Nopean konseptoinnin työpaja osana Sopimusvuorikylän suunnittelua | Katja Hautsalo, Toni Leander ja Jaakko Aumala

TAMKjournal | Sopimusvuori tilasi TAMKilta nopean konseptionnin työpajan oman Sopimusvuorikylä-visionsa koeponnistamiseksi. Monialainen ja opiskelijalähtöinen tiiviisti toteutettu työpajatyöskentely innosti opiskelijaa ja opettajaa tarjoamalla erilaisen työskentelytavan. Menetelmä osoittautui toimivaksi, mielenkiintoiseksi ja voimme suositella sitä käytettäväksi laajemminkin TAMKin opetustarjonnassa.

Lataa PDF


Nopean konseptionnin työpaja

Nopea konseptointi tarjoaa yrityksille ja yhteisöille nopean ja kustannustehokkaan ratkaisun esimerkiksi palvelukonseptin tai tuotevalikoiman kehittämiseen sekä uusien asiakasryhmien tavoittamiseen. TAMKissa on käytetty nopeaa konseptointia ensimmäisen kerran Hyvinvoinnin neloskierre-projektissa. Nopean konseptoinnin työpajassa monialaiset opiskelijatiimit ratkaisevat työelämän ongelmia yrityksen toimeksiannon kautta. Tiimityöskentely pyritään sijoittamaan normaalin oppilaitosympäristön ulkopuolelle, jotta ympäristö toimisi myös virikkeitten tuottajana. Tiimit työskentelevät toimeksiantojensa parissa erittäin intensiivisesti muutaman päivän. Työpajan lopuksi aikaansaannokset esitellään toimeksiannon tehneelle yritykselle tai yhteisölle. (Tuuri 2013.)

Kokemukset nopean konseptoinnin menetelmästä ovat positiivisia. Opiskelijoiden työelämätaidot, osaamistaso, ryhmätyöskentelytaidot ovat kehittyneet samalla kun yritykset ovat saaneet raikkaita, innovatiivisia ratkaisuja ja uusia näkökulmia ongelmiin (Tuuri 2013). Nopean konseptoinnin työskentelymallia on toteutettu myös muissa Suomen ammattikorkeakoulussa. Yhteistä näille innovoinnin työpajoille on monialaisuus, työelämälähtöisyys sekä intensiivisyys. Lisäksi osa työpajoista on toteutettu monikulttuurisesti tai eri koulutusasteiden yhteistyötä hyödyntäen.

Työpaja Sopimusvuoren tarpeisiin

Työpajan toimeksianto tuli Sopimusvuori Oy:ltä (http://www.sopimusvuori.fi/). Työpajan tavoitteena oli tuoda erilaisia näkökulmia Sopimusvuorikylän suunnittelemiseen. Sopimusvuorikylä on suunnitteilla oleva, uudenlainen asumismuoto kaikenikäisille, eri elämänvaiheissa oleville ja erilaisia palveluita tarvitseville ihmisille. Toimeksiantoja tarkasteltiin Sopimusvuoren edustajien ja työpajan valmentajaopettajien kanssa etukäteen ja lopullisista toimeksiannoista muodostettiin tarkoituksella melko laajoja, tällä pyrittiin välttämään ideoinnin liiallista ohjaamista ja rajaamista. Toimeksiantojen otsikot olivat:

  • Tehoa tekniikasta ja teknologiasta
  • Notkeat tukipalvelut
  • Tervetuloa Hotelli Hoivaan!

Ideoinnin työpaja oli suunniteltu aikataulullisesti hyvin tiiviiksi. Opiskelijat saivat aiheeseen liittyvää materiaalia tutustuttavakseen kaksi viikkoa ennen työpajan käynnistymistä. Työpajat toteutettiin kolmen intensiivisen päivän aikana. Työpajatyöskentely käynnistyi Sopimusvuoren edustajien vierailulla ja toimeksiantojen esittelyllä. Aloitustapaamisissa osallistujat esittivät tarkentavia kysymyksiä.

Ensimmäisenä päivänä keskityttiin tiimeittäin oman aiheen monipuoliseen ideointiin. Aktiivinen ja innostunut työskentely käynnistyi hyvin; vapaa ideointi, ilman taloudellisia, lainsäädännön tai palvelujärjestelmien aiheuttamia rajoituksia tuotti valtavan määrän ajatuksia. Lisäksi konkreettinen, suoraan työelämästä esitetty toimeksianto haastoi opiskelijat tarkastelemaan aihetta monesta näkökulmasta ja perustelemaan omia näkökulmiaan. Ideointivaiheessa ryhmiä kannustettiin avoimuuteen ja kritiikittömyyteen. Toisilleen ennestään vieraat ihmiset hitsautuivat tiiviiksi yksiköksi pohtimaan yhteisen tavoitteen saavuttamista. Ensimmäisen päivän lopuksi ryhmät esittelivät ideansa muille ryhmille. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että hyvät ideat ruokkisivat myös toisen ryhmän luovaa prosessia, ennen kuin liiallista karsimista tapahtuu.

Kuva: Jaakko Aumala
Kuva: Jaakko Aumala

Toisena ja kolmantena päivänä aineistoa karsittiin ja käyttökelpoisimmat ideat valittiin jatkotyöstämiseen. Ideoille haettiin perusteluita ja menetelmiä käytännön toteutukselle sekä tuotettiin kirjallinen raportti ja esitysmateriaali omasta toimeksiannosta.

Loppuseminaarissa ryhmät esittelivät vuorotellen omat työnsä ja palauttivat raportin. Kaikki osallistujat, toimeksiantajat sekä valmentajat olivat mukana loppuseminaarissa ja ryhmät saivat monipuolista palautetta töistään. Opiskelijat pitivät koko työskentelyn ajan tiimeittäin vapaamuotoista opintopäiväkirjaa.

Opettajat olivat intensiivijaksoilla paikalla vuorotellen. Aikatauluja pyrittiin sovittelemaan siten, että joku opettajista oli jatkuvasti käytettävissä. Tiimeillä oli jatkuvasti mahdollisuus kysyä lisätietoja niin toimeksiantajilta kuin valmentajaopettajilta myös puhelimitse tai sähköpostilla. Kullakin tiimillä oli oma valmentajaopettaja, mutta valmennusvastuuta hajautettiin opettajien kesken jo aikataulutuksenkin helpottamiseksi. Ryhmän tuli ennen muuta toimia itseohjautuvasti ja löytää sisäinen roolijako. He jakoivat keskenään tehtäviä ja huolehtivat työkuorman tasaisesta jakautumisesta kaikkien osallistujien kesken. Opettaja toimi valmentavassa roolissa ja tukena, muttei merkittävästi osallistunut itse toimeksiannon tekemiseen.

Monialainen opiskelijalähtöinen työskentely

Työpajaan osallistui 18 opiskelijaa ja heidät jaettiin etukäteen kolmeen kuusihenkiseen tiimiin. Kuuden hengen ryhmää pidetään vuorovaikutuksen ja oppimisen kannalta ideaalina kokona (Exley & Dennick 2004). Mukana oli viisi sosionomiopiskelijaa, kolme rakennusinsinööriopiskelijaa, viisi hoitotyön opiskelijaa, kaksi rakennusarkkitehtiopiskelijaa ja opiskelijat fysioterapeutin, koneinsinöörin ja tietotekniikan opinnoista. Opiskelijat olivat eri vaiheissa opintojaan eli eri vuosikurssien jakauma oli tasapuolinen. Alkuvaiheen opiskelijat näkivät asiat ennakkoluulot-tomasti ja ilman oman alan vakiintuneita toimintatapoja. Loppuvaiheen opiskelijoilla oli hyvät valmiuden perusteluiden ja oman asiantuntijuuden esille tuomiseen. Tiimijako perustui eri alojen mahdollisimman laajaan sekoittamiseen. Ehkäpä raikkaimmat näkemykset saatiin opiskelijoita, joiden opiskeluala ei suoranaisesti liittynyt toimeksiantoihin.

Konseptoinnin työpajassa opiskelu oli hyvin toiminnallista ja tapahtui tiimeissä. Toiminnallinen ryhmätyöskentely voidaan jakaa eri vaiheisiin. Toiminta alkaa virittäytymisen vaiheella, jonka tavoitteena on lisätä osallistujien turvallisuutta ja aktiivista läsnäoloa tilanteessa. (Kopakkala 2011, 183–185) Ryhmän toiminnan kannalta on tärkeää, että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa, sillä tämä vaikuttaa myös ryhmädynamiikan kehittymiseen (Exley & Denick 2004, 2). Työpajatoiminnan alussa koko ryhmän toiminnan käynnistämistä ja tutustumista tuettiin esittelykierroksella. Valmentajaopettajat huomioivat ryhmäyttämisen tiimityöskentelyn käynnistämisvaiheessa, keinoina käytettiin esimerkiksi jäsenien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden listaamista ja niistä keskustelemista. Lisäksi pohdittiin yhteisiä pelisääntöjä ja tiimiläiset sopivat vastuurooleista. Opiskelijat suhtautuivat heti alusta alkaen erittäin vastuullisesti toimintaan. Aikataulut käytiin tarkasti läpi, tiedossa olevat poissaolot listattiin ja tiimin jäsenet sopivat keskenään poissaoloja korvaavista tehtävistä. Alussa käytiin läpi myös kolmen päivän aikataulu, yhteiset etukäteen suunnitellut tuotosten esittelytilanteet ja valmentajaopettajien aikataulut. Nuorten osallistujien innostunut ote tekivät haastavan aikataulun noudattamisen mahdolliseksi.

Nopean konseptoinnin työpaja -menetelmä soveltuu hyvin ideointiin ja visiointiin. Flow-tilan saavuttaminen ryhmätyöskentelyssä edellyttää mahdollisuutta keskittyä täydellisesti tekeillä olevaan tehtävään, tehtävällä tulee olla selkeä tavoite, tekijöiden tulee saada konkreettista palautetta tehtävästä ja toimijoiden taitojen tulee olla tasapainossa tehtävien asettamien vaatimusten kanssa. (Järvilehto 2014, 40.) Ideointivaiheessa flow-tilan saavuttamista tukivat monet tekijät, kuten työskentelyn tavoitteellisuus ja intensiivisyys sekä tiimien monialaisuus. Laaja kritiikittömästi tuotettujen ajatusten esille tuominen antoi uusia sykäyksiä ideointiin. Tarkoituksena olikin asettua oman alan ja kaavamaisuuden ulkopuolelle. Jos aihealue on kovin tuttu, ajatus kulkee helposti tuttua uomaa. Koska ideointiryhmän osallistujat olivat eri aloilta, he kokivat käsiteltävät asiat eri tavoin. He rinnastivat ideoita omaan todellisuuskäsitykseensä ja kokemuspohjansa tuomaan viitekehykseen, mikä toi ideointiin erityistä rikkautta. Konealaa ja mekaniikkaa opiskellut henkilö toi tuoretta näkökulmaa siihen, kuinka toteuttaa nostoja potilassiirroissa. Vastaavasti vaikkapa hoitoalan opiskelija voi tuoda rakennuksen suunnitteluun innovaation, jonka syntyminen juontaa käytännön toiminnan syvällisestä tuntemuksesta.

Nopean konseptoinnin työpaja -menetelmä soveltuu hyvin ideointiin ja visiointiin.

Ryhmätyöskentelyn toimintavaiheeseen kuuluvat sekä konkreettinen aiheen työstäminen ja tuotosten tekeminen että tunneilmaisut ja jakaminen. Nämä liittyvät läheisesti toisiinsa; tunteiden, kokemusten sekä tiedon soveltamisen kautta reflektio mahdollistuu ja oppiminen syvenee. (Kopakkala 2011, 183–185.) Ideoinnin työpajassa ryhmien työskentely oli aikataulutettu erittäin nopeatempoiseksi eikä ideoitten kypsyttelyvaiheelle jäänyt paljonkaan aikaa. Kuitenkin selkeä toiminnan tavoite piti yllä aktiivista, eteenpäin suuntautuvaa toimintaa tiimeissä kaikkien kolmen päivän ajan. Tiimien työskentelyä edisti myös koko työpajan ajan vallinnut positiivinen ja kiinnostunut ilmapiiri. Sisäisen motivaation keskeisiksi lähteiksi Järvilehto (2014, 27) on nimennyt: autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden kokemukset. Nämä kolme tekijää toteutuivat hyvin työpajatoiminnassa, mikä osaltaan selittää flow-tilan saavuttamista ja hyviä työskentelyn tuloksia.

Tiimit esittelivät tuotoksiaan toisilleen päivittäin. Kuulijoita ohjeistettiin miettimään kysymyksiä ja kommentteja esittäjille. Näin tiimit saivat lisää ideoita ja näkökulmia työskentelyn jatka-miseen. Tiimit myös sopivat tuotosten osalta aihealueiden jakamisesta. Tällä tavoin vältettiin päällekkäisyydet ja keskeisimmät ideat perusteluineen tulivat loppuesityksiin ja -raportteihin.

Kuva: Jaakko Aumala
Kuva: Jaakko Aumala

 

Kokemukset työpajasta

Toiminnallisen ryhmätyöskentelyn viimeinen vaihe on toiminnan lopetus, jossa tehdään yhteenvetoa opituista asioista sekä mietitään toiminnan jatkokehittämistä ja opitun hyödyntämisen mahdollisuuksia. (Kopakkala 2011, 183–185.) Tuotosten esittelytilaisuus päätettiin loppukeskusteluun, jossa osallistujat tarkastelivat omista näkökulmistaan työskentelyn tuloksia.

Opiskelijoiden kokemuksissa korostui oman asiantuntijaidentiteetin vahvistuminen. Monialaisessa työryhmässä työskentely vaati perusteltua ja monipuolista oman alan asiantuntijuuden esille tuomista ja tämä oli selkeästi vahvistanut ammatillista itsetuntoa. Positiivisina koettiin myös intensiivisyys, yhtäjaksoisella työskentelyllä mahdollistui syvällinen aiheeseen perehtyminen, työn jakaminen muiden ryhmäläisten kesken sekä selkeä, aikataulutettu työskentely. Työskentely kuuden hengen ryhmissä koettiin ideoinnin ja tuottavuuden kannalta toimivaksi ja työskentelyn prosessia tukevaksi. Työskentelyprosessin aikana osa mahdollisesti käyttökelpoisista ideoista karsiutui pois, koska ryhmän toimeksianto ei tukenut idean jatkokehittelyä. Ryhmien oli vaikeaa tarttua muissa ryhmissä tuotettuihin ideoihin.

Tilaajaosapuoli oli konseptointipajan antiin tyytyväinen. Tilaajalla oli asiasta jo alustava valmis visio. Tuota suunnitelmaa haluttiin koeponnistaa, haastaa uusilla ideoilla ja jatkojalostaa sekä analysoida ja tarkentaa yksityiskohtia. Taloudellisten ja muiden laskelmien suorittamiseen saakka ei tässä työpajassa päästy, vaikka työpajan tilaajat tätä olivat toivoneet. Sen sijaan tutkimukseen ja eri ihmisten haastatteluihin perustuvaa tietoa hyödynnettiin tuotosten perusteluna.

Valmentajaopettajien näkökulmasta nopean konseptoinnin työpaja -menetelmä soveltuu hyvin ideointiin ja visiointiin. Sen sijaan intensiivisesti toteutetun ja opiskelijavetoisen työpajatyös-kentelyn tuotoksena perusteellinen jatkoanalyysi taloudellisine tarkasteluineen vaatii perehtyneisyyttä, jota ainakaan aloittelevalta opiskelijalta ei voida vielä edellyttää. Työpajatyöskentely mahdollisti opettajalle vaihtelua ja virkistystä tavalliseen opetustyöhön. Monialainen, koulutusalojen rajat ylittävä opintojakso toi erilaista yhteistoimintaa ja mahdollisti tutustumisen TAMKin sisällä kollegoiden työskentelyyn. Opetusmenetelmiä voi ja kannattaa uudistaa niin, että ne palvelevat työelämässä vaadittavien taitojen vahvistamista mahdollisimman tehokkaalla tavalla ja lisäävät työelämäyhteistyötä. Nopean konseptoinnin työpaja tarjosi hyvän kokemuksen tehokkaasta oppimismenetelmästä, jossa lyhyessä ajassa päästiin käsiksi tärkeiden taitojen kartuttamiseen. Jatkossa työpajan etukäteistiedotusta ja markkinointia kannattaa toteut-taa mahdollisimman laajasti, jotta ryhmistä saadaan mahdollisimman monialaisia.


Lähteet

Exley K., Dennick R. 2004. Small Group Teaching, Tutorials, seminars and beyond. New York. Routledge Falmer 211p.

Järvilehto, L. 2014. Hauskan oppimisen vallankumous. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kopakkala, A. 2011. Porukka, jengi, tiimi – ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki: Edita Prima Oy.

Tuuri, H. 2013. Nopeaa konseptointia Neloskierteen pyörteissä. Tampereen ammattikorkeakou-lun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 58.


Kirjoittajat

Katja Hautsalo
TtM, Gerontologisen hoitotyön lehtori
Terveyspalvelut, TAMK

Toni Leander
YTM, päätoiminen tuntiopettaja
Hyvinvointi- ja sosiaalipalvelut, TAMK

Jaakko Aumala
RA, päätoiminen tuntiopettaja
Rakentaminen ja Teknologia, TAMK

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *