Mieslähtöisyyttä monialaisesti –verkoston lähtökohdat
Työelämän ulkopuolella olevien miesten työttömyyden ja uudelleen työllistymisen vaikeuksien taustalla on monia yksilöllisesti vaihtelevia tekijöitä. Pitkään työttömänä ollut voi tarvita paljonkin tukea ja kannustusta omasta hyvinvoinnistaan ja arjesta huolehtimiseen sekä työelämään palaamiseen. Tukeminen toteutuu eri organisaatioiden ja asiantuntijuuden rajapinnoilla ja edellyttää rajat ylittävää toimintaa ja monialaista osaamista. Haasteena saattaa olla eri toimijoiden erilainen tapa ymmärtää työttömän miehen tarpeita. Yhteisen ymmärryksen löytämiseksi tarvitaan vuoropuhelun mahdollisuus. Vuoropuhelu edesauttaa yhteisen kielen löytymistä ja muuttaa toimenpidekeskeisen asiantuntijalähtöisen ajattelun mieslähtöisemmäksi.
ESR-rahoitteisen Tesoman miähet -hankkeen yhtenä toimenpidekokonaisuutena on uudenlaisen moniammatillisen yhteistyön ja toimintamallien luominen työelämän ulkopuolella olevien miesten palveluverkostoon. Moniammatillisen yhteistyön uudistaminen ja uusien toimintamallien luominen edellyttävät julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäistä vuorovaikutusta, tiedon jakamista ja toisiltaan oppimista. Toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta ja mieslähtöistä työskentelykulttuuria edistettiin perustamalla oppimisverkostotoimintaan perustuva yhteistyön malli: Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkosto. (Hankesuunnitelma 2016, 10, 13.)
Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkoston tavoitteena on
- jakaa hyviä käytänteitä ja kokemuksia monialaisesti
- lisätä verkoston jäsenten asiakastyön aitoa ihmislähtöisyyttä
- kuvata työttömän miehen palvelupolku
- tunnistaa palvelujen tuottamisen kehittämiskohteita
(Silván & Savolainen 2016, 6).
Ammattiryhmien välisen yhteistyön näkökulmia
Tesoman miästen monialaisen toiminnan filosofisena ajatuksena on päästä asiantuntijoiden rinnakkaistoiminnallisesta mallista kohti kollegiaalisempaa toimintamallia. Rinnakkaistoiminta mahdollistaa eri asiantuntijaryhmien toiminnan, mutta ei edistä yhteistoimintaa tiukkojen toimintarajojen takia. Hyvään lopputulokseen pääseminen voi olla siten vaikeampaa. Kollegiaalinen toiminta mahdollistaa yhteisöllisen asiantuntijuuden ja lisää kaikkien ammattiryhmien osaamisen vaikutusta työn lopputulokseen. (Outinen 2009, 78.)
Monialaisuus tuo yhteistyöhön eri tiedon ja osaamisen näkökulmia. Isoherrasen (2005) mukaan monialaisessa yhteistyössä korostuvat asiakaslähtöisyys, tiedon ja näkökulmien yhteen kokoaminen, vuorovaikutustietoinen yhteistyö, rajojen ylittäminen ja verkostojen huomioiminen. Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkoston toiminnan periaatteina on ollut ajankohtaisen tiedon jakaminen ymmärrettävästi, ammatillisten rajojen väljyys, yhteisvastuullisuus ja samanaikainen oppijana ja asiantuntijana toimiminen. Toiminnassa ajatuksena on pystyä sopeuttamaan toimijoiden rooleja asiakkaan tarpeiden edellyttämällä tavalla. (Isoherranen 2005.)
Ammattiryhmien välisen yhteistyön tarkastelussa on todettu, etteivät ammattiryhmät tunne toistensa työn sisältöä riittävästi. Tämä vaikuttaa aidon yhteistyön toteutumiseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla eri ammattiryhmillä on yhteisenä päämääränä potilaan/asiakkaan paras mahdollinen hoito tai sosiaalinen apu. Jotta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen päästään, on kannattavaa hyödyntää eri ammattiryhmien asiantuntemus mahdollisimman tehokkaasti ja saumattomasti. Huomioitavaa on, että ammattiryhmien välinen sujuvampi dialogi ja yhteistyö nostavat koko yhteisön osaamisprofiilia. (Outinen 2009, 71–72, 76.)
Yhteistyöstä verkostoksi
Verkosto voidaan määritellä tietoisesti rakennetuksi tai vapaasti kehittyväksi ihmisten ja organisaatioiden välisen toiminnan organisoitumisen muodoksi, jossa toimijoiden väliset suhteet perustuvat keskinäiseen tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen (Järvensivu, Nykänen & Rajala 2010, 5–6).
1 Tunteminen
Kun verkoston toimijat tuntevat itsensä, yhteistyökumppaninsa ja heidän työtapansa, verkosto voi löytää yhteisen kielen, toimivat yhteistyömallit ja luottamuksen (Järvensivu ym. 2010, 13; Kolmas lähde 2014, 16). Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkostossa pelkästään toisiinsa tutustuminen on helpottanut yhteistyön toteutumista ja asioihin tarttumista. On luotu uusia kontakteja, joiden avulla opitaan tuntemaan palveluverkoston toimijoita ja heidän toimintaansa. On koettu, että verkostoitumisen myötä moni asia selviää ja verkosto luo jäsenilleen aidon tilaisuuden oppia toisiltaan.
2 Luottamus
Verkostoituminen ei ole mahdollista ilman luottamusta (Korkala 2010, 48). Toisiinsa luottavat toimijat ovat valmiita panostamaan pitkän aikavälin yhteistyöhön, eivät tavoittele omaa etuaan ja kääntyvät toistensa puoleen ratkaistakseen esim. yhteiseen asiakkaaseen liittyviä haasteita (Järvensivu ym. 2010, 13). Verkostotapaamisissa kasvokkain kohtaaminen on ollut arvokasta. Pelkkä sähköinen yhteydenpito ei ole pitkäjänteisen luottamuksellisen toiminnan ylläpitämiseksi riittävää. Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkosto on edistänyt Tesoman miähet -hankkeen toimintaa ja laajentanut verkostossa mukana olevien organisaatioiden edustajien välistä yhteistoimintaa.
3 Sitoutuminen
Sitoutumisen ulottuvuuksia ovat toimijan halukkuus sitoutua, toiminnallinen toteutuskyky sekä toimijasta riippumattomat sitoutumiseen vaikuttavat rakenteelliset tekijät (Järvensivu 2017). Lähtökohtaisesti Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkostoon osallistuvat henkilöt ovat olleet halukkaita osallistumaan verkostotyöhön. Viranomaistoimijoiden sitoutuminen on ollut kuitenkin heikkoa ja työpajoihin osallistuminen vähäistä ja vaihtelevaa. Muutamien toimintaan sitoutuneiden osallistujien avulla on kuitenkin saatu uusia ajatuksia, joiden perusteella on voitu suunnitella hankkeen toimintaa. Myös miesten osallistuminen verkostotapaamisiin on ollut vaihtelevaa. Jokaisessa työpajassa on miehiä kuitenkin ollut läsnä ja heidän mukana olonsa on koettu erittäin tärkeäksi.
Järvensivun (2017) mukaan tunteminen, luottamus ja sitoutuminen vaikuttavat toinen toisiinsa ja parhaimmillaan verkostossa niistä muodostuu hyvä kehä (kuva 1).
Kuva 1 Verkostotoiminnan hyvä kehä (Järvensivu 2017)
Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkoston voimavara on jatkuvuuden mahdollisuus. Tavoitteena on ollut, että hankkeen päätyttyä verkostosta löytyy tahoja, jotka ottavat hoitaakseen toiminnan tai osan siitä. Myös työelämän ulkopuolella olevat miehet haluavat toiminnan jatkuvan.
Virkamiestoimijat ovat kokeneet, että verkostossa voidaan antaa vastauksia oman osaamisalueen ajankohtaisiin kysymyksiin, kun oikeasti tiedetään mihin kysymyksiin vastauksia tarvitaan.
Monialaisen verkoston yhtenä tarkoituksena on tuottaa asiakkaalle lisäarvoa. Se on mahdollista, kun verkoston toimijat tuntevat asiakkaiden tarpeet, tunnistavat oman ydinosaamisensa, ymmärtävät oman osuutensa lisäarvon tuottamisessa ja kykenevät liittämään sen toistensa ydinosaamisalueisiin (Helakorpi 2005, 31; Kolmas lähde 2014, 19). Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkostossa mukana olleilta miehiltä on saatu työpajoissa kosketuspintaa pitkään työelämän ulkopuolella olleen arkeen. Kun tiedetään miesten todelliset tarpeet, voidaan verkostoituneen toiminnan avulla tarjota uusia yhteisöllisen toiminnan tapoja.
Verkostosta oppimisverkostoksi
Oppimisverkosto on foorumi, joka perustetaan verkostoon kuuluvien toimijoiden eli yksilöiden, ryhmien, organisaatioiden tai organisaatioverkoston keskinäisiä oppimistapahtumia varten (Suominen & Aaltonen 2006, 95; Hämäläinen 2008, 95; Räsänen 2008, 21). Oppimisverkosto kokoaa pitkäjänteiseen keskinäiseen vuorovaikutukseen joukon samantyyppisistä kehittämiskysymyksistä kiinnostuneita toimijoita (Räsänen 2008, 21). Oppimisverkoston toimijat muodostavat kokoonpanon, jossa toimialojen, erilaisten orientaatioiden tai eri tieteenalojen osaamiset yhdistetään. Vuorovaikutuksessa syntyy positiivinen synergia. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2010, 27.) Ensimmäiseen Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkostotapaamiseen lähetettiin 108 sähköpostikutsua eri organisaatioiden työntekijöille ja lähiesimiehille. Kutsutut olivat julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Virkamiestahojen ja järjestöjen edustajien lisäksi verkostoon on kutsuttu työelämän ulkopuolella olevia miehiä. Kutsuttaviin on lisätty henkilöitä verkostotyön edetessä ja kontaktien lisääntyessä. Lisäksi puhujina ja keskustelujen alustajina on ollut työttömien palveluista ja kehittämishankkeista vastaavia henkilöitä.
Oppimisverkoston toiminnassa keskeistä on mukana olevien toimijoiden vastavuoroisuus, sitoutunut osallistuminen, jakaminen ja yhteisöllinen tiedon prosessointi (Suominen & Aaltonen 2006, 96). Toiminnan yhteisinä piirteinä voidaan nähdä toinen toiselta oppiminen, vuorovaikutukseen perustuva oivaltaminen, keskusteleminen ja inspiroituminen yhdessä tekemisen kautta. Oppimisverkostotyöskentelyssä tapahtuvan oppimisen voidaankin ajatella olevan verkoston aikaan saama tuotos tai prosessi. Oppiminen on myös tekijä, joka muovaa itse oppimisverkostoa ja sen toimintaa. (Hämäläinen 2008, 95, 98.) Vuorovaikutteisen toiminnan takaamiseksi Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkostossa on käytetty monipuolisia pienryhmätyöskentelyn malleja sekä tietoiskuja keskustelujen alustuksina. Lähes jokainen verkostoon osallistunut toimija on ilmaissut oppineensa uutta ja saaneensa uusia ideoita sekä näkökulmia omaan toimintaansa.
Innovatiivinen toiminta oppimisverkostossa on mahdollista, kun toimijoilla on selkeä yhteinen kiinnostuksen kohde tai teema, mutta riittävän erilainen ja monipuolinen asiantuntemus lähestyä yhteistä kiinnostuksen kohdetta (Räsänen 2008, 21). Oppimisverkostossa tulisikin tapahtua jatkuvaa ajallisten, paikallisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rajojen ylittämistä (Toiviainen & Hänninen 2006, 237). Oppimisverkosto toimii parhaiten silloin, kun se antaa mahdollisuuden erilaisten asiantuntemusten ja ajatustapojen kohtaamiseen, luontevaan ajatustavoista keskustelemiseen, erilaisten näkökulmien ymmärtämiseen ja yhteiseen uuden tiedon ja osaamisen syntymiseen (Hämäläinen 2008, 99–100). Tesoman miästen Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkoston säännölliset työpajat ovat mahdollistaneet jatkuvan vastavuoroisen tiedon jakamisen ja tarjonneet ympäristön avoimeen keskusteluun sekä toiminnan kehittämiseen.
Lähteet
Elinkeinoelämän keskusliitto. 2010. Oivallus. 2. väliraportti. Luettu 30.10.2016. https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus-2-valiraportti.pdf
Hankesuunnitelma. 2016. Tesoman miähet. Työelämän ulkopuolella olevien miesten työ- ja toimintakyvyn parantamisen yhteishanke Pirkanmaalla. Hankesuunnitelma. Tampereen ammattikorkeakoulu.
Helakorpi, S. 2005. Kohti verkostoituvaa ja verkottuvaa koulutusta. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Hämäläinen, J. 2008. Verkosto-oppiminen organisaatioiden kehittämisessä. Teoksessa Kuusela, P. & Jääskeläinen, T. (toim.) Oppimisverkosto kehittämisympäristönä. Helsinki: Suomen kuntaliitto, 94–108.
Isoherranen, K. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Vantaa: Dark Oy.
Järvensivu, T. 2017. Verkostotyön perusta. Luettu 18.4.2017. http://www.seugolaid.fi/verkostojohtaminen/verkostotyon-perusta/
Järvensivu, T., Nykänen, K. & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Versio 1.0. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Luettu 29.10.2016. http://verkostojohtaminen.fi/wp-content/uploads/2011/01/VerkostojohtamisenOpas.pdf
Kolmas lähde. 2014. Hyvinvointipalveluita monialaisesti. Aalto-yliopisto, Kauppakorkeakoulu, Pienyrityskeskus. Luettu 30.10.2016. https://www.innokyla.fi/documents/859508/833a8759-18e7-4381-95ff-6838eaec7c3b
Korkala, S. 2010. Luottamuksen ilmeneminen alueellisissa yhteistyöverkostoissa. Turun yliopiston julkaisuja sarja C osa 298. Väitöskirja. Luettu 18.4.2017. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59477/AnnalesC298Korkala.pdf?sequence=1
Räsänen, T. 2008. SAKEA-oppimisverkoston organisointi ja toteutus 2005–2008. Teoksessa Kuusela, P. & Jääskeläinen, T. (toim.) Oppimisverkosto kehittämisympäristönä. Helsinki: Suomen kuntaliitto, 20–49.
Outinen, H. 2009. Sairaanhoitajat ja lääkärit. Avaimia ammattiryhmien välisen yhteistyön kehittämiseen. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu. YAMK-opinnäytetyö.
Silván, A. & Savolainen, J. 2016. Mieslähtöisyyttä monialaisesti -verkoston perustaminen Tesoman miähet -hankkeessa. Raportti osa I. Tampereen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajankoulutus. Kehittämistyö.
Suominen, K. & Aaltonen P. 2006. Potilas-lääkäri-malli – vuorovaikutteista oppimista edistävä työskentelytapa. Teoksessa Alasoini, T., Korhonen, S-M., Lahtonen, M., Ramstad, E., Rouhiainen, N. & Suominen, K. (toim.) Tuntosarvia ja tulkkeja. Oppimisverkostot työelämän kehittämistoiminnan uutena muotona. Raportteja 50. Helsinki: Tykes.
Toiviainen, H. & Hänninen, H. (toim.) 2006. Rajanylitykset työssä. Yhteistoiminnan ja oppimisen uudet mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kirjoittajat
Heimo Outinen, lehtori, hoitotyö ja gerontologinen hoitotyö
Terveys- ja sosiaalipalvelut, TAMK,
Anne Silván, lehtori, hoitotyö ja terveydenhoitotyö
Terveys- ja sosiaalipalvelut, TAMK
Kommentit