Laboratorio palveli osaston toimintaa monipuolisesti
Bioanalyytikkokoulutuksesta moniammatillisiin päiviin osallistui kumpanakin päivänä 14 kolmannen vuoden opiskelijaa. Laboratoriotutkimustulokset ovat tärkeä hoitajan ja lääkärin työkalu, jolla potilaan tilaa arvioidaan. Jotta laboratoriotutkimustulokset ovat tarkoituksenmukaisia, näytteenoton on oltava oikea-aikaista, oikein suoritettua, analysoinnin laadukasta ja vastauksen tulee olla oikea-aikaisesti käytettävissä osastolla potilaan hoidon tukena.
Bioanalyytikko-opiskelijat vastasivat näytteenottotoiminnasta vuodeosastolla ja erilaisten laboratorio-analyysien tekemisestä bioanalytiikan opetuslaboratorioissa. Laboratoriolähetteet tulivat heille joko puhelimitse tai paperilähetteinä, koska sähköinen pyyntöjärjestelmä ei toiminut. Bioanalyytikko-opiskelijoiden vastuualueella oli myös potilastutkimuksia, kuten EKG-rekisteröinti, ja ohjaaminen erilaisten osastolla otettavien näytteiden ottoon (esim. mikrobiologiset näytteet). Näytteenottotilanteissa bioanalyytikko-opiskelijat oli ohjattu kertomaan, mitä he tekevät ja miksi.
Tällöin myös hoitotyön opiskelijoilla oli mahdollisuus oppia lisää laboratoriotutkimuksista, vierianalytiikasta ja näytteenottotoiminnasta. Opiskelijat huolehtivat myös saatujen analyysitulosten toimittamisesta vuodeosastolle. Potilaat saivat suunniteltuun ”caseen” ja sen hoitoon sopivat vastaukset. Osasto sai vastaukset paperilla tai puhelimitse. Potilaina toimineille opiskelijoille oli luvattu heidän oikeat, omat vastauksensa, jotka toimitettiin palautekeskustelun yhteydessä.
Opiskelijat olivat itse tehneet työnjaon eri työpisteisiin. Simulaatioharjoitusten aamuna varmistettiin hyvissä ajoin ennen yhteistä aloitusta, että kaikki tarvittava laitteisto ja välineistö oli toimintakunnossa. Päivään osallistui myös neljä koulutuksen opettajaa, joilta saattoi tarvittaessa kysyä neuvoa. Opiskelijoita kuitenkin ohjattiin omatoimiseen ongelmanratkaisuun.
Päivän aikana oppimiskokemuksia tarjosivat opiskelijoille mm. vuorovaikutustilanteet sekä potilaiden että muiden ammattiryhmien kanssa ja kiireellisyysjärjestyksen arviointi. Erittäin opettavaista oli oman toiminnan suunnittelu ja organisointi. Tiimityötaidot ja toimintojen koordinointi oman työpisteen toimijoiden kanssa ja yhteistyö tilanteiden muuttuessa alun perin suunnitellusta koettiin kehittäväksi. Yhdessä oli sovittu, että tehdyistä tutkimuksista laskutetaan pyytäjää, joten opittaviin asioihin kuului myös tutkimusten hinnoittelu.
Useampi opiskelija oli maininnut oppineensa moniammatillista yhteistyötä.
Monia asia päivissä onnistui. Koska mukana oli näin pilottivaiheessa pitkällä opinnoissa olevat opiskelijat, he suoriutuivat näytteenotosta, näytteiden analysoinnista ja muista päivän aikana tulleista tehtävistä hyvin. Potilaiden ohjaaminenkin onnistui hyvin kuten myös vuorovaikutus muiden ammattiryhmien kanssa. Potilaat olivat heittäytyneet rooleihinsa, ja siksi vuorovaikutus heidän kanssaan oli luontevaa. Opiskelijoiden palautteissa nousi esiin, että toiminta koettiin yllättävänkin samanlaiseksi kuin sairaalassa oikeasti on. Toiminta lähetteiden, vastaamisen ja potilastarrojen kanssa ns. tietoliikennekatkoksen aikana oli monille uusi kokemus.
Kehitettäviksi asioiksi osoittautui sähköisen pyyntöjärjestelmän toimintaan saaminen ja palautekeskustelun kehittäminen oppimista vielä enemmän tukevaksi. Lisäksi pitää pohtia, missä opintojen vaiheessa opiskelijat kuhunkin työtehtävään osallistuvat, jotta osallistuminen tarjoaa mahdollisimman paljon oppimiskokemuksia.
Toisaalta opiskelijoilta edellytetään työskentelyssä itsenäistä otetta, joka mahdollistuu yleensä vasta opintojen loppuvaiheessa. Simulaatio-oppiminen tarjoaa parhaimmillaan mahdollisuuden harjoitella työelämässä vastaan tulevien kokonaisuuksien hallintaa, ei niinkään yksittäisiä taitoja.
Yhteistyön merkitys korostui fysioterapiaopiskelijoiden toiminnassa
Fysioterapeuttikoulutuksesta tähän moniammatillisena yhteistyönä toteutettuun harjoitteluun osallistuivat kolmannen vuoden opiskelijat. Ensimmäisenä päivänä mukana oli kymmenen ja toisena päivänä kahdeksan opiskelijaa. Fysioterapeuttiopiskelijat työskentelivät harjoituksen aikana työpareina, koska heitä oli lukumääräisesti runsaasti suhteessa hoitajiin ja potilaisiin. Fysioterapian opettaja oli mukana harjoituksessa molempina päivinä.
3. vuoden fysioterapeuttiopiskelijoilla oli jo monipuolinen kuva erilaisten potilaiden fysioterapiasta. Heillä oli ollut jo yhteensä neljä viiden viikon mittaista ammattitaitoa edistävää harjoittelujaksoa fysioterapian erilaisissa toimintaympäristöissä. Etukäteisoletus olikin, että fysioterapeuttiopiskelijat osaavat hyvin ne tehtävät, joita heille oli suunniteltu fysioterapian näkökulmasta. Opiskelijoiden kokemus vahvisti tätä ennakkokäsitystä:
Onnistuin oikeiden toimenpiteiden tekemisessä, testauksissa, haastattelussa. Onnistuin te-rapian suunnittelussa, toteutuksessa ja kirjaamisessa. Onnistuin potilaan tarpeen arvioinnissa.
Kaikkiaan onnistumisen kokemukset tässä harjoituksessa kohdistuivat vahvasti potilaan kanssa työskentelyyn. Myös potilaina olleet hoitotyön opiskelijat kertoivat onnistumisesta:
Fysioterapeuttiopiskelijat ohjasivat hyvin ja johdonmukaisesti. Fysioterapeuttiopiskelijoilla oli varmat ja turvalliset otteet. Siirrot tuntuivat hyviltä ja näppäriltä. Fysioterapeuttiopiskelijat osasivat tarttua ongelmaan ja avustaa liikkumisessa. Fysioterapeuttiopiskelijat ottivat iho- ja katsekontaktin luottamuksen luomiseksi, myös potilaan kohtaaminen oli luontevaa. Fysioterapeuttiopiskelijat informoivat hyvin potilasta ja kyselivät potilaan kantaa ja olivat tarkkailleet fyysistä kuntoa.
Harjoituksen potilaista ei opiskelijoilla ollut etukäteen tarkkaa tietoa. He tiesivät, että kyseessä on vuodeosasto ja että siellä valtaosa potilaista on ikääntyviä. Tämä tilanne paljasti opiskelijoille kehitettäviä kohteita omassa toiminnassa, esim. omatoimisuutta ja vastuun ottamista, tarkempaa tutustumista potilaiden tilanteeseen ja enemmän vuorovaikutusta muun hoitohenkilökunnan kanssa. Useampi opiskelija oli maininnut oppineensa moniammatillista yhteistyötä. Harjoituksen aikana fysioterapeuttiopiskelijat tutustuivat röntgenhoitajaopiskelijoiden tehtäviin kuljettamalla potilaita vuodeosastolta kuvauksiin sekä avustamalla kuvaustilanteissa. Toisena harjoituspäivänä ohjattiin yksi fysioterapeuttiopiskelija havainnoimaan bioanalytiikan opiskelijoiden työasentoja näytteenoton aikana ja keskustelemaan havainnoistaan heidän kanssaan. Yhdessä voitiin todeta, että bioanalytiikkojen työ on haastavaa ergonomian näkökulmasta. Fysioterapeutin työstä oli ollut ennakkokäsityksiä ainakin potilailla, ja opiskelijat kokivat tärkeänä laajentaa sekä avartaa käsitystä fysioterapeutin työn sisällöstä.
Nämä kaksi päivää antoivat opiskelijoille paljon mietittävää. Miten kohtaat asiakkaan, minkälaista on olla useampi tunti yksin eristyshuoneessa, miten potilasta lähestytään, miten potilaalle puhutaan jne. Ohjatussa harjoittelussa on aina mukana hoitaja, joka on lopulta vastuussa potilaan hoidosta. Nyt opiskelijat saivat itse ottaa vastuun kokonaisvaltaisesta potilaan hoidosta.
Lopuksi
Päivien merkityksen opiskelijoiden oppimiseen tulevan työn kannalta voisi kiteyttää kahteen palautteeseen, joissa korostuu tiimissä työskentelyn merkitys.
”Päivä opetti eri terveydenhuollon henkilöiden yhteistyön tärkeyttä, sitä tarvitsee tulevai-suudessa työelämässä.”
”Voin tulevaisuudessakin miettiä, miten kykenen omien tehtävien ohella helpottamaan hoitajien roolia tarvittaessa. Olen jo ollut vuodeosastolla ja saattohoitokodissa, joten osastotyöskentelystä minulla oli siltä osin jo kokemusta.”
Oppimista tapahtui myös asiakkaiden kohtaamiseen liittyvissä asioissa ja potilaan ohjaamisessa. Lisäksi oman työn organisointi huomioiden muut toimijat oli yksi oppimiskohteista. Päivien aikana syntyi monenlaisia ideoita simulaatioiden kehittämiseen. Kokemusten perusteella kehittelemme syksylle vastaavanlaisia harjoituksia yhteistyössä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Näiden harjoitteiden avulla suunnittelemme tulevan taitokeskuksen toimintamalleja. Taitokeskuksen toiminnan pitäisi alkaa elokuussa 2016, jolloin osa simulaatioharjoituksista toteutetaan yhdessä PSHP:n ja lääketieteen yksikön kanssa.
Kirjoittajat
Pirjo-Riitta Leppänen
toimii lehtorina fysioterapiakoulutuksessa TAMKissa.
Leena Mattila-Oksanen
toimii lehtorina bioanalyytikkokoulutuksessa TAMKissa.
Lasse Tervajärvi
toimii lehtorina sairaanhoitajakoulutuksessa TAMKissa.
Kommentit