Tausta
Keväällä 2016 Suomessa toimi 24 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla ja näistä kahdessakymmenessäkahdessa järjestettiin sairaanhoitajakoulutusta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). EU-direktiivin mukaan koulutuksen vähimmäispituus on 180 opintopistettä, joka vastaa niin sanottua yleissairaanhoitajuutta. Koulutuksen pituus vaihteleekin eri maissa. Suomalainen sairaanhoitajakoulutus kestää 3,5 vuotta ja koulutuksen laajuus on 210 opintopistettä (Opetusministeriö 2006, 70).
Ammattikorkeakoulut vastaavat itsenäisesti opetussuunnitelmien laadinnasta ja opintoihin liittyvistä järjestelyistä, jolloin sairaanhoitajakoulutuksen sisältö voi vaihdella ammattikorkeakoulujen kesken ja myös mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnot toteutuvat hyvin erilaisilla resursseilla ja painotuksilla. Sairaanhoitajakoulutuksen ongelmana onkin yhtenäisyyden puute. (Korkeila 2006, 23,26; Havio 2008, 76.) Opetussuunnitelmien erilaisuus näkyy myös rekrytointiin liittyvissä haasteissa; mielenterveyshoitotyön osaamisalueella nykyinen ammattikorkeakoulussa suoritettu sairaanhoitajatutkinto saattaa vastata vain osittain työelämän vaatimuksiin (Ellilä ym. 2009, 25).
Sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen vähimmäisvaatimukset, osaamisen keskeiset sisällöt ja suositukset eri osaamisalueiden vähimmäisopintopistemääristä määriteltiin EU-direktiivin edellyttämän yleissairaanhoitajan (180 opintopistettä) osalta valtakunnallisessa Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus –hankkeessa. Näiden kuvausten tavoitteena oli taata valmistuvien sairaanhoitajien osaamisen yhtenäisyys ja tasalaatuisuus. Kliinisen hoitotyön alueella (105 opintopistettä) on kuvattu myös mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisalue ja sen kuusi sisältöaluetta. Suomalaiseen sairaanhoitajatutkintoon kuuluu lisäksi 30 opintopistettä hoitotyön opintoja. Näiden avulla osaamista laajennetaan ja syvennetään ammattikorkeakoulun profiilin ja työelämän tarpeiden mukaisesti. (Eriksson ym. 2015.)
Tämä artikkeli pohjautuu Kivelän (2016) tekemään selvitykseen, jonka tarkoituksena oli selvittää mielenterveys- ja päihdetyön opintojen laajuutta ja sisältöä sairaanhoitajatutkintoon johtavassa koulutuksessa Suomen ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Lisäksi tuloksia tarkasteltiin suhteessa sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kuvauksiin mielenterveys- ja päihdetyön osalta osana yleissairaanhoitajuutta (180 op). Artikkelissa kuvataan päivätoteutuksen osalta näiden opintojen määrää ja sisältöä.
Selvityksestä (Kivelä 2016) löytyvät vastaavat tiedot myös monimuotototeutusten osalta sekä tiedot ammattikorkeakouluista, joissa opiskelijan on mahdollisuus vaihtoehtoisina ammattiopintoina syventää osaamistaan mielenterveys- ja päihdetyön alueella. Tämä mahdollisuus on Suomessa päivätoteutuksena 11 ammattikorkeakoulussa ja monimuotototeutuksena kahdeksassa ammattikorkeakoulussa.
Aineiston keruu ja analysointi
Aineisto kerättiin 15.5.-22.5.2016 välisenä aikana ja mukaan otettiin Internetissä julkaistut sairaanhoitajakoulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat. Tarkasteluun otettiin ne opinnot, joiden kohdalla oli opintosuunnitelmassa käytetty sanoja mielenterveys- ja/tai päihdetyö. Sisällön tarkastelu kohdistui yleissairaanhoitajuuteen (180 op) liittyvien ammattiopintoihin ja harjoitteluihin. Määrällisen tarkastelun lisäksi tehtiin sisällöllinen tarkastelu, jossa sovellettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia (Tuomi & Sarajärvi 2009, 113). Analyysirunko muodostui sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisena kuvatuista sisällöistä (Eriksson ym. 2015). Mielenterveys- ja päihdetyön vaihtoehtoisten ammattiopintojen sisällöllinen tarkastelu jätettiin selvityksen ulkopuolelle.
Tulokset
Sairaanhoitajakoulutuksen mielenterveys- ja päihdehoitotyön opetuksen laajuus opintopisteinä vaihtelee suuresti eri ammattikorkeakoulujen välillä. Myös saman ammattikorkeakoulun eri toimipisteiden välillä saattaa olla vaihtelua opintopistemäärissä. Lisäksi opintojen jakautumisessa teoriaopintojen ja harjoittelun suhteen on paljon vaihtelua.
Kaikkien sairaanhoitajakoulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen (22) päivätoteutukseen kuuluu jonkin verran mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintoja. Näistä osassa (N=18) on myös erikseen määritelty pakollinen mielenterveys- ja päihdehoitotyön perusharjoittelu. Kuvassa 1 on kuvattu ammattikorkeakouluittain mielenterveys- ja päihdehoitotyön opintopistemäärät. Kuvasta näkyy näiden opintojen kokonaisopintopistemäärä ja opintopisteiden jakautuminen. Mielenterveys- ja päihdeopintojen opintopistemäärä vaihtelee 5 ja 27 opintopisteen välillä.
Kuva 1 Mielenterveys- ja päihdeopintojen määrä sairaanhoitajakoulutuksen 180 opintopisteen opinnoissa (päivätoteutus) Suomen ammattikorkeakouluissa
Opintojen sisältöjä tarkasteltiin suhteessa sairaanhoitajan ammatillisena osaamisena kuvattuihin kuuteen mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamisen sisältöön (Eriksson ym. 2015, 35, 40). Opetussuunnitelmissa ”Psykiatrisen hoitotyön menetelmät ja hoitosuhdetyöskentely” –osaamisalueeseen kuuluvaa sisältöä oli kaikissa opetussuunnitelmissa. Tähän osaamisalueeseen myös sijoittui eniten sisältöjä. Lisäksi ”Päihdehoitotyön ja varhaisen puuttumisen menetelmät”-, ”Perustiedot keskeisimmistä mielenterveysongelmista ja psykiatrisista sairauksista”- ja ”Akuutti kriisi ja sen hoito” -osaamisalueet olivat löydettävissä useassa opetussuunnitelmassa. Sen sijaan ”Perustiedot päihteistä: alkoholi, tupakka ja huumeet”-osaamisalueeseen” kuuluvia sisältöjä oli vain neljässä opetussuunnitelmassa ja kahdessa opetussuunnitelmassa oli kuvattu ”Työyhteisöjen päihteidenkäytön ehkäisy sekä riskien, haittojen ja ongelmien käsitteleminen” -osaamisalueeseen kuuluvia sisältöjä.
Keskeinen havainto oli, että valtakunnallisten sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kuvausten sisältöjen ulkopuolelle jäi paljon sisältöjä, joista useat toistuivat eri ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Tällaisiä sisältöjä oli 13 ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa. Yleisimpiä olivat seuraavat sisällöt: eettinen osaaminen ja eettiset kysymykset, päihdepalvelujärjestelmä, lainsäädäntö, ajankohtaiset toimenpideohjelmat ja valtakunnalliset ja alueelliset hoito-ohjelmat, suositukset ja säädökset, työnohjaus, turvallisuusosaaminen, kirjaaminen ja raportointi, hoitotyön prosessi, arvot sekä henkilökohtainen itsetuntemus ja oman ammatillisen persoonan kehittäminen ja käyttäminen.
Johtopäätökset
Mielenterveys- ja päihdetyön opintojen määrän suuri vaihtelu ammattikorkeakoulujen välillä on havaintona mielenkiintoinen, sillä tutkinnon kokonaislaajuus on sama ja tarkoituksena on myös yhteneväisen osaamisen saavuttaminen 180 opintopisteen opinnoissa. Esimerkiksi viiden opintopisteen osuus opinnoista on erittäin pieni verrattuna tutkinnon kokonaisopintopistemäärään ja osaamisalueeseen. Myös vaihtoehtoisten ammattiopintojen mahdollisuus mielenterveys- ja päihdetyön osaamisen vahvistamiseksi tutkinnon aikana on mahdollista vain noin puolessa sairaanhoitajakoulutusta järjestävissä ammattikorkeakouluissa, joten voidaan olettaa, että osaamisen taso valmistuvilla sairaanhoitajilla vaihtelee huomattavasti. Tämä osaltaan asettaa haasteita niin työnantajille rekrytointitilanteissa kuin mielenterveys- ja päihdetyön laadun suhteen. Edistävän ja ennaltaehkäisevän toiminnan ja mielenterveysongelmien hoitamisen osaamisen tarve eivät kuitenkaan vaihtele vastaavalla tavalla.
Opetussuunnitelmia laadittaessa työelämän edustajilla on tänä päivänä tärkeä rooli, joten opetussuunnitelmia voidaan pitää myös työelämässä tarvittavan nykyisen osaamisen kuvaajina samalla kun niissä yritetään ennakoida myös tulevaisuuden osaamisen tarpeita. Mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen on yksi osaamisalue, jonka osalta koulutuksen kehittämistä pidetään tärkeänä (mm. Partanen & Kurki 2015). Sairaanhoitajat hoitohenkilöstön suurimpana työntekijäryhmänä (43 %, Sosiaali- ja terveysministeriö 2016) ovat tässä avainasemassa ja tulevassa sote-uudistuksessa vahva ammatillinen osaaminen tuleekin entisestään korostumaan (Rehula 2016).
Riittääkö tutkinnosta saatu mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen vastaamaan nykyistä sairaanhoitajilta vaadittavaa osaamista?
Tämän selvityksen perusteella voidaan todeta, että useassa ammattikorkeakoulussa opetussuunnitelmiin sisältyy sellaista mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaamista, jota ei ole kuvattu valtakunnallisissa sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kuvauksissa. Näyttää siltä, että näitä kuvauksia tulisikin mielenterveys- ja päihdehoitotyön osalta tarkastella kriittisesti uudelleen ja mahdollisesti täydentää. Toisaalta kaksi osaamisaluetta taas on jäänyt selvästi vähemmälle huomioille opetussuunnitelmissa, joten myös näitä tulisi tarkastella kriittisesti; vastaavatko ne mielenterveys- ja päihdehoitotyön keskeisiä osaamisalueita ja jos vastaavat, miksi niitä ei ole kaikissa opetussuunnitelmissa huomioitu.
Opetussuunnitelmien tutkiminen pidemmällä aikavälillä sekä laajempi sisällöllinen tarkastelu mahdollistaisi kattavamman näkemyksen mielenterveys- ja päihdetyön opetuksen tilanteesta nykyisessä sairaanhoitajakoulutuksessa. Opetussuunnitelmia koskevan tutkimuksen lisäksi olisi tärkeää tutkia, riittääkö tutkinnosta saatu mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen vastaamaan nykyistä sairaanhoitajilta vaadittavaa osaamista perus- ja erikoissairaanhoidon palveluissa.
Lähteet
Ellilä, H., Friis, L., Kilkku, N., Komppa-Valkama, M., Kuosmanen, L. & Vuokila-Oikkonne, P. 2009. Puntarissa mielenterveyshoitotyön käytäntö, koulutus ja tutkimus Suomessa. Sairaanhoitajalehti 6-7/2009. 24-27.
Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio E-L. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen – sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Luettu 14.5.2016. https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/09/Sairaanhoitajan-ammatillinen-osaaminen.pdf
Havio, M. 2008. Sairaanhoitajan koulutuksen ja työelämän haasteita. Teoksessa Holmberg, J., Hirschovits, T., Kylmänen, P. & Agge E. (toim.) Tämä potilas kuuluu meille – Sairaanhoitaja tekee mielenterveys- ja päihdehoitotyötä. Helsinki: Suomen sairaanhoitajaliitto ry.
Kivelä, H. 2016. Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnot sairaanhoitajakoulutusten opetussuunnitelmissa. Opintojen laajuuden ja sisällön tarkastelu. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.
Korkeila, J. 2006. Psykiatrian opetuksen kehittämistarpeet perusterveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:32. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/71721/Selv200632.pdf?sequence=1
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Ammattikorkeakoulut. Luettu 10.5.2016. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/ammattikorkeakoulut/?lang=fi
Opetusministeriö. 2006. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:24. Luettu 19.8.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/tr24.pdf
Partanen, A. & Kurki, M. 2015. Mielenterveys- ja päihdetyön ammatillisen opetuksen kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa Partanen, A., Moring, J., Bergman, V., Karjalainen, J., Kesänen, M., Markkula, J., Marttunen, M., Mustalampi, S., Nordling, E., Partonen, T., Santalahti, P., Solin, P., Tuulos, T. & Wuorio, S. (toim). Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015 -Miten tästä eteenpäin? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 20, 341-349.
Rehula, J, perhe- ja peruspalveluministeri. 2016. Puhe Sairaanhoitaja –päivillä 10.3.2016. http://www.juharehula.fi/?p=1237. Luettu 10.1.2017.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen –kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 6. uudistettu painos. Helsinki: Tammi.
Kirjoittajat
Hanna Kivelä, sairaanhoitaja (AMK)
Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelut
Nina Kilkku, yliopettaja
Terveys- ja sosiaalipalvelut, TAMK
Kommentit