JOHDANTO
Kampus-SOTE- Kampusperustaista osaamisen kehittämistä sote-palveluissa- hankkeessa haastateltiin syksyn 2018 aikana 25 henkilöä. Henkilöt edustivat hankkeen kohderyhmää: yksityinen sektori, julkinen sektori, kolmas sektori ja korkeakoulut. Organisaatioiden koko vaihteli pienestä toimijasta isoon organisaatioon. Haastateltavat olivat sote-alan asiantuntijoita, johtajia eri johtotasoilta, tutkijoita ja TKI-toimijoita. Henkilöt olivat sekä sosiaali- että terveysalalta ja heidän palveluiden kohderyhmänsä lapsista ikääntyneisiin.
Haastateltavilta kysyttiin Etelä-Pohjanmaan sote-alan nykytilanteesta, sote-alan palveluista ja sote-alan tulevaisuudesta. Haastattelut nauhoitettiin ja ne litteroitiin kirjoittamalla keskeisimmät asiat. Tuloksia tiivistettiin ja kategorioitiin ja tuloksena saatiin tiivistetyt tulokset, jotka SWOT-analyysia apuna käyttäen saatettiin lopulliseen muotoonsa.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN VAHVUUDET ETELÄ-POHJANMAALLA
Etelä-Pohjanmaan sote-alan vahvuudeksi koetaan hyvä yhteistyö ja vahvat verkostot. Maakunta on melko pieni, joka koetaan sekä hyväksi että huonoksi asiaksi. Maakunnan pienuus tuo vahvuutena esille sen, että toimijoita on kohtuullisesti, osaajat tuntevat toisensa ja tämän vuoksi asiointi on sujuvaa, joustavaa ja kehittäminen ketterää. Toisaalta maakunnan pienuus aiheuttaa sen, että toiminta ja kehittäminen voi olla haavoittuvaa, sote-asiantuntijoita on rajallisesti ja työnkuva voi olla laaja jonka vuoksi mm. kehittäminen jää vähälle, vaikka innokkuutta löytyisi. Tuleva sote-uudistus on lisännyt erilaisia työryhmiä alueella ja tämä on lisännyt huomattavasti alueella yhteistyön määrää ja kumppanuuksien löytymistä. Myös yhteinen tahtotila kehittämiselle on parantunut entisestään.
Kehittäminen koetaan alueella todella tärkeäksi, kunhan siihen annetaan riittävät resurssit. Tällä hetkellä resurssien koetaan olevan pienet, vaikkakin hyvää kehittämistyötä saadaankin tehtyä. Alueen tarpeita seurataan aktiivisesti ja niihin pyritään reagoimaan nopeasti. Kehittämis- ja tutkimushanketoiminta on vilkasta, myös kansainvälisiä hankkeita on maakunnassa. Maakunnalla koetaan olevan usko ja rohkeus toimia ja kehittää asioita, vieläkin rohkeampia avauksia toivotaan.
Kuntien ja kuntayhtymien koetaan olevan itsenäisiä mutta toisaalta yhteistyölle löytyy myös hyvin tilaa. Uutta tietoa pyritään tuomaan alueelle aktiivisesti mutta todettiin, että tätä pitäisi myös vielä tehostaa, jotta maakunta olisi mieluummin eturivissä kuin jälkijoukoissa kehityksen suhteen.
Maakunnan asiantuntijoiden ja ammattilaisten ammattitaito arvioidaan korkealle. Resursseihin nähden tehdään tehokasta työtä. Terveys- ja sosiaalialan koulutus ja koulutusyhteistyö koetaan hyväksi ja toimivaksi. Yhteistyötä toivotaan vielä enemmän. Sote-alan opiskelijoiden yhteistyötä muiden alojen opiskelijoiden kanssa toivotaan hyödynnettävän enemmän. Muiden alojen yhteistyötä sote-alan kanssa toivotaan enenevästi tulevaisuudessa.
Etelä-Pohjanmaan alueella järjestöt ovat vahvoja ja heillä on paljon monipuolista toimintaa. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa koetaan sujuvaksi. Kolmannella sektorilla koetaan olevan paljon substanssiosaamista, jota voisi hyödyntää paljon enemmänkin, kun löydettäisiin oikeat reitit. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö koetaan sujuvaksi ja hyväksi. Julkisen sektorin kesken tehdään tiivistä yhteistyötä ja sitä haluttaisiin edelleen tiivistää ja yhtenäistää käytäntöjä.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN HEIKKOUDET JA KEHITETTÄVÄT ASIAT ETELÄ-POHJANMAALLA
Yhteistyö eri sektoreiden ja toimijoiden kesken koetaan vaihtelevaksi ja sirpaloituneeksi. Tulee oikeasti tehdä yhteistyötä, eikä ohjata asiakasta vain toiselle. Sosiaali- ja terveysalan yhteistyötä tulisi tiivistää. Tulisi yhdessä miettiä, miten kenttää jaetaan eri sektoreiden kesken, mitä odotetaan ja mitkä ovat yhteiset pelisäännöt kaikille. Nyt koetaan, että sote-alan kenttä on sekava ja siihen kaivattaisiin maakunnassa tarkempia rakenteita. Yhteistyöstä haluttaisiin lisää voimaa ja toiveena olisi, että se käännettäisiin maakunnan yhteiseksi tehokkaaksi kehittämiseksi sote-alalla.
Julkisen sektorin kesken yhteistyö koetaan hyväksi ja sujuvaksi, julkinen-yksityinen- yhteistyötä on jonkin verran mutta sitä haluttaisiin ehdottomasti lisätä etenkin yksityisen sektorin puolelta. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään vain silloin, kun on joku tietty tarve esim. palveluun. Muuten yhteiskehittämistä ei juurikaan tehdä. Julkinen- kolmas sektori tekevät yhteistyötä jonkin verran ja molemmat ovat sitä mieltä, että sitä pitäisi saada ehdottomasti lisää.
Yksityisen sektorin toimijat tekevät keskenään yhteistyötä vähän. Toiveena heillä kuitenkin olisi, että ymmärrettäisiin yhteiskehittämisen voima ja oltaisiin avoimempia uusien mahdollisuuksien ja kumppanuuksien suhteen. Yksityinen- kolmas sektori- yhteistyö on myös niukkaa. Toisaalta ei oikein osattu eritellä, minkä vuoksi ei olla huomattu ajatella yhteistyöasiaa. Kolmannen sektorin toimijat keskenään tekevät jonkin verran yhteistyötä, mutta sitä toivottaisiin enemmän. Tämä onkin jo maakunnassa tunnistettu ja tätä pyritään edistämään.
TKI-toimijoiden välille toivotaan vahvempaa verkottumista keskenään ja ekosysteemiajattelua. Ehdotetaan esim. että saman katon alle pääseminen auttaisi yhteistyössä huomattavasti ja sujuvoittaisi toimintaa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalta toivotaan enemmän yhteistyötä myös rahoituksen-, suunnittelutyön-, yhteisten ideoiden- ja toteutuksen suhteen.
Verkostojen ja kumppanuuksien löytämisen reitit koetaan puutteellisiksi. Niitä toivotaan kehitettävän lisää. Koetaan, että tällä hetkellä ei kohtaa se, missä asiassa toinen sektori voisi toista sektoria auttaa. Toisaalta huomataan, että tiedon puute toisen toimijan toiminnasta aiheuttaa sen, että asiakkaat eivät ohjaudu parhaimmalla mahdollisella tavalla eteenpäin. Toivotaan myös, että esim. meneillään olevat hankkeet olisivat kootusti esillä, jolloin olisi helpompi ottaa yhteyttä hanketyöntekijään ja ilmoittaa halukkuutensa osallistumiseen. Tällöin myös asiakkaita pystyttäisiin ohjaamaan paremmin hankkeeseen, josta hän hyötyisi.
Yhteinen sote-foorumi, jossa voitaisiin mm. keskustella, jakaa työkaluja eri sektoreiden kesken, yhteiskehittää ja luoda kumppanuuksia omasta työtaustasta riippumatta, puuttuu kokonaan. Tähän toivotaan pikaista muutosta. Ekosysteemi joka tukee kyseenalaistamista, uusien ratkaisujen etsimistä, tutkimuksellista interventiota ja tiedon tuottamista, kouluttamista ja osaamista, olisi maakunnalle erityisen tärkeää. Sektoreiden välistä kitkaa tuodaan jonkin verran esille ja yhteistä foorumia toivotaan parantamaan myös tätä yhteistyötä. Etenkin yksityinen sektori kokee olevansa ekosysteemin ulkopuolella ja he kokevat, että vaikka avauksia tehdään eri tahoille, yhteistyö on nihkeää. Yhteistyötä toivotaan enemmän säännölliseksi ja pitkäjänteisemmäksi kuin hypähteleväksi ja pelkästään sen hetkisistä tarpeista lähteväksi.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaa pitäisi arvostaa, tukea ja kannustaa siihen enemmän. Maakunnan pitäisi asettaa selkeät ja korkeammat tavoitteet kehittämiselle ja tuottavuudelle. Ennaltaehkäisyn näkökulman huomioimista erityisesti toivotaan jatkossa. Kehittäminen olisi tehokkaampaa, jos tiedettäisiin tarkasti, mitä halutaan kehittää ja ongelma olisi tarkasti tiedossa. Erityisesti julkisella sektorilla koetaan, että tutkimukselle ja kehittämiselle ei löydy juurikaan roolia, vaan sen ajatellaan hoituvan muun työn ohessa. Tähän ei kuitenkaan jää aikaa. Maakunnan alueella kehittämisresurssit ovat jakautuneet myös hyvin epätasaisesti, joten tämä luo haastetta koko maakunnan yhteiskehittämiseen.
Kansainvälistä yhteistyötä ja kehittämistä tehdään maakunnassa jonkun verran mutta toimintaa tulisi ehdottomasti lisätä mm. etsimällä ja luomalla hyviä kumppanuuksia ja tekemällä yhteistyötä erilaisten hankkeiden muodossa. Tällöin alueelle saadaan myös uutta kansainvälistä tietoa ja taitoa kehittämään maakunnan sote-alan toimintaa.
Tutkimustiedon hyödyntäminen tiedostetaan tärkeäksi elementiksi sote-alan kehittämisessä mutta käytännössä sitä käytetään kovin vähän. Ongelman synnyttyä, keksitään luova ratkaisu ja jatketaan eteenpäin, kunnes uusi ongelma ilmaantuu. Tutkimustieto koetaan hieman etäiseksi, eikä sitä käytetä juurikaan esim. johtamisen tukena ja toimintalinjojen luomisessa. Esitetään, että maakunnalla tulisi olla henkilö(t), jotka mm. suodattaisivat tutkimustietoa ja jakaisivat sitä maakunnan ammattihenkilöstölle. Vastavuoroisesti maakunnasta sitten laitettaisiin senhetkisiä haasteita, joihin toivottaisiin kiinnitettävän huomiota ja haluttaisiin kehittää ym. Välttämättömäksi koetaan kehittäjät myös erikseen perusterveyden-huoltoon ja erikoissairaanhoitoon, muualla Suomessa tällaisia jo on. Nämä vapauttaisivat muiden resursseja muuhun työhön.
Tutkimusten ja hankkeiden tekeminen todennäköisesti vaikuttaisi siihen, että perustyökin tehtäisiin laadukkaammin ja hyvillä tiedoilla. Haastattelujen aikana moni havahtuu huomaamaan tutkimustiedon puuttumisen omassa organisaatiossa ja alkaa pohtimaan, miten tätä asiaa voisi kehittää. Toisaalta kun kerättyä tietoa kertyy erilaisista toiminnoista, tätä ei osata hyödyntää laajemmin organisaation ja maakunnan hyväksi. Alueellinen digitaalinen potilastieto pitäisi saada hyötykäyttöön ja sitä tulisi analysoida ja hyödyntää tekoälyn avulla. Tähän toivotaan kiinnitettävän jatkossa huomioita.
Osallistaminen kehittämiseen koetaan vielä puutteelliseksi, vaikka parempaan suuntaan ollaan menty mm. asiakasraadeja perustamalla ja kokemusasiantuntijoita kouluttamalla. Myöskin opiskelijat, eri alojen asiantuntijat ja kehittäjäasiakkaat tulisi ottaa paremmin huomioon. Moniammatillisuutta ei oteta riittävästi huomioon. Haasteeksi koetaan se, että vaikka puhutaan samasta asiasta, niin oman näkökulman vuoksi puhutaan kuitenkin erilaista kieltä.
Johtajuuteen toivotaan kiinnitettävän huomiota jatkossa ja sitä tulisi uudistaa mm. johdon välisen työnjaon osalta. Jatkossa toivotaan vahvaa johtamista, tiedolla johtamista ja strategista johtamista. Ammatti-henkilöstön potentiaalia pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän ja laajemmin. Toivotaan, että kaikkien osaaminen kartoitettaisiin ja kaikki osaaminen tulisi laajasti hyödynnettyä. Maakunnalle ehdotetaan myös laajempaa henkilöstön yhteiskäyttöä. Julkisella sektorilla koetaan, että enemmän tulisi hyödyntää myös heidän ammattihenkilöstön osaamista maakunnan hyväksi. Koetaan, että ammattihenkilöstöllä olisi paljon käyttämätöntä potentiaalia tutkimus- ja kehittämistyöhön, jos se mahdollistettaisiin. Henkilö- ja aikaresurssit koetaan niukoiksi ja tämä nousi esiin isoksi ongelmaksi. Resurssien niukkuus vähentää sote-alan kehittämistä maakunnassa ja koetaan että se myös hidastaa ja vähentää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.
Vaikuttavuuden mittaus ja arviointi nousevat esiin useassa kohtaa. Palveluiden vaikuttavuuden arviointiin pitäisi panostaa enemmän ja sitä tulisi tehdä myös yhteistyössä. Tämä säästäisi myös mm. kustannuksia. Ehdotetaan myös palkitsemista yhtenä vaihtoehtona hyvästä vaikuttavuudesta. Hoitopolkuja on tehty jonkin verran mutta toiminta ei ole täysin lähtenyt kuitenkaan muuttumaan niiden mukana. Laaja-alaista hoito- ja palvelupolkua jossa kaikki sektorit ja vaihtoehdot olisi huomioitu, ei ole. Tällaista toivotaan jatkossa tehtävän asiakkaankin parhaaksi. Haastavaksi koetaan myös se, että palveluiden sisältöä ei ole avattu riittävästi, jotta sujuva hoitoonohjaus ja tehokas ja optimaalinen palveluiden käyttö mahdollistuisi.
Tiedonkulkua toivotaan helpommaksi eri toimijoiden kesken ja myös sitä, että vaikka ammattilainen työskentelee eri sektorilla, luotettaisiin ammattilaisen arvioon myös uudessa hoitopaikassa. Näin vältettäisiin eri ammattiryhmien peräkkäisiä käyntejä esim. kotona ja hyödynnettäisiin toiselta ammattilaiselta saatu tieto paremmin. Tällöin asiakkaan ei tarvitsisi aloittaa kaikkea alusta, ehkäistäisiin päällekkäisyyksiä ja se olisi
kustannustehokasta. Myöskin palvelumuotoilutiedon ja -kokemuksen hyödyntäminen muualta kuin sote-alalta koetaan hyväksi mahdollisuudeksi, jota tulisi jatkossa huomioida ja hyödyntää.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN MAHDOLLISUUDET ETELÄ-POHJANMAALLA
Maakuntaa toivotaan kehitettävän yhteen yhteiseen suuntaan. Toivotaan samanlaisia ja yhtenäisiä toimintatapoja, selkeää organisaatiorakennetta, hyvää strategiaa, selkeää tavoitetta ja visiota. Tulevaisuuden ennakoinnin koetaan olevan ensisijaisen tärkeää maakunnalle. Edistetään aktiivisesti kansallista ja kansainvälistä otetta ja hyviä kansainvälisiä verkostoja. Tuodaan hyviä toimintamalleja ja sovelletaan niitä maakunnassa. Turvataan mahdollisuus olla valtakunnallisesti monipuolisesti mukana ja hyödynnetään muidenkin osaamista. Maakunnalta halutaan laadukasta toimintaa, ja digitalisaation myötä yhteistyötä toivotaan myös erityisvastuu-alueittain (erva) enemmän.
Muiden alojen kanssa toivotaan lisää ja monipuolisempaa yhteistyötä. Tämä voisi tuoda uusia ideoita ja kehittämiskohteita sote-alalle. Esimerkiksi eri alojen opiskelijat voisivat yhdistyä innovaatioiden äärelle ja asiakkaat otettaisiin myös mukaan. Terveys- ja sosiaalialan yhtenäisyyden lisääminen mahdollistaisi myös uudenlaista kulttuuria asiakkaan parhaaksi ja sote-alan kehittämiseksi. Yhteinen foorumi, joka kokoaisi eri sektoreiden toimijat yhteen, mahdollistaisi laajemman Etelä-Pohjanmaan sote-alan kehittämisen ja tätä kautta yhteistyön voima lisääntyisi sekä kumppanuuksia saataisiin lisää.
Maakunnalle toivotaan vahvaa ja kiinteää TKI-rakennekokonaisuutta. Riittävät henkilöstö- ja aikaresurssit koetaan ehdottoman tärkeänä. Ne mahdollistavat maakunnan kehittymisen ja toimintojen laadukkuuden. Erityisosaaminen tulisi keskittää, jotta osaajat olisivat yhdessä ilman organisaatiorajoja. Tämä tiivistäisi yhteistyötä maakunnan parhaaksi. Toimijoilla tulee olla vahva verkosto, jossa ovat mukana myös työntekijät, opiskelijat ja palveluiden käyttäjät. Ammatillista koulutusta toivotaan myös kytkettävän enemmän maakunnan TKI-toimintaan.
Tutkimuksen tekeminen ja hyödyntäminen käytännössä on vähäistä. Siitä tulisi saada luontainen osa kehittämistoimintaa. Jo kouluaikana tulisi kannustaa enemmän tutkimustiedon etsimiseen ja sen hyödyntämiseen ikätason mukaisesti. Tarvitaan vahvaa toimintaympäristön perustutkimusta ja vaikuttavuus-tutkimusta mm. toimivista hoitomenetelmistä ja palveluista. Nämä voitaisiin kääntää sitten toiminnan kehittämiseksi. Maakunnalle toivotaan myös henkilöä, joka pilkkoisi tutkimustietoa ja ajankohtaista tietoa oikeille tahoille ja levittäisi sitä maakuntaan esim. uutiskirjeen muodossa. Tällä hetkellä tutkimustiedon etsimiseen ei ole aikaa.
Kehittämisessä tulisi hyödyntää enemmän rahoituksen monikanavaisuutta. Voitaisiin nostaa esiin kehittämiskohteita, jotka olisivat rohkeita ja innovatiivisia, ehkä hullunrohkeitakin. Väliintuloja tehtäisiin nopealla aikataululla ja kehittämisprosessit voisivat olla myös lyhyitä prosesseja. Halutaan, että pystyttäisiin arvioimaan reaaliaikaisesti asioita esim. miten asiakkaita pystytään palvelemaan ja kehittämään tällä tavalla toimintaa nopeasti ja ketterästi.
Johtajuutta haluttaisiin uudistaa. Hyvä ja joustava hallinto on avainasemassa. Tiedolla johtamista ja strategista johtamista halutaan tulevaisuudessa. Hallinnossa toivotaan olevan numeerisen tiedon lisäksi menetelmien kehittämisen tietoa, visiointikykyä ja ajantasaista tietoa asioista riittävästi. Etäjohtamista tulee kehittää. Myöskin etätyön mahdollisuuksia ja tiimityötä tulee enenevästi mahdollistaa kaikelle henkilöstölle. Nämä ovat tietynlainen ratkaisu tuleviin ongelmiin mm. työntekijäpulan osalta.
Koko henkilökunnan osaaminen tulee kartoittaa ja osaaminen tulee ottaa käyttöön laaja-alaisesti. Tästä hyötyvät sekä maakunta että työntekijä, joka kokee työnsä mielekkäämmäksi, kun saa tehdä osaamistaan vastaavaa työtä.
Palveluprosessit tulee koota yhteen ja ne tulee kuvata tarkasti, kaikki sektorit huomioiden. Tämä auttaa myös työnkuvan muodostamisessa. Päällekkäisten toimintojen mahdollisuus vähenee ja asiakkaan hoitopolut tehostuvat. Vaikuttavuutta tulee arvioida aktiivisesti. Vaikuttavuuden arvioinnilla saadaan tehokkaampia palveluja. Palvelun tulee olla korkeatasoista ja siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Koetaan kuitenkin, että palvelut ja toimintamallit jotka ovat hyviä ja sujuvia, riittävät asiakkaalle; ei tarvita hienoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Voisi esim. valita joustavasti toisen toimipisteen, jos työ on satunnaisesti toisella paikkakunnalla.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN UHAT ETELÄ-POHJANMAALLA
Uhkana maakunnalle koetaan yhteisen vision puuttuminen ja se, että maakuntaa ei nähdä yhtenäisenä alueena päätöksenteossa. Jos tehdään liikaa kompromisseja, ei saada tehtyä tarpeeksi hyvää mallia tms. Huolena on, että valtakunnallista tietoa ei saada riittävästi maakuntaan. Päätöksiä ja muutoksia ei uskalleta tehdä, vaan jäädään odottelemaan tulevaisuutta. Toisaalta pelot, luulot ja olettamukset voivat näkyä päätöksenteossa. Liittyminen Pirkanmaahan aiheuttaa myös huolta. Resurssien valuminen Pirkanmaalle mietityttää.
Julkisen terveydenhuollon kuntoon saaminen mietityttää. Riskinä on, että sitä ei saada kuntoon ollenkaan. Sosiaali- ja terveysalan tasapainoon saaminen on haaste, sektoriajattelua vieläkin on. Sosiaali- ja terveysalan koetaan jäävän maakunnassa elinkeinoelämän jalkoihin, jos tähän ei kiinnitetä erityistä huomiota. Pelkona on, että kaikki eivät ymmärrä mikä kaikki uuden sosiaali- ja terveysalan uudistuksen myötä muuttuu. Päätöksenteko viedään herkästi raskaaseen hallintoon, sen sijaan että olisi mahdollisuus kevyemmin luoda ja kehittää omaa toimintaansa. Tämä tyrehdyttäisi ketterää kehittämistoimintaa. Innovaatiotoiminta voi myös tyrehtyä, kun mennään isoon organisaatioon, jos selviä suunnitelmia ei ole. Johtaminen ei toimi, jos ylhäältä johtaminen ja ylhäältä rakentamisen kulttuuri jää tulevaisuuteenkin. Ihminen on vaarassa jäädä valtavien organisaatioiden jalkoihin sen sijaan, että olisi keskiössä. Se, että rahoitus osoittautuu riittämättömäksi maakunnassa, aiheuttaa toiminnan tyrehtymistä ja sen jälkeen mikään ei ole enää mahdollista.
Koulutusmahdollisuuksien säilyminen alueella koettiin erittäin tärkeänä. Koulutuksen heikkeneminen vaikuttaa monella tapaa alueen elinvoimaan. Millaista koulutusta maakunnassa saa tulevaisuudessa ja houkutteleeko maakunta tarpeeksi opiskelijoita jäämään alueelle töihin? Jos tutkimusta ei hyödynnetä, aiheuttaa se tuottavuusongelmia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tällöin myöskään laatu ei nouse, vaan pikemminkin on laskeva trendi tulevaisuudessa. Tutkimusta ja kehittämistä terveysalalla on tällä hetkellä paljon enemmän kuin sosiaalialalla. Pelkona on, että sosiaaliala jää huomattavasti jälkeen terveysalasta.
Pätevän henkilöstön riittävyys tulevaisuudessa huolettaa. Henkilöstö voidaan vetää liian tiukalle. Vaatii hyvän sosiaali- ja terveysalan organisaation, että maakunta houkuttelee työntekijöitä ja opiskelijat jäävät työntekijöiksi. Jos työtapoja ei uudisteta ja oteta käyttöön enenevästi esim. etätyötä, henkilöstön saaminen vaikeutuu entisestään. Tulisi olla enemmän erilaisia tapoja tehdä työtä. Asiantuntijoita ja kehittäjiä on vain rajallinen määrä maakunnan alueella, heidän puute tulevaisuudessa huolettaa. Jos osaajille ei tarjota myös osittain tieteellistä uraa, niin osaaja voi lähteä muualle töihin.
Tuottavuutta, vaikuttavuutta ja kehittämistä tulee mitata ja arvioida. Tämä mahdollistaa mm. tehokkaan kehittämistyön. Esimerkiksi palveluiden rakentaminen epäedullisiin paikkoihin maakunnassa tulevaisuuden näkökulmasta mietityttää. Kilpailu alueella voi uhata yhteistyötä ja se voi olla myös uhka, joka taannuttaa. Tärkeää on, miten sote-palveluita organisoidaan jatkossa. Sosiaalityötä tulisi vankentaa ja kiinnittää huomioita ennaltaehkäisevään näkökulmaan. Ihmisten tarpeet ja toiveet muuttuvat ja vaativuus kasvaa. Pystytäänkö tähän vastaamaan? Asiakkaat eivät välttämättä tunne kaikkia palveluja ja tämän vuoksi
päätöksenteko vaikeutuu. Palveluita saadaan liian myöhään ja kustannukset kasvavat. Rima siihen, missä vaiheessa pääsee palvelujen käyttäjäksi, voi nousta. Etenkin jos palveluita karsitaan ja jonot tämän vuoksi lisääntyvät. Maakunnassa tulisi myös miettiä etukäteen globaaleja ilmiöitä, kuten maahanmuutto ja pakolaisvirrat, jotta palvelut pysyisivät kaikesta huolimatta sujuvina ja tarjolla olisi kaikille riittävästi oikeanlaisia palveluja. Ennaltaehkäisyn merkitys koetaan tärkeänä. Jos ennaltaehkäisyyn ei panosteta, sammutellaan vain tulipaloja ja mm. kustannukset nousevat.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PALVELUT ETELÄ-POHJANMAALLA
Palvelujen tuottajien tiedot Etelä-Pohjanmaalla halutaan koota yhteen. Tämä auttaisi sekä henkilöstöä että asiakkaita näkemään, mitä palveluita on saatavilla ja mikä on niiden sisältö. Maakunnalle toivotaan yhtenäistä hinnoittelua. Palvelujen tuottajille tulee olla tarkat ohjeet ja säännöt, jotta mm. yhteistyö olisi helpompaa. Maakunnalle toivotaan ns. starttitukea, joka mahdollistaisi määräaikaisen kokeilun palvelujen järjestämiseksi. Maakunnalle toivotaan myös erilaisille tuille yhtenäisiä myöntämisperusteita.
Hyvät valokuituyhteydet tulisi taata koko maakunnan alueelle. Se mahdollistaisi kaikille asiakkaille monipuoliset digitaaliset palvelut. Terveysteknologiaa tulee hyödyntää entistä enemmän tulevaisuudessa; mobile health, mobiilikirjaaminen, tekoäly ja robotiikka tulee ottaa aktiivisemmin käyttöön, jotta sote-alalla pystytään mm. tehostamaan palveluja. Chat-palvelut koetaan hyväksi ja niitä tulisi laajentaa. Maakunnassa on kokeiltu myös WhatsApp- ja Instagram-muotoista ryhmätoimintaa ja tämän mahdollisuuden huomioonottamista tulisi miettiä jatkossa. Tulee myös miettiä, kuka jatkossa päivittää ja ylläpitää mm. sähköisiä palveluita, kotisivuja ja sosiaalista mediaa.
Sote-keskusten yhteyteen voisi tulla myös järjestötoimintaa. Järjestöt voisivat olla tällöin esim. neuvolatoiminnan tukena enemmän. Kolmannelle sektorille toivotaan myös vapaaehtoistoiminnan keskusta. Vapaaehtoistyötä voitaisiin kehittää myös siten, että huomioitaisiin eläkkeelle jäävät sosiaali- ja terveysalan osaajat. Vapaaehtoistyön koordinaattoria ehdotetaan koordinoimaan mm. eläkkeelle jääneitä ammattilaisia ja sijoittamaan heitä yhdessä eläkeläisen kanssa mieleisiin toimintoihin ja palveluihin.
Tulee miettiä, ketä muita toimijoita muilta aloilta voitaisiin hyödyntää sote-palvelujen kehittämisessä. Eri sektoreiden tulisi yhdistää hoitopolut. Eri toimijoiden yhteistyötä voitaisiin lisätä myös siten, että olisi toimijoiden yhteisiä ryhmiä asiakkaille. Tällaista toimintatapaa on vielä vähän. Ryhmätoimintaa voisi lisätä myös etäpalveluiden avulla. Yritysten säännöllisiä asiakaskontakteja voisi hyödyntää paljon laajemmin esim. apteekin asiakaskontaktit. Jos toinen sektori ei vedä, voisi mennä sopimuksesta suoraan toiselle sektorille eli ns. suoravastaanottosysteemi sujuvoittaisi asiakkaiden jonoja. Asiakasohjausta tulee kehittää; miettiä mitä kaikkea se vaatii ja kuka sitä tekee. Haasteena on, kuka pystyy hallitsemaan kaikki maakunnan tiedot ja ohjaamaan palveluihin.
Ennaltaehkäisyyn, hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen tulee panostaa sen sijaan, että rakennetaan raskaita palveluja. Uusien palvelujen sijaan tulisi panostaa erityisesti palvelumuotoiluun. Matalampaa palvelukynnystä toivotaan edelleen esim. sektoreiden yhteiset terveyspisteet. Halutaan yksilöllistä palvelua sen sijaan, että palvelu olisi keskimääräistä. Asiantuntijapalveluita voitaisiin hankkia yhdessä, etenkin jos tietyistä asiantuntijoista on kova pula. Iltavastaanottoja tulee lisätä ja räätälöityjä palveluja tarvitaan enenevästi maakunnassa. Palautteen antaminen on tällä hetkellä raskas prosessi. Sitä tulee kehittää kevyemmäksi ja joustavammaksi. Palautteen yhteydessä tulisi myös kysyä sitä, miten toivoisi asiaa muutettavan ja miten asiakas asiaa ideoisi.
Julkisella sektorilla voisi olla oma brändi yksityisen sektorin tapaan. Tuotteistamisen ajatus tulee jatkossa kuulua myös julkiselle sektorille. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikköön toivotaan panostamista.
Perhesuunnitteluun toivotaan yhteisiä toimintatapoja maakunnan kesken. Perhesuunnittelun ajanvaraus tulisi olla sähköinen ja sujuva, aina auki. Perhevalmennukseen tulisi saada maakunnan yhteinen malli. Neuvolatoimintaan ehdotetaan puhelinajanvarauksen yhdistämistä: yhdistetään perhesuunnittelu- ja äitiysneuvolat, lastenneuvola erikseen. Tällöin tarvitsisi soittaa vain yhteen numeroon. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon toivotaan maakunnan kesken enemmän yhteistyötä. Kouluun toivotaan esim. psykiatriasta sairaanhoitajaa, joka voisi toimia konsulttina opettajille ym. Opiskelijoille tulisi olla koottuna harrastuksista yhteinen tietopankki, jota voisi sitten tarpeen tullen esitellä esim. maahanmuuttajaperheille. Koulussa tehtävä valistustyö voisi tuoda enemmän alueellisia toimijoita yhteen. Valmennus-tyyppiseen palveluun pitäisi panostaa, jolla autettaisiin selviytymään erilaisista käytännön asioista esim. psykiatrinen nuori ja hänen perheensä. Kuntouttavaa työtoimintaa tulisi lisätä ja saada kuntoutusohjaajia maakuntaan. Myös sosiaalista kuntoutusta tulee kehittää.
Päihdeklinikalla koetaan olevan paljon potentiaalia innovaatioihin ja päihdetyön tutkimukseen, aineiston-keruuseen ja koulutukseen. Psyyke- ja päihdeongelmaisen asiakkaan ei ole helppo päästä hoitoon ja heitä pallotellaan, tulisi olla ns. yhteisasiakkuuksia. Maakunnan alueella mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät ole tasa-arvoisia, ne tulisi olla maakunnassa yhteneväiset ja yhdenvertaiset riippumatta asuinpaikasta. Huumeidenkäyttäjille tulisi olla matalan kynnyksen palveluita esim. liikkuvat palvelut, jossa voisi vaihtaa neuloja, saada rokotuksia yms. Väkivaltatyön koetaan olevan maakunnassa hajallaan, pitäisi olla koordinaattori asioiden- ja tiedon levittämiseen. Maakunnasta puuttuu myös toimija, joka tarjoaisi matalan kynnyksen asumisyksiköitä esim. vankilasta vapautuvalle.
Elintapasairaudet ja niiden lisääntyminen huolettavat. Niiden tunnistaminen ja pysäyttäminen olisi tärkeää. Moniongelmaisten kohdalla varhainen puuttuminen olisi erityisen tärkeää. Esimerkiksi unettomuus on kasvava ongelma ja tämän hoitoon tulisi kiinnittää huomiota. Perheiden ongelmiin tulisi saada apua aikaisessa vaiheessa ja alkoholismiin tarttua aktiivisesti. Asiakkaan haasteet haluttaisiin jo aikaisemmin tietoon esim. harrastusten kautta. Itsearviointi-seuloja tulisi lisätä ja jos huoli näiden perusteella syntyy, otettaisiin yhteyttä. Jos asiantuntija-arvion jälkeen huomataan, että akuuttia tarvetta palveluille ei ole, niin tarvittaessa voitaisiin tarjota vertaisryhmää eikä raskaita palveluja.
Kotiin saatavia palveluita tulisi kehittää entisestään. Digitalisaation avulla esim. Skypeä voisi käyttää henkilö-kunnan avustamana. Kotihoidon yhteyteen voisi lisätä muutakin kuin perustarpeiden tyydyttämistä, kuten kuntoutuksen elementtejä, moniammatillisuutta, lääketieteellistä osaamista ja kuntoutushenkilökuntaa. Kotisairaalatoimintaan tulee panostaa entistä enemmän maakunnan alueella. Se on todettu toimivaksi ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.
Maakunnan tulisi mahdollistaa mahdollisuus saada kuolla kotiin. Palvelujen kehittämistä tarvittaisiin tämän osalta. Heikoimpien, äärialueiden asukkaiden ja iäkkäiden hoito koetaan haasteellisena. Esim. lääkehoito voi olla hyvinkin laaja ongelma. Lääkehoitoa tulee arvioida tarkemmin ja laajemmin kuin nyt. Asumisen muotoja tulee monipuolistaa. Kotikuntoisuudesta tulisi tehdä interventioita tietyin väliajoin ja tällöin mahdollisesti voidaan huomata toimintakyvyn lasku, johon voidaan heti puuttua. Ikääntyneille toivotaan fysioterapiaa ja toimintaterapiaa muiden palvelujen tueksi. Psykoterapia-palveluja toivotaan myös, esimerkiksi eläkkeelle jäämisen yhteydessä käynnin voisi tarjota kaikille. Jos käsittelemättömiä asioita on jäänyt lapsuudesta ja aikuisuudesta, saattavat ne heijastua hyvinvointiin voimakkaastikin eläköitymisen jälkeen. Yksinäisyys näyttäytyy vahvana. Sitä voi kokea, vaikka ympärillä olisi läheisiä ihmisiä. Toisaalta omaisten puuttuminen on haaste. Keinoja yksinäisyyden ehkäisemiseksi tulisi uudistaa, esim. some-kummit. Kotona pärjääminen; yksinäisyys, turvattomuus, kuljetukset, ruokapalvelu ja kauppa-asioiden hoito tarvitsevat nopeita innovaatioita. Sosiaali- ja terveysalan prosesseissa, niiden digitalisoinnissa ja optimoinnissa on paljon kehitettävää.
Kirjoittaja: Johanna Hämeenniemi