Kirjoittajat: Eeva Heikkilä (eeva.e.heikkila(at)tuni.fi) ja Vilma Wiro (vilma.wiro(at)tuni.fi)
Kampus-sote ja ASTe-hankkeet järjestivät maaliskuussa (21.3.2019) Muisti ja arki -seminaarin Porin yliopistokeskuksella. Seminaarin tarkoituksena oli nostaa esiin muistisairauteen sairastuneen henkilön ja hänen läheisensä elämään liittyviä asioita arjen ympäristöissä. Monipuolinen ja osallistava seminaari koostui useista asiantuntijapuheenvuoroista, työryhmätyöskentelystä sekä paneelista. Lisäksi yliopistokeskuksen aulassa oli yrittäjiä ja yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa. Seminaarin järjestämisessä keskeisessä roolissa olikin monien toimijoiden osallistaminen kaikissa vaiheissa ja näin ollen laajan yhteistyön mahdollistaminen.
Satakunnan muistiaktiivit osallistuivat myös seminaarin toteuttamiseen oikeastaan jo ennen kaikkia muita. Seminaaria varten tuotettiin päiväkirjoja sekä muistisairauteen sairastuneen henkilön että omaisen toimesta ja näin ollen tehtiin näkyväksi tavallinen arki muistisairaan ihmisen ja hänen omaisensa elämässä. Päiväkirjat toimivat osaltaan myös muistiaktiivien hyväksi, sillä ne auttoivat pysähtymään päivän päätteeksi ja jäsentämään omia tunteita ja ajatuksia. Päiväkirjojen pohjalta koostettiin esimerkkitarinat sekä muistisairaan että omaisen päivästä, jotka toimivat pohjana työryhmätyöskentelylle. Työryhmän tavoitteena oli kartoittaa arjen ongelmia ja niihin mahdollisia ratkaisuja sekä muistisairaan että omaisen näkökulmasta niin yhdessä kuin erilläänkin. Muistiaktiivit muodostivat myös oman työryhmänsä ja ratkoivat muodostettuja haasteita yhdessä keskustellen. Keskustelu oli elävää ja antoisaa jokaisessa ryhmässä ja päiväkirjat herättivät myös monenlaisia tunteita osallistujissa. Narratiivinen lähestymistapa toi muistiin liittyvät asiat lähemmäs niin, että niistä oli pakko puhua asioiden oikeilla nimillä ja aidosti ihmistä yksilönä ajatellen.
Päiväkirjojen lisäksi muistiaktiivit näkyivät osana seminaaria toteutetussa paneelissa kokemusasiantuntijan roolissa. Paneelikeskustelussa oli mukana asiantuntijoita eri aloilta, ja kokemusasiantuntijan rooli oli merkittävä lisä keskusteluun, jotta aidot kokemukset ja muistisairaan todellinen arki eivät unohtuisi. Muistiaktiivit osallistuivat seminaariin aktiivisesti myös muuten kommentoimalla, mutta myös oppimalla uutta muiden osallistujien joukossa.
Muistiaktiivien panos hankkeiden toimintaan ja seminaarin tuottamiseen on ollut merkittävää ja yhteistyö on ollut antoisaa. Heidän tuottamansa päiväkirja-aineisto tallennettiin Muistiaktiivien suostumuksella Tampereen yliopiston arkistoon. Kampus-sote -hankkeen tiimoilta seuraavana vuorossa ovat konseptointipajat, joissa on tarkoitus jatkaa tunnistettujen haasteiden ratkomista kohti konkreettisempia keinoja kevyiden kokeilujen avulla. Muistiaktiivien rooli voisi olla tulevaisuudessa myös tällaisessa kehittämisessä keskeinen, jotta aiemmin esitellyt näkökulmat pysyvät tiiviisti kehittämistyön ytimessä.
