Innovaatioekosysteemin määritelmä: Innovaatioekosysteemit liittyvät läheisesti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI). Niiden keskeisiä toimijoita ovat yritysten ja julkisen sektorin TKI-yksiköt sekä yliopistot ja tutkimuslaitokset (vrt. esim. public-private-partnerships, TripleHelix-malli). Nimensä mukaisesti innovaatioekosysteemeissä toiminnan keskiössä on uuden tiedon, osaamisen ja uusien innovaatioiden luominen. Tavoitteena on tukea laajasti elinkeino- ja innovaatiotoiminnan vahvistamista, tuottaa yhteiskunnallista hyvinvointia ja lisätä kustannustehokkuutta sekä edistää tutkimuksen vaikuttavuutta eri taustaisten yhteiskunnan toimijoiden vuorovaikutuksen välityksellä.
Innovaatioekosysteemin merkittävimpinä rakennuspalikoina voidaan nähdä ekosysteemin toimijat ja näiden välinen vuorovaikutus osana ekosysteemin toimintaympäristöä. Innovaatioekosysteemi voidaan jakaa kolmeen pääelementtiin: aineelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät (kuva 1).
Vuorovaikutus innovaatioekosysteemin monimuotoisten aineellisten tekijöiden (toimijoiden) välillä on ekosysteemeissä avainasemassa. Vuorovaikutusta voidaan fasilitoida yhteiskehittämisprosessein, kuten palveluinnovaatioprosessin mukaisesti. Yhteiskehittämisprosessi kiinnittää eri taustaisten toimijoiden osaamisen, datan ja verkostot yhteen sekä toimii väylänä toimijoiden verkostoihin, klustereihin, alustoihin ja erilaisiin ekosysteemeihin (kuva 2). Yhteiskehittämisprosessin fasilitoiman vuorovaikutuksen avulla eri taustaiset toimijat voivat hyötyä toisistaan ja tuottaa hyötyjä, jotka olisivat saavuttamattomissa organisaatioiden toimiessa yksin. Näin innovaatioekosysteemi tuottaa toimijoille arvoa.
Toisaalta yhteiskehittäminen siis tarjoaa jokaiselle toimijaryhmälle niiden tarkoitusta edistäviä hyötyjä, joita ne tavoittelisivat muutenkin, mutta yhteiskehittämisen avulla toimijat voivat tavoitella näitä hyötyjä uudella tehokkaammalla tavalla. Korkeakoulujen, julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen sekä asiakkaiden hyötyjä on listattu kuvassa 3.
Innovaatioekosysteemien toiminta perustuu organisaatioiden TKI-toiminnan avautumiselle, joka mahdollistaa toimijoiden välisen keskinäisriippuvuuden ja yhteisen arvonluonnin: yhdessä toimijat voivat luoda enemmän arvoa kuin yksittäisinä toimijoina. Innovaatioekosysteemeissä keskiössä on miten eri taustaisten organisaatioiden toimijat yli organisaatio-, sektori- ja aluerajojen voivat hyötyä toisistaan ja yhtenevästä osaamisen, datan ja verkostojen hallinnasta. Yksittäisen organisaation sisäisestä kehittämisestä tulee siis siirtyä kaupunkien, sairaanhoitopiirien, ministeriöiden, korkeakoulujen ja yritysten kehittämiseen vuorovaikutuksellisina verkostoina – innovaatioekosysteemeinä – jotka toimivat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Lähde:
Nordling, N. (2020). Innovaatioekosysteemeillä kohti yhteistä arvonluontia : Ekosysteemit ja alustat tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan avautumisen työkaluina. Tampereen yliopisto. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1800-0