Orkesteriakatemian merkitys koutsien kertomana – äänessä käyrätorvisti Jouni Suuronen

Jounin koutsattavat ovat TAMKin musiikkipedagogiopiskelijoita, joten valmennuksen laadulla on tavallaan kerrannaisvaikutus. Opit siirtyvät tulevien opettajien käsissä seuraaville muusikkosukupolville. Kuva Mikko Kivistö

Jouni Suuronen on käyrätorven vuorotteleva äänenjohtaja Tampereen Filharmoniassa ja toimii myös Tampereen orkesteriakatemian koutsina. Orkesteriakatemia on TAMK Musiikin, Tampereen konservatorion sekä Tampere Filharmonian välinen yhteistyömuoto, jossa opiskelijat saavat kiinteän työelämäyhteyden kautta opetusta orkesterisoitossa, koesoittovalmennuksessa ja esiintymisessä.

Orkesteriakatemia valmistaa työelämään

Jounilla on tällä hetkellä TAMKista kaksi opiskelijaa valmennuksessaan. Tapaamisia opiskelijoiden kanssa on kolme syksyllä ja kolme keväällä. Niissä harjoitellaan käyrätorvelle tyypillisiä koesoitto-ohjelmistoja ja käydään läpi orkesterikirjallisuutta. Jouni pyrkii löytämään kullekin kehitystasolle sopivia orkesterisooloja harjoiteltavaksi.

”Koesoittohan on tietyssä mielessä spesiaali tilanne, siinä tulee hakea klassisen tasapainoista tai jopa neutraalia tulkintaa. Liian omaperäinen ja persoonallinen esitys harvemmin myy koesoitoissa hyvin, se saattaa jopa säikäyttää lautakunnan”, Jouni naurahtaa.

Valmennustuntien lisäksi tulevat vielä harjoituskoesoitot, joissa oppilaat esittävät valmistelemansa teoksen lautakunnan 2–3 ammattilaiselle ja saavat heiltä palautteen. Se on Jounin mielestä erittäin tärkeätä, palaute toimii neljän opiskeluvuoden aikana eräänlaisena kehityksen peilinä opiskelijalle.

Eli tiivistäen orkesteriakatemian koutsaus pyrkii tarjoamaan oppilaille kokemusta siitä, millaista orkesterityöläisen arki on ja minkälaisiin asioihin pitää harjoittelussa kiinnittää huomiota, että olisi paremmat valmiudet työllistyä, Jouni summaa.

Perussoittotekniikka on kaiken pohja

Harvoista vapautuvista orkesteripaikoista on kova kilpailu, millaisia ominaisuuksia orkesterisoittajalta sitten vaaditaan?

Instrumentista riippumatta tulee omata vakaa ja puhdas soittotekniikka sekä sävelpuhtaus. Tietenkin vaaditaan myös rytmitajua. Sen lisäksi puhun itse sosiaalisesta muusikkoudesta eli kyvystä adaptoitua muihin soittajiin. Samoin tulee kyetä vaihtelemaan soittotapaansa tyylilajin mukaan. Mutta se on enemmänkin yleissivistävää, myöhäisemmän tason taitoa, jota on koko elämä aikaa opetella, Jouni kertoo.

Jouni kannustaa hankkimaan mahdollisimman laajan koulutuksen, mutta muistuttaa perussoittotekniikan tärkeydestä.

”Totuushan on, että tämä on kova ja tavallaan epäreilu ala. Se kuka läpäisee seulan ja saa esimerkiksi paikan orkesterissa ei liity koulutusasteeseen eikä tutkintoon. Opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että pitkä koulutusputki ei suoraan takaa paikkaa orkesterissa, vaan siinä ratkaisevat todelliset soittokyvyt. Itseään pitäisi pystyä manageroimaan ja sitoutumaan vähintään tunnin harjoitukseen kolme kertaa päivässä. Perustekniikan puhtaus saavutetaan nuorena, eli käytännön soittotaidon hankkimisessa on kiire, muun ehtii kyllä omaksumaan myöhemmin”, Jouni opastaa lopuksi.