippumattomuus, uteliaisuus, hyväksyntä, järjestys, kerääminen, kunnia, idealismi, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto tai voittaminen, syöminen, fyysinen aktiivisuus, romantiikka tai esteettisyys ja mielenrauha. Se, kuinka paljon nämä motivoivat ihmisiä, on yksilöllistä (mm. Reiss 2002 ja 2012; Mayor & Risku 2015).
Noviisiopettajilla korostui erityisesti matala riippumattomuuden tarve eli vahva tarve läheiseen yhteistyöhön ja muiden auttamiseen. Heillä oli myös keskimäärin matala vallan ja vaikuttamisen tarve, mikä saattaa näkyä siten, että henkilö ei halua tehdä päätöksiä muiden puolesta. Vaikka heitä ehkä motivoikin autonomia ja vastuu omassa luokkahuoneessa, vaikuttaminen ja päätöksenteko esimerkiksi koko koulun toimintaan voi lisätä stressiä sen sijaan, että se koettaisiin motivoivana. Matalan vallan ja matalan riippumattomuuden tarpeen näkökulmasta on selvää, että työyhteisön tuki on stressin ja jaksamisen kannalta erityisen tärkeää.
Runsas tietomäärä asioista, jotka eivät välittömästi liity omaan työhön, saattaa tuntua erityisen kuormittavalta.
Kestävä aivoterveys -hankkeessa Reiss-motivaatioprofiilit toteutettiin yhteensä 71 opettajalle. Verrattuna kokeneempiin opettajiin noviisiopettajilla korostuivat myös muun muassa syömisen, liikkumisen ja statuksen tarpeet. Statuksen tarve saattaa ilmetä haluna menestyä, edetä uralla ja saada arvostusta. Noviisiopettajilla oli matala uteliaisuuden tarve, mikä Reissin motivaatioteoriassa tarkoittaa muun muassa vahvaa tarvetta keskittyä olennaiseen ja haluta soveltaa opittua nopeasti. Runsas tietomäärä asioista, jotka eivät välittömästi liity omaan työhön, saattaa tuntua erityisen kuormittavalta.
Keinoja noviisiopettajien työhyvinvoinnin edistämiseen
Opetustyö ja sen antamat onnistumisen kokemukset näyttivät motivoivan tutkimuksen nuoria opettajia, mikä saattoi johtua vahvasta statuksen tarpeesta, tehokkaasta itsensä johtamisesta ja sen lisäämästä minäpystyvyyden tunteesta. Noviisiopettajat saivat kokemuksensa mukaan paljon tukea ja apua sekä kollegoiltaan että esihenkilöiltään. Rehtorit kuvailivat hyvän työyhteisön olevan turvallinen, inklusiivinen ja tukea antava ympäristö, jolla jokaisen ajatuksia arvostetaan. Lisäksi selkeät säännöt ja ammattimainen asenne mainittiin osana toimivaa yhteisöä. Yhteisöllisyyttä voisi heidän mukaansa parantaa avoimella arvokeskustelulla, jakamalla vastuuta sekä edistämällä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Tämän tutkimuksen mukaan noviisiopettajien henkistä työhyvinvointia tukevia tekijöitä ovat erityisesti itsensä johtamisen strategioiden käyttäminen, kollegoiden ja esihenkilöiden tuki sekä riittävä palautumisaika työn kuormituksesta. Palautumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tässä voi auttaa sen tehokkaampi tunnistaminen, mitkä tekijät palauttavat ja mitkä kuormittavat opetustyössä. Kun opettajat tunnistavat omat yksilölliset motiivinsa sekä sen, miten ja milloin heidän kehonsa palautuu, he voivat paremmin tuunata itselleen sopivan opetuspäivän annettujen raamien puitteissa. Kun myös rehtorit tunnistavat omat yksilölliset motivaatiotekijänsä, heille voi olla helpompi ymmärtää opettajien erilaisuutta ja tukea joustavia toimintamalleja. Myös koko työyhteisö hyötyisi tiimivalmennuksista, joissa motivaatiotekijöitä käsitellään.
Työyhteisön tuki edistää noviisiopettajien työhyvinvointia.
Sosiaalisen tuen ja yhteistyön merkitys uransa alussa olevien opettajien työhyvinvointiin on havaittu myös aiemmissa suomalaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa (Kutsyuruba et al. 2019, Le Cornu 2013, Uusiautti et al. 2014). Lisäksi on tärkeää tukea noviisien itsensä johtamisen taitoja uupumisen ehkäisemiseksi ja työmotivaation säilyttämiseksi. Työnantajien tulisikin edistää, ei vain noviisien, vaan kaikkien opettajien hyvinvointia organisatorisen ergonomian keinoin, esimerkiksi kehittämällä selkeitä tiedotuskäytäntöjä sekä johtajuuskäytäntöjä, jotka edistävät opettajien itsensä johtamista. Kognitiivista ja affektiivista ergonomiaa ei sovi unohtaa: henkisen työkuorman hallitsemisen tukeminen sekä strukturoitujen mahdollisuuksien tarjoaminen tiedon ja ajatusten jakamiseen lisäävät luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä.
Opettajuuden kasvua tulisi tukea jo opiskeluvaiheessa, ennen varsinaisen työuran alkua, ja erityisesti nivelvaiheessa siirryttäessä opiskelijasta opettajaksi. Esimerkiksi OAJ:n esittämä kaksivuotinen mentorointiohjelma olisi tähän oiva keino. Nuorien opettajien riittävä tukeminen ja heidän työhyvinvointinsa edistäminen on laadukkaan suomalaisen koulutuksen elinehto.
Kestävä aivoterveys -hanke
Tämä tutkimus suoritettiin osana Tampereen ammattikorkeakoulun koordinoimaa kolmivuotista (2020–2023) Kestävä aivoterveys -hanketta. Tämän ESR-rahoitteisen hankkeen tavoitteena on opettajien, sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ja ICT-alan asiantuntijoiden työhyvinvoinnin kartoittaminen sekä toimintatapojen ja työvälineiden kehittäminen työntekijöiden aivoterveyden edistämiseksi. Lisätietoja: https://projects.tuni.fi/kestavaaivoterveys/
Lähteet
Kutsyuruba, B., Walker, K., Stroud Stasel, R. & Al Makhamreh, M. 2019. Developing Resilience and Promoting Well-Being in Early Career Teaching: Advice from the Canadian Beginning Teachers Resilience and Well-Being in Early Career Teaching. Canadian Journal of Education 42 (1), 285–321.
Le Cornu, R. 2013. Building early career teacher resilience: The role of relationships. Australian Journal of Teacher Education 38 (4), 1–16.
Mayor, P. & Risku, M. 2015. Opas yksilölliseen motivointiin. 16 perustarvetta johtamisen apuna. Helsinki: Talentum.
Neck, C., & Houghton, J. 2006. Two decades of self-leadership theory and research: Past developments, present trends, and future possibilities. Journal of Managerial Psychology 21 (4), 270–295.
Reiss, S. 2002. Who am I? The 16 Basic Desires That Motivate Our Actions and Define Our Personalities. New York: Berkeley.
Reiss, S. 2012. Intrinsic and Extrinsic Motivation. Teaching of Psychology. 390 (2): 152–156.
Suutari, M. 2021. Novice Teachers’ Mental Well-Being at Work: The Role of Self-Leadership Skills and Work Community Support. Master’s Degree Programme in Educational Leadership. Tampereen ammattikorkeakoulu. Master’s thesis. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021082417117
Uusiautti, S., Harjula, S., Pennanen, T. & Määttä, K. 2014. Novice Teachers’ Well-Being at Work. Journal of Educational and Social Research 4 (3), 177–186.
Kirjoittajat
Marianne Suutari
Lehtori
Liedon lukio
marianne.suutari@gmail.com
Päivi Mayor
Yliopettaja, Leadership
Liiketalous ja media -yksikkö
TAMK
paivi.mayor@tuni.fi
https://orcid.org/0000-0002-5468-2049
Mirva Kolonen
Lehtori, projektipäällikkö
SOTE-yksikkö, YAMK
TAMK
mirva.kolonen@tuni.fi
https://orcid.org/0000-0002-5858-8543
Kirsi Toljamo
Tuntiopettaja, projektikoordinaattori
SOTE-yksikkö
TAMK
kirsi.toljamo@tuni.fi
https://orcid.org/0000-0002-4207-998X
Kuvituskuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto