Julkisuuskuva ei vastaa työn todellisuutta
Hoitajien ammattiliittojen työtaisteluiden aikana hoitoalan tilanne sai mediassa ajoittain laajastikin palstatilaa. Aiheesta kertova uutisointi ja niiden kommenttiketjut olivat värikästä luettavaa. Mielipiteitä ja kommentteja sairaanhoitajien työstä oli ihmisillä laajasti, mutta vain osa niistä pohjautui todellisiin faktoihin tai omakohtaisiin kokemuksiin työntekijänä. Tiedotusvälineet antavat hoitotyön ammatista yksipuolista ja osittain vääristynyttä kuvaa, mikä luo virheellisen kuvan sairaanhoitajan työn todellisuudesta (Lopez-Verdugo ym. 2021, 471–472).
Käsitykset sairaanhoitajien ammatillisesta pätevyydestä ja työnkuvasta eivät vastaa vaativaa todellisuutta. Mielikuva sairaanhoitajan työstä perustuu vanhanaikaisiin stereotypioihin ja väärään tietoon. Ajatus hoitoalan naisvaltaisuudesta elää edelleen vahvana. Sairaanhoitajan työn ajatellaan olevan kutsumusammatti, jossa osaaminen kohdistuu ennemmin sosiaalisiin taitoihin kuin kriittiseen, tutkittuun tietoon pohjautuvaan osaamiseen. Ammatti nähdään työnä, jossa on vain vähän vastuuta, autonomiaa tai päätöksentekovastuuta. (Lopez-Verdugo ym. 2021, 471–472; Rodríguez-Pérez, Mena-Navarro, Domínguez-Pichardo & Teresa-Morales 2022, 15–17.)
Hoitotyön itsenäisyys, vaativien tehtävien monipuolisuus sekä roolien ja urapolkujen mahdollisuudet ovat yhteiskunnassa epäselviä. Sairaanhoitajien tutkimusosaamisesta ja työnkuvien laaja-alaisuudesta näyttää edelleen olevan tietämättömyyttä, vaikka hoitotyön tutkimus on lisääntynyt merkittävästi. Hoitotyö ymmärretään ensisijaisesti potilaan käytännönläheisenä ja välittömänä hoitona. Todellisuudessa sairaanhoitajan osaamiseen kuuluu vankka ajantasaisen tiedon hyödyntäminen sekä kyky jatkuvaan kehittymiseen ja kriittiseen ajatteluun. (Lopez-Verdugo ym. 2021, 469–470; Rodríguez-Pérez ym. 2022, 13.)
Sairaanhoitajan työnkuva on itsenäinen ja erikoisosaamista vaativa. Siinä korostuu kattava ja kokonaisvaltainen hoito. Terveydenhuoltoalalla sairaanhoitajat ovat yksi potilaiden kanssa pisimpään aikaa viettävistä ammattiryhmistä. Heillä on etuoikeus olla läsnä ihmiselämän kaikissa vaiheissa. (Lopez-Verdugo ym. 2021, 469–472; Roth ym. 2022, 4–10.)
Sairaanhoitajan työssä tulee pystyä tekemään itsenäisiä tietoon perustuvia päätöksiä potilaiden tai asiakkaiden parhaaksi. Teknillisen osaamisen ja tiedollisten taitojen lisäksi sairaanhoitajan ammattitaidossa korostuvat eettinen ajattelu sekä kyky reagoida tahdikkaasti toisten ihmisten tunteisiin. Tarvittaessa sairaanhoitaja toimii potilaan puolesta puhujana ja edun ajajana, jos potilas ei itse siihen pysty. Työn julkisuuskuvan ja sairaanhoitajien ammatillisen minäkuvan välinen ero aiheuttaakin ristiriitaisia tunteita alalla työskentelevissä.
Korkeakoulutus on keskeinen osa nykyaikaisen sairaanhoitajan ammattiprofiilia
Lääkärien ja sairaanhoitajien työnkuvat sekä ammattikuntien välinen työnjako ovat yhteiskunnallisesti epäselviä. Terveydenhuoltoalan vanhanaikainen roolijako saattaa lisätä ammattiryhmien välisiä jännitteitä. Mielikuva sairaanhoitajan työn alisteisuudesta lääkärin työhön nähden vaikuttaa sairaanhoitajien ammatti-identiteettiin. (Lopez-Verdugo ym. 2021, 469–470; Rodríguez-Pérez ym. 2022, 13, 15–16.) Sairaanhoitajat tuovat potilaan hoitoon hoitotieteen osaamisen ja lääkärit puolestaan lääketieteen osaamisen. Suomessa sairaanhoitajat ja lääkärit toimivat kollegoina ja työskentelevät yhteistyössä muodostaen muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa toimivan hoitotiimin potilaan parhaaksi. Nykyaikainen sairaanhoitajan koulutus ja ammattitaito antavat valmiuden myös itsenäiseen työskentelyyn. Sairaanhoitajat voivat pitää itsenäistä potilasvastaanottoa tai toimia esimerkiksi terveydenhuoltoalan yrittäjinä.
Sairaanhoitajan työskentely perustuu tutkittuun tietoon ja parhaisiin käytänteisiin sekä niiden hyödyntämiseen potilaan tai asiakkaan parhaaksi.
Terveydenhuoltoala kehittyy alati tutkitun tiedon lisääntyessä. Potilaan hoidon tulee pohjautua näyttöön perustuvaan toimintaan ja päätöksentekoon. Sairaanhoitajan työskentely perustuu tutkittuun tietoon ja parhaisiin käytänteisiin sekä niiden hyödyntämiseen potilaan tai asiakkaan parhaaksi. Sairaanhoitajan on tärkeää pysyä tiedollisesti ja taidollisesti ajan tasalla alan kehityksessä, mikä vaatii jatkuvaa ammatillisen osaamisen kehittämistä.
Sairaanhoitajan tutkinto on korkeakoulututkinto, mutta se mielletään yhteiskunnallisesti vähemmän arvokkaaksi kuin esimerkiksi lääketieteen koulutus (Lopez-Verdugo ym. 2021, 469–470). Vääristynyt julkisuuskuva heikentää sairaanhoitajien työmotivaatioita ja lisää alalta poistumista. Hoitotyön merkityksen tunnustaminen niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin yhteiskunnankin tasolta on puolestaan hoitoalan vetovoimaa lisäävä tekijä. (Roth ym. 2022, 4–10.) Vastuu hoitoalan julkisuuskuvan parantamisesta on osittain ammattikunnalla itsellään (Lopez-Verdugo ym. 2021, 470–471). Sairaanhoitajien ylpeys omasta ammattitaidostaan ja työnsä merkityksestä kohottaa koko ammattiryhmän profiilia myös yhteiskunnallisesti.
Sairaanhoitajalla on laajavastuinen rooli potilaan hoitoketjussa
Sairaanhoitajat ovat terveydenhuoltoalan ammattilaisista usein ensimmäisiä, jotka potilas kohtaa tarvitessaan terveydenhuollon palveluita (Lopez-Verdugo ym. 2021, 469–471). Ensi kohtaamisen aikana sairaanhoitajat arvioivat potilaan hoidon tarpeen ja kiireellisyyden ammattitaitoaan hyödyntäen. Sairaanhoitaja on konkreettisesti läsnä potilaan vierellä ja arvioi osaamisellaan toistuvasti potilaan tilannetta. Potilaan hoitoketjussa sairaanhoitaja on ratkaisevassa asemassa tunnistamassa potilaan voinnissa tapahtuvat kriittiset muutokset jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi sairaanhoitaja aloittaa korjaavat hoitotoimenpiteet ja raportoi niistä hoitavalle lääkärille jatkohoidon suunnittelua varten. Sairaanhoitaja ei kuitenkaan ainoastaan vain odota lääkäriltä saatavia hoitomääräyksiä, vaan toteuttaa työskentelyssään sekä asiantuntijuuteen että näyttöön perustuvaa itsenäistä ja vaativaa päätöksentekoa.
Terveydenhuoltoala toimii laaja-alaisesti niin somatiikan kuin psykiatrian puolella, mikä mahdollistaa sairaanhoitajalle moninaiset työnkuvat ja työympäristöt. Sairaanhoitajan koulutusohjelma antaa perusvalmiudet ammattiin, mutta ammattikunnan sisällä on lisäksi monipuolista erikoisosaamista. Esimerkkejä substanssiosaamisesta ovat niin itsenäisen vastaanoton pitäminen, itsetuhoisten ihmisten kohtaaminen kuin elämää ylläpitävien laitteiden hallitseminenkin. Jokaisen sairaanhoitajan osaamiseen kuuluu hoitotyön asiantuntemus sekä hoitomääräyksiin perustuva, eri antoreittejä hyödyntäen toteutettava vaativa lääkehoito.
Sairaanhoitajan työn julkisuuskuvalla on globaali vaikutus
Hyvinvointivaltion takaama sosiaali- ja terveydenhuolto tarvitsee toimiakseen jokaista terveydenhuollon ammattiryhmää, mutta erityisesti osaavaa hoitohenkilöstöä. Maailmanlaajuinen sairaanhoitajapula pakottaa terveydenhuoltoalan johtajat ja poliittiset päättäjät tarkastelemaan niitä taloudellisia, ammatillisia ja henkilökohtaisia tekijöitä, jotka vievät hoitajia pois terveydenhuoltoalalta. Syitä on monia, mutta erityisesti riittämätön palkkaus ja huono julkisuuskuva edistävät hoitajien aikomusta jättää sairaanhoitajan ammatti. (Roth ym. 2022, 4–10.)
Työn julkisuuskuvaa tulee päivittää, jotta siinä jatkossa korostuvat ammattitaito ja tiedollinen asiantuntemus.
Yhteiskunnallisesti ja globaalisti meillä ei ole varaa menettää yhtäkään asiantuntevaa työntekijää hoitoalalta. Sairaanhoitajan työn julkisuuskuvaa tulee päivittää, jotta siinä jatkossa korostuvat ammattitaito ja tiedollinen asiantuntemus. Näiden lisäksi tulee tunnustaa sairaanhoitajan itsenäinen työ sekä moninaiset roolit ja tehtävät ammatin sisällä. Tässä muutosprosessissa sairaanhoitajilla on tärkeä rooli todellisuuden esille tuojina. (Glerean, Hupli, Talman & Haavisto 2019, 397–398.) Yhteiskunnan tietoisuuden lisääminen sairaanhoitajan todellisesta työnkuvasta, ammatillisesta osaamisesta ja nykyaikaisen hoitotyön vaativuudesta vaikuttaa myönteisesti hoitotyön imagoon ja lisää arvostusta alaamme kohtaan. Se voi houkutella hoitoalalle uusia ammattilaisia ja pitää nykyiset hoitajat ammatissa, josta on syytä olla ylpeä.
Lähteet
Glerean, N., Hupli, M., Talman, K. & Haavisto, E. 2019. Perception of nursing profession – focus group interview among applicants to nursing education. Scandinavian journal of caring sciences 33 (2), 390–399. Viitattu 26.10.2022. Vaatii käyttöoikeuden. https://doi.org/10.1111/scs.12635
Lopez-Verdugo, M., Ponce-Blandon, J., Lopez-Narbona, F., Romero-Castillo, R. & Guerra-Martin, M. 2021. Social Image of Nursing. An Integrative Review about a Yet Unknown Profession. Nursing reports (Pavia, Italy) 11 (2), 460–474. Viitattu 26.10.2022. https://doi.org/10.3390/nursrep11020043
Rodríguez-Pérez, M., Mena-Navarro, F., Domínguez-Pichardo, A. & Teresa-Morales, C. 2022. Current Social Perception of and Value Attached to Nursing Professionals’ Competences: An Integrative Review. International journal of environmental research and public health 19 (3), 1–19. Viitattu 26.10.2022. https://doi.org/10.3390/ijerph19031817
Roth, C., Wensing, M., Breckner, A., Mahler, C., Krug, K. & Berger, S. 2022. Keeping nurses in nursing: a qualitative study of German nurses’ perceptions of push and pull factors to leave or stay in the profession. BMC nursing 21 (1), 1–10. Viitattu 27.10.2022. https://doi.org/10.1186/s12912-022-00822-4
Kirjoittajat
Jonna Kortelahti
Sairaanhoitaja (AMK)
Kliininen asiantuntija -opiskelija (YAMK)
ORCID: 0000-0003-2037-4109
Marjo Räsänen
HT, ThM, Sho, Esh
Yliopettaja, Akuuttihoito
Tampereen ammattikorkeakoulu
Kuvituskuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto