Johdanto
Arviointi on yksi opettajan keskeisistä työtehtävistä. Arviointitoiminnan kohteena on opiskelija ja hänen osaamisensa. Arvioinnilla ja sen kautta saadulla arvosanalla on konkreettista merkitystä opiskelijalle. Se mahdollistaa, hidastaa tai estää hänen etenemistään koulun sisällä, eri kouluasteiden välillä sekä koulun ja työelämän välillä.
Opettajan tekemällä arvioinnilla ja sen kautta annetulla arvosanalla voi olla vaikutusta opiskelijaan myös subjektiivisesti persoonatasolla. Sen merkitys voi olla opiskelijalle lannistava tai jumiuttava mutta myös kannustava ja edistävä. Toisaalta opettaja voi myös arvioinnillaan ja arviointitavoillaan tietoisesti vaikuttaa esim. oppimiseen ja oppimisprosesseihin.
Opettajan arvioinnin kohteena olemisen lisäksi opiskelija joutuu myös arvioinnin tekijäksi. Opiskelijalta vaaditaan itsensä arviointia ja arviointitaidon osaamista sekä opiskelun aikana että työelämässä.
Arvioinnin ulottuvuuksia
Opettajan arvioinnin kohteena voi olla tuotos, prosessi tai molemmat. Se, mitä opettaja arvioinnissa painottaa – tuotosta vai prosessia – antaa opiskelijoille osaamisesta erilaista tietoa ja kohdistuu oppimisen tukemiseen eri tavoin. Pelkässä tuotosarvioinnissa, joka usein on opintojakson lopussa oleva kirjallinen ja/tai suullinen koe, opiskelija saa lähinnä tiedon siitä, osasiko hän tuottaa tarpeeksi tarvittavalla tasolla. Tuotosarvioinnissa kokeella voikin olla lähinnä raportoiva funktio opintojaksolla käydyistä asioista tai kielenopiskelussa siitä kielitaidon osasta, jota kokeella ensisijaisesti testataan ja arvioidaan.
Arviointitaito ei ole myötäsyntyinen ominaisuus.
Jos opettaja toteuttaa oman arviointityönsä vain opintojakson lopussa olevana tuotokseen kohdistuvana, hän mahdollisesti siirrättää opiskelijan vastuuta oppimisesta opettajalle itselleen. Hän määrittää lopussa olevan tuotoksen tason perusteella opiskelijan tason. Tällä voi olla vaikutuksia opiskelijan valintoihin ja toimintaan myöhemmin myös subjektiivisella tasolla. Arviointi ja/tai arvosana voivat vaikuttaa esimerkiksi opiskelijan näkemykseen omasta itsestään ja osaamisestaan siten, että aikaisemman arvosanan kautta opiskelija saattaa arvottaa itsensä jo valmiiksi tietyllä tasolla olevaksi osaajaksi, joka ei voi ”osata” enemmän tai paremmin. Kysyessäni alkukyselyssä opiskelijoilta aikaisempia kokemuksia kieltenoppimisesta, moni ylioppilaskirjoituksissa englannista approbatur-arvosanan kirjoittaneista opiskelijoista kertoo, että hän on kirjoittanut vain a:n eli hän ei osaa kieltä sen enempää, eikä varmaan tule sitä paremmin osaamaankaan. Bergerin ja Luckmannin (2002, 159) mukaan aiemmin omaksutulla ja sisäistetyllä näkemyksellä on taipumus säilyä. Opittuaan pitämään saamaansa esim. approbatur-arvosanaa myös tulevan osaamisensa tasona, opiskelijan voi olla vaikea ymmärtää, että tulevan kieliosaamisen taso voikin ratkaisevasti muuttua.
Toisaalta arvioinnilla voidaan myös tietoisesti tukea opiskelijan oppimista ja hänen oppimisprosessia (vrt. Lonka, 2013, 152). Korostamalla arvioinnin prosessiluonnetta opiskelija saa tietoa ja palautetta koko opiskelu-ja oppimismatkalta ja pystyy näiden perusteella muuttamaan esim. toimintaansa. Koko kurssin/kurssien/koulutuksen ajan kestävän prosessiarvioinnin avulla opettaja pystyy helpommin arvioimaan kielenopiskelijan kielellisiä tietoja ja taitoja, viestintätaitoja sekä asennoitumiseen liittyviä kysymyksiä, jotka ovat oppimistavoitteiden kannalta keskeisiä ja mielekkäitä (Kohonen 2001, 50; Kohonen 2005, 28). Prosessiarvioinnissa korostuu raportoivan funktion sijasta sen ns. pedagoginen funktio eli se tukee opiskelijan oppimista ja oppimisprosessia. Samalla vastuu oppimisesta siirtyy enemmän opiskelijalle.
Opiskelijan arviointitaidosta
Itse- ja vertaisarvioijana toimiessaan opiskelija joutuu arvioijan rooliin. Nykyisin opiskelijoiden tarvitseekin tehdä erilaisia sekä eri asioihin kohdistuvia arviointeja ja itsearviointeja opintojensa aikana. Esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskelijat joutuvat arvioimaan jokaisen opintojakson päätyttyä sekä opetusta että omien oppimistavoitteiden saavuttamista sähköisen palautejärjestelmän kautta.
Työelämä odottaa korkeakoulusta valmistuneiden tuovan mukanaan elinikäisen oppimisen taitoa, joka pitää sisällään mm. oman itsensä ammatillisen kehittämisen (Pickford & Brown 2006, 99). Elinikäinen oppimisen valmiuksien saavuttaminen puolestaan vaatii mm. erilaisten oppimisen taitojen oppimista ja osaamista. Näihin oppimisen taitoihin kuuluu oman oppimisen ja omien oppimistarpeiden arviointi. (Taalas 2007, 418.) Toisin sanoen arviointitaito on tärkeä osa elinikäisen oppimisen taitoa. Arviointitaidon osaamisella mahdollistetaan itseohjautuvaa oppimista, joka puolestaan edesauttaa mm. oman itsen ammatillista kehittämistä ja kehittymistä.
Opiskelijoilla siis oletetaan olevan arviointitaitoa jo opiskeluaikana sekä osana elinikäisen oppimisen taitoa heidän siirtyessään työelämään. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Kysyessäni opiskelijoilta alkukyselyssä sekä keskustellessani heidän kanssaan oman osaamisen ja toiminnan arvioinnista ja itsearviointiin liittyvistä kokemuksista, osa opiskelijoista kertoo, ettei osaa arvioida. Osa puolestaan kokee, että arviointi on opettajan työtä tai että itsearviointi on liian raskasta ja/tai hyödytöntä, koska sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta. Osa opiskelijoista kertoo, että heillä ei ole aikaisempaa kokemusta itsearvioinnista. Osa mainitsee olevansa huono tässä(kin), koska on aina saanut niin huonoja arvosanoja kursseista.
Arviointitaito ei ole myötäsyntyinen ominaisuus.Vaikka opiskelijat ovat eri opiskelujen aikana olleet arvioinnin kohteena ja saaneet kymmeniä ellei satoja erilaisia arviointeja ja arvosanoja opiskelu-uransa aikana, he eivät välttämättä osaa arvioida omaa toimintaansa, omia suorituksiaan tai toisten toimintaa ja suorituksia. Kaikilla ei ole myöskään halua arvioida itseään tai toisia.
Lopuksi
Jotta arviointi laajenisi oppimisen palvelukseen eli raportoivan funktion lisäksi se tukisi opiskelijan oppimista, siinä tulisi hyödyntää ja käyttää monenlaisia tiedonhankinta- ja arviointikeinoja. Esimerkiksi liittämällä arviointi opetuksen olennaiseksi osaksi ja osallistamalla opiskelijat sekä yksin että yhdessä arviointiprosessiin auttaa osaltaan opiskelijaa jäsentämään omaa oppimistaan. Valitsemalla ja käyttämällä erilaisia tiedonhankinta- ja arviointikeinoja voidaan tukea myös opiskelijan itsearvioinnin ja refleksiivisten taitojen kehittymistä. (Kohonen 2005, 40.) Tämä puolestaan hyödyttäisi sekä opiskelun aikana tehtävää opintojaksojen arviointia ja palautteen antoa ja opiskelijoiden itsearviointia sekä mahdollistaisi saavuttamaan työelämässä vaadittavaa taitoa.
Arviointitaito on taitoa, jota voi ja pitää opettaa koulussa. Arvioinnin taidon opiskelun voisi sisällyttää osaksi opintojakson sisältöä ja toimintaa, jotta arviointi ja siihen liittyvä reflektointi tulisi luonnolliseksi ja merkityksellisemmäksi oikeasti opiskelijan elämään liittyväksi osaksi.
Arvioinnin tekemisen ja arviointitaidon opettamisen lähestymistapa voisi olla myös kokonaisvaltaisempi eli ei pelkästään kurssin sisällä oleviin yksittäisiin tiedollisiin ja/tai taidollisiin osiin liittyvä. Nostettaessa arvioitavaksi ja pohdittavaksi asioita, kysymyksiä ja ongelmia, ne tulisi liittää osaksi opiskelijoiden elämismaailmaa, heitä itseään (Jaatinen & Lehtovaara 2005, 222). Opiskelijoita tulisi ohjata huomaamaan, että ihmisen oma tekeminen, toiminta ovat aina suhteessa hänen elämäänsä, elämäntilanteeseensa. Vaikka opiskelija toimii pääsääntöisesti koulussa, kouluajan puitteissa, ihminen ei ole irrallinen omasta elämäntilanteestaan. Hän ei voi lokeroitua ja häntä ei pidä lokeroida vain tietyllä oppitunnilla olevaksi joksikin irralliseksi kielenoppijaksi englannin tunnilla, irrallaan olevaksi matematiikan oppijaksi matematiikan tunnilla, ihmissuhdekoukeroita ruotivaksi meneväksi poikamieheksi illalla baarissa. Kaikki näissä oleva toiminta, kaikki tapahtumat ja kokemukset – koulussa ja koulun ulkopuolella – ovat osa häntä. Mitä tahansa näissä tapahtuu tai miten hän toimii tai mitä hän kokee, vaikuttaa häneen ja muuttaa häntä itseään.
Lähteet
Berger, P. L. & Luckmann, T. 2002. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. 3.painos. Helsinki:Yliopistopaino.
Jaatinen, R. & Lehtovaara, J. 2005. Kielenoppimisen ohjaaminen Toisen pedagogisena kohtaamisena. Teoksessa Jaatinen, R. & Lehtovaara, J. (toim.) Arviointi autenttisemmaksi. Kieltenopettajien kertomuksia opetuksen ja arvioinnin kehittämisestä. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimukset ja selvitykset 8, 218-229.
Kohonen, V. 2001. Towards experiential foreign language education. Teoksessa Kohonen, V., Jaatinen, R., Kaikkonen, P. & Lehtovaara, J. Experiential learning in foreign language education. Harlow: Pearson Education, 8-60.
Kohonen, V. 2005. Arviointi autenttisemmaksi: miten Eurooppalainen kielisalkku voi edistää kielikasvatusta. Teoksessa Jaatinen, R. & Lehtovaara, J. (toim.) Arviointi autenttisemmaksi. Kieltenopettajien kertomuksia opetuksen ja arvioinnin kehittämisestä. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimukset ja selvitykset 8, 25-61.
Lonka, K. 2013. Promoting flourishing and elevated thought – Reflections on E. Saarinen’s pedagogy. Teoksessa Martela, F., Järvilehto, L., Kenttä, P. & Korhonen, J. (toim.) Esa Saarinen elämän filosofi. Aalto-yliopiston julkaisusarja. CROSSOVER 7/2013. Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu. Tuotantotalouden laitos. Helsinki: Aalto-yliopisto, 152-162.
Pickford, R. & Brown, S. 2006. Assessing skills and practice. London: Routledge.
Taalas, P. 2007. Joustavat oppimisen mallit ja teknologian integraatio – kielenopetuksen muuttuvat mielenmaisemat. Teoksessa Pöyhönen. S. & Luukka, M-R. (toim.) Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta. Kielipoliittisen projektin loppuraportti. Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 413-430.
Kirjoittaja
Kirsi Saarinen
TAMKin kielipalvelut
Englannin lehtori, englannin opetus eri koulutusohjelmissa (perustutkinto- ja ylempi amk-koulutus) sekä henkilöstökoulutus
Kiinnostuksen kohteet: kielen opetus ja oppiminen, kielikasvatus, arviointi ja refleksiivisyys opettamisessa ja oppimisessa, akateeminen/ammatillinen heimokulttuurisuus
Kommentit