Perhekeskukset kohti yhteensovitettuja palveluja
Perhekeskuksissa on toteutettu johdonmukaisesti lähes kymmenen vuotta lapsiperheiden palveluiden yhteensovittamista kuntien, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden toimijoiden kanssa. Valtionhallinnon lapsi- ja perhepoliittisissa muutosohjelmissa on kaikkina kolmivuotiskausina vuodesta 2016 lähtien korostettu varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden sosiaalityön välisen yhteistyön vahvistamista ennaltaehkäisevän lapsiperhetyöskentelyn välineenä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2019, s. 1–3; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2023.) Käytännön tasolla siirtyminen korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin ja palveluiden yhteensovittaminen eli integraatio sote-uudistuksen tavoitteiden mukaisesti edellyttävät huomion kiinnittämistä eri ammattilaisten yhteistyön johtamiseen sekä eri toimijoiden roolien ja työnjaon selkiyttämiseen (Tynkkynen ym., 2025, s. 4–5). Perhekeskustoiminnassa palveluiden yhteensovittaminen liittyy ammattilaisten ja organisaatioiden väliseen yhteistyöhön. Ammattilaistason integraatio eri ammattiryhmien ja ammattilaisten välillä sisältää yhteistyön, kumppanuuden, roolit, jaetun osaamisen ja vastuut. (Raitakari ym., 2019, s. 36; Taskinen & Hujala, 2020, s. 49–50.)
Tämä artikkeli pohjautuu Johanna Kalakosken (2025) ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön moniammatillisesta yhteistyöosaamisesta lapsiperheiden sosiaalityössä ja varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyön taustalla oli sosiaalialan Pikassos ja SONet BOTNIA – osaamiskeskusten SULAVA-tutkimushanke, jossa tutkittiin sosiaalityön laatua ja vaikuttavuutta Sisä-Suomen yhteistyöalueella (2024–2025) (Pikassos, ei pvm.). Kalakosken (2025) opinnäytetyön toimintaympäristö oli Seinäjoen perhekeskus, johon Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen perhepalvelut ja Seinäjoen kaupungin varhaiskasvatus sisältyvät. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena yhteistyössä edellä mainittujen organisaatioiden kanssa. Opinnäytetyön aineisto muodostui työtiimeille tehdyn sähköisen kyselyn vastauksista sekä johtajien fokusryhmähaastattelujen aineistosta. Aineistot analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. (Kalakoski, 2025.)
Perhekeskuksen palveluintegraatiota ja siihen liittyvää moniammatillista yhteistyötä tarkasteltiin Kalakosken (2025) opinnäytetyössä moniammatillisen yhteistyön osaamisalueiden, yhteistyöosaamiseen vaikuttavien tekijöiden sekä moniammatillisen yhteistyöosaamisen johtamisen näkökulmista. Timperin (2022, s. 24) monialaisuuden tarkastelua soveltaen huomioitiin monimammatillisen yhteistyöosaamisen osaamisalueina moniammatillisuusosaaminen, yhdyspintatyöskentelyosaaminen, verkostotyöskentelyosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. Moniammatilliseen yhteistyöosaamiseen vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin opinnäytetyössä myös Bronsteinin (2003, s. 303) monitieteisen yhteistyömallin mukaisesti huomioiden rakenteelliset tekijät, ammatillinen rooli, persoonalliset tekijät ja toimijoiden yhteinen historia.
Moniammatillinen yhteistyöosaaminen rakentuu yhteisessä työskentelyssä
Perhekeskuskontekstissa sekä työntekijät että johtajat pitävät tärkeänä osana yhteistyöosaamista kykyä jakaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan sekä hyödyntää muiden tietoja ja taitoja (Kalakoski 2025, s. 67, 70, 82). Sote-integraation muutosvaiheessa tarvittava muiden ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen ja sen vahvistaminen on molempien ryhmien mielestä tärkeää (Kalakoski 2025, s. 86., myös Heinonen ym., 2018, s. 27–29). Kalakosken (2025, s. 86) tulokset kertovat, että sekä työntekijät että johtajat tunnistavat ns. kaksoisidentiteetin merkityksen osaamisen ja asiantuntijuuden jakamisessa. Kaksoisidentiteetin omaava ammattilainen työskentelee ristiriidattomasti omasta ammattiroolistaan käsin osana moniammatillista tiimiä (Khalili & Price, 2022, s. 473). Asiakaslähtöisen työskentelyn hallinta on sekä työntekijöille että johtajille keskeinen osaamisalue. Asiakaslähtöiseen työskentelyyn kuuluu niin käytännönläheinen asiakasprosessien hallinta, perheen osallistaminen kuin kokonaiskuvan hahmottaminen. (Kalakoski 2025, s. 67, 72, 82.) Asiakaslähtöisyyden ja asiakaslähtöisten päätösten turvaaminen on tärkeä osa yhteistä verkostotyöskentelyä (ks. myös Yliruka ym., 2018, s. 52–53; Civil ym., 2019, s. 3; Laitila ym., 2020, s. 11–12).
Vuorovaikutustaitojen hallinta moniammatillisissa tiimeissä on sekä työntekijöiden että johtajien mielestä tärkeää. Vuorovaikutustaidot näyttäytyvät tärkeinä sekä tiedon jakamisen että monipuolisen tiedon kerryttämisen näkökulmasta. (Kalakoski 2025, s. 69, 72.) Arvostava suhtautuminen ja luottamus toisen ammattitaitoon ja osaamiseen on moniammatillisessa yhteistyössä keskeistä (ks. myös Isoherranen, 2012, s. 63; Puusa & Ala-Kortesmaa, 2019, s. 6, 10).
Kalakosken (2025) tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia ja teorioita: osaamisen yhdistäminen, asiantuntijuuden jakaminen, asiakaslähtöisyys sekä vuorovaikutustaidot sisältyvät yhdyspintatyöskentely- ja verkostotyöskentelyosaamiseen. Yhdyspintatyöskentelyosaamiseen sisältyy ammatillisen erityisosaamisen ja moniammatillisuuden vuoropuhelua (Timperi, 2022, s. 24). Yhdyspintatyöskentelyn ytimessä on ammatillinen rajojen ylitys, joka tarkoittaa sitä, että ymmärretään toisten ammattilaisten osaamisen täydentävän omaa osaamista (Kekoni ym., 2019). Verkostotyöskentelyosaamiseen liittyy monimuotoisten yhteistyömallien hallinta eri tasoisissa verkostoissa ja kyky työskennellä eri alan ammattilaisten kanssa asiakkaan edun mukaisesti (Yliruka ym., 2018, s. 52–53).
Tiedonkulku, resurssit ja tehtävänkuvat haastavat moniammatillista yhteistyöosaamista
Tiedonkulkuun liittyvät asiat ovat kriittisiä tekijöitä moniammatillisessa yhteistyöosaamisessa. Tietojen siirtäminen ja siihen liittyvät salassapidon vaatimukset hankaloittavat yhteistyötä. (Kalakoski 2025, s. 74, 90.) Kalakosken (2025, s. 77) mukaan tiedonkulkuun liittyvät juridiset epäselvyydet saattavat johtajien mielestä johtaa myös liialliseen varovaisuuteen, joka puolestaan estää tiedonkulkua tarpeettomasti (ks. myös Heinonen ym. 2018, s. 22). Aikataulujen hallinnan vaikeus ja aikaresurssien puute on etenkin työntekijöiden näkökulmasta yhteistyöosaamisen karttumista haastava tekijä. Voimavarojen epätasainen jakautuminen ja työn vähäinen resursointi vähentävät mahdollisuuksia moniammatilliseen yhteistyöhön (ks. myös Aaltio & Isokuortti, 2019, s. 19–21; Wei ym., 2022, s. 737).
Kalakosken (2025, s. 75, 77, 90) tulokset kertovat, että sekä johtaja- että työntekijätason moniammatilliseen yhteistyöhön ja osaamiseen liittyvät tehtävänkuviin, rooleihin ja vastuisiin liittyvät rajaukset. Moniammatillista yhteistyöosaamista heikentävänä tekijänä pidetään etenkin epäselviä tehtävänkuvia, jolloin saatetaan tehdä päällekkäistä työtä. (ks. myös Fukkink & Lalihatu, 2020, s. 5–8; Wei ym., 2022, s. 737; Lamponen ym., 2024, s. 306–308.) Kuten Heinonen ym. (2019) kuvaavat, yhdyspintaosaaminen tarkoittaa eri ammattilaisia yhdistävää työtapaa, jolla integroidaan eri palvelualojen toimintaa. Oman osaamisalan tuntemuksen lisäksi tarvitaan palveluiden laajempi tuntemus ja ymmärrys yhdyspinnoilla tarjottavista asiakaspalveluista. (Heinonen ym., 2019, s. 27–29.)
Yhteistyöosaamisessa olennaista on sovittaa yhteen erilaiset organisaatiokulttuuriset ja ammatilliset tekijät.
Tiedonkulku ja resurssit nähdään myös rakenteellisina tekijöinä, jotka vaikuttavat moniammatilliseen yhteistyöhön. Rakenteelliset tekijät liittyvät johtamiseen, yhteistyön toteuttamisen resursseihin, koordinointiin, mahdollisuuksiin ja organisaatiokulttuuriin. (Kalakoski, 2025, s. 74, 77–78, 83.) Yhteistyössä tarvitaan monenlaista työntekijä- ja organisaatiotason yhteensovittamista. Myös Bronsteinin (2003, s. 302–304) mukaan tehtävänkuvat ovat osa ammatillista roolia, jonka kautta ammattilaiset tuovat yhteistyöhön ammatillisen osaamisensa. Ammatillisessa roolissa oman ammatin arvot ja uskomukset soveltuvat tiettyyn organisaatiokulttuuriin (Bronstein, 2003, s. 302–304), ja yhteistyöosaamisessa olennaista onkin sovittaa yhteen erilaiset organisaatiokulttuuriset ja ammatilliset tekijät asiakaslähtöisen työn toteuttamiseksi.
Verkostojen johtaminen ja rakenteiden luominen on osa johtajuusosaamista
Kalakosken (2025, s. 92) tuloksissa ilmenee, että johtamisen näkökulmasta verkostomainen työskentely vaatii erilaista osaamista kuin yhden organisaation johtaminen. Verkostojen johtamisessa tarvitaan laajempaa palvelujärjestelmän ja palveluiden yhteensovittamisen tuntemusta sekä yhteensovittavaa johtamista. Johtamisen tehtävänä nähdään yhteistyötä tukevien rakenteiden luominen ja yhteistyön mahdollistaminen sekä yhteistyön esteiden poistaminen. (Heinonen ym., 2018, s. 28; Juujärvi ym., 2019, s. 13; Kekoni ym., 2019.)
Verkostojen johtaminen ja yhteistyön rakenteiden luominen ovat osa verkostotyöskentelyosaamista, joka vaatii johtajalta verkostoyhteistyön ymmärtämistä, suunnittelua ja kehittämistä (Kalakoski, 2025, s. 92). Vastuiden ja tehtävien jako on tärkeää verkostomaisessa työskentelyssä (Civil ym., 2019, s. 3; Laitila ym., 2020, s. 11–12). Johtajuusosaamisessa verkostotyöskentelyosaaminen onkin yhdyspintatyöskentelyosaamista hieman merkittävämmässä roolissa (Kalakoski, 2025, s. 93).
Yhdyspintatyöskentely- ja verkostotyöskentelyosaamisella luodaan asiakaslähtöistä palvelua lapsiperheille
Jotta palveluiden integraatiossa päästään moniammatillisesti sujuvaan yhteistyöhön, on sekä työntekijöiden että johtajien yhdyspintatyöskentely- ja verkostotyöskentelyosaamisen kehittäminen ja vahvistaminen keskeistä. Kalakosken (2025) opinnäytetyön tulosten perusteella moniammatilliseen yhteistyöosaamiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan hallita johtamisosaamisella, jossa yhdistyy moniammatillista yhteistyötä mahdollistavien rakenteiden luominen ja integroivan johtajuuden toteuttaminen eri verkostoissa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan yleisesti hyödyntää perhekeskustoiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä kohti perhelähtöisiä palveluita.
Osaamisen jakamista ja moniammatillista vuoropuhelua tulee aktiivisesti edistää.
Lopuksi toteamme, että moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn kehittämisessä on olennaista selkeyttää tehtävänkuvat ja roolit, jotta päällekkäistä työtä voidaan välttää ja yhteistyö tehostuu. Lisäksi tiedonkulun parantaminen sekä selkeiden käytäntöjen ja ohjeistusten luominen tiedonsiirtoon ja salassapidon vaatimuksiin tukevat sujuvaa yhteistyötä ja mahdollistavat tiedon jakamisen. Resurssien ja ajan hallinta on tärkeää, jotta toimijoilla on mahdollisuus osallistua moniammatilliseen yhteistyöhön. Yhteistyötä tukevien rakenteiden ja organisaatiokulttuurin kehittäminen edistää palveluiden yhteensovittamista ja sujuvaa yhteistyötä. Verkostotyöskentelyosaamiseen ja integroivaan johtajuuteen panostaminen on keskeistä, jotta yhdyspintatyöskentely toimii ja asiakaslähtöinen palvelu lapsiperheille realisoituu käytännössä. Osaamisen jakamista ja moniammatillista vuoropuhelua tulee aktiivisesti edistää, jotta asiantuntijuus täydentyy ja asiakkaan etu toteutuu palveluissa.
Lähteet
Aaltio, E. & Isokuortti, N. (2019). Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ydinelementit: Kuvaus asiakastason ydinelementeistä, tavoitteista ja toimintamekanismeista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 33/2019. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-419-6.
Bronstein, L. R. (2003). A model for interdisciplinary collaboration. Social work, 48(3), 297–306. https://libproxy.tuni.fi/login?qurl=https%3A%2F%2Fwww.proquest.com%2Fscholarly-journals%2Fmodel-interdisciplinary-collaboration%2Fdocview%2F215270983%2Fse-2%3Faccountid%3D14242
Civil, T., Abrahamsson, O., Mäki-Fossi, S. & Miettunen, N. (2019). Systeeminen lastensuojelu monitoimijaisuuden ja osallisuuden varmistavana verkostotyönä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 34/2019. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-422-6
Fukkink, R. & Lalihatu, E.S. (2020). A Realist Synthesis of Interprofessional Collaboration in the Early Years; Becoming Familiar with other Professionals. International Journal of Integrated Care, 20(3): 16, 1–13. https://doi.org/10.5334/ijic.5482
Heinonen, O.-P., Ikonen, A.-K., Kaivosoja, M. & Reina, T. (2018). Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi: Selvitys lapsi- ja nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 8/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3904-2
Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä [väitöskirja Helsingin yliopisto]. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/bdb96457-8b02-4488-bd0a-2a08a3d20a03/content
Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, I. (2019). Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0
Kalakoski, J. (2025). Moniammatillinen yhteistyöosaaminen lapsiperheiden sosiaalityössä ja varhaiskasvatuksessa – toimintaympäristönä perhekeskus. [YAMK-opinnäytetyö Tampereen ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111327907
Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hujala, A., Laulainen, S. & Hirvonen, J. (2019). Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa K. Mönkkönen, T. Kekoni & A. Pehkonen (toim.) Moniammatillinen yhteistyö: vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523455665
Khalili, H. & Price, S. L. (2022). From uniprofessionality to interprofessionality: Dual v. dueling identities in healthcare. Journal of Interprofessional Care 36(3), 473–478. https://doi.org/10.1080/13561820.2021.1928029
Laitila, H., Lunkka, N. & Suhonen, M. (2020). Asiakaslähtöisyys lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillisessa verkostoyhteistyössä vanhempien kokemana. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 57(1), 3–16. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.23990/sa.75675
Lamponen, T., Aarnio, N. &Veistilä, M. (2024). Moniammatillisen yhteistyön perusteluja ja haasteita lapsen tilanteen arvioinnissa. Janus 32(3), 302–318. https://doi.org/10.30668/janus.138362
Pikassos. (Ei pvm.). Sosiaalihuollon laatu ja vaikuttavuus Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla (SULAVA). Haettu 30.11.2024. https://pikassos.fi/sulava
Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S. (2019). Vuorovaikutukselliset työyhteisötaidot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus 17(3), 187–201. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87125
Raitakari, S., Räsänen, J.-M., Kostiainen, T. & Juhila, K. (2019). Integroiva työtapa muotoutuvassa perhekeskuskontekstissa: Kriittisten tekijöiden tarkastelua. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1020-2
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). (2019). Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://stm.fi/documents/1271139/4067344/LAPE_k%C3%A4rkihanke_loppuraportti_2019.pdf/87d61c67-cf44-75a7-7d4f-cc5d0b258b8c/LAPE_k%C3%A4rkihanke_loppuraportti_2019.pdf
Taskinen, H. & Hujala, A. (2020). Integraatio – sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ydintä. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala (s. 47–75). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2023). Perhekeskusten kehittäminen LAPE muutosohjelmassa. Haettu 11.11.2024. https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/lapsi-ja-perhepalveluiden-muutosohjelma-lape-/perhekeskukset
Timperi, T. (2022). Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja julkaisuja 2022:22. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164410/STM_2022_22_rap.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tynkkynen, L.-K., Paatela, S., Aalto, A.-M., Keskimäki, I., Nykänen, E., Peltola, M., Sinervo, T., Tammi, T. & Viita-aho, M. (2025). Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 3/2025. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151017/RAP2025_003_Tilannekuvia%20hyvinvointialueilta_s.pdf?sequence=10&isAllowed=y
Wei, H., Horns, P., Sears, S. F., Huang, K., Smith, C. M. & Wei, T. L. (2022). A systematic meta-review of systematic reviews about interprofessional collaboration: facilitators, barriers, and outcomes. Journal of Interprofessional Care, 36(5), 735–749. https://doi.org/10.1080/13561820.2021.1973975
Yliruka, L., Vartio, R., Pasanen, K. & Petrelius, P. (2018). Monimutkaiset ja erityistä osaamista edellyttävät asiakastilanteet sosiaalityössä: Valtakunnallisen kyselyn tuloksia. Työpaperi 16/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136378/URN_ISBN_978-952-343-117-1.pdf?sequence=1
Kirjoittajat
Johanna Kalakoski
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja, sosionomi AMK, sosionomi YAMK
Kurikan kaupunki
johanna.kalakoski@kurikka.fi
Päivi Heimonen
Yliopettaja, YTT, KM, sosionomi AMK
Tampereen ammattikorkeakoulu
paivi.heimonen@tuni.fi
ORCID: 0000-0002-8460-1836
Kuvituskuva: Adobe Stock