Kynnysten yli, miten ja miksi - kynnyskäsitteitä ammatillisessa opettajankoulutuksessa | Annukka Tapani ja Seppo Janhonen

bty

Ammatilliseksi opettajaksi opiskelevilla on kaikilla taustallaan vankka ammatillinen osaaminen ja työelämäkokemus. Matka uuteen identiteettiin ja positioon voi silti olla hyvinkin jännittävä; riitänkö, osaanko, pärjäänkö, mitä pitäisi osata. Tässä artikkelissa pohdimme mitkä ovat ammatillisessa opettajankoulutuksessa sellaisia seikkoja, kynnyskäsitteitä, joiden ylitse pääseminen helpottaa matkaa kohti uutta. Nostamme esiin neljä kynnyskäsitettä kriteereineen ja niiden ylittämistä helpottavia lähestymistapoja, joita käytämme ammatillisessa opettajankoulutuksessa ohjauksen ja tuen välineinä. Näillä kynnyksillä voi rauhassa viivähtää pidempäänkin, katsella ja keinahdella, kompastellakin. Artikkelissa tarjoamme näkymää siihen, että matka ammatilliseksi opettajaksi ei olisi Neljän ruusun sanoin syvä: lähdetään siis rohkeasti yhdessä katsomaan, mikä toisella puolella odottaa.


Opettajuus on ollut jatkuvassa muutoksessa: opettajien välisen yhteistyön lisäämiselle on ollut tarvetta jo 1980-luvulta yhteiskunnan monimuotoistuessa, ja viimeaikaiset koulutusuudistukset ovat uudelleen kehystäneet ammatillisen opettajan työtä (Tapani 2013; Tapani & Salonen 2019). Kuitenkin opettajuuden ydin voidaan aina tunnistaa. Vai voidaanko? Hukkuuko se kaikkeen siihen, mitä pitää ”opettaa” ja ”käydä läpi”?

Artikkeli perustuu Annukka Tapanin ja Seppo Janhosen asiantuntijakeskusteluun. Heillä on kokemusta ammatillisena opettajankouluttajana toimimisesta yhteensä 28 vuotta. Artikkelin tavoitteena on pysähtyä miettimään, mitä ovat ammatillisen opettajankoulutuksen kynnyskäsitteet, miksi ne ovat ”kynnyksiä” uuteen professioon sekä identiteettiin siirryttäessä ja miten kynnysten yli voidaan päästä.

Uutta kohti kynnyskäsitteiden kautta

Ammatillisen opettajankoulutuksen keskiössä on opettajaopiskelijan identiteettityön tukeminen (OPS 2020). Yhä useammat opettajaopiskelijat (50 %) tulevat ammatilliseen opettajankoulutukseen ilman oppilaitostaustaa (Kuka haluaa ammatilliseksi opettajaksi 2019). Heille siirtyminen opettajayhteisön jäsenyyteen on merkittävä identiteettityön prosessi (ks. esim. Kukkonen 2013), jonka kuluessa heidän on ylitettävä useita kynnyksiä.

Kynnyskäsitteet palvelevat sekä opettajaa että opiskelijaa tämän kasvuprosessin ymmärtämisessä ja tukemisessa. Kynnyskäsitteitä ammatilliseksi opettajaksi kasvussa todentaa kuva 1, jossa ollaan uuden äärellä.

Piirros, jossa mieshahmo sanoo kynnyksellä seisovalle naishahmolle: Rakennamme opettajuuden identiteettiä, olemme uuden kynnyksellä.

Kuva 1 Vertauskuva kynnyskäsitteiden merkityksestä

Kynnyskäsitteet ovat ikään kuin portteja, joiden avaaminen johtaa jäsentämään ja ymmärtämään asioita eri tavalla kuin aiemmin on ollut mahdollista ymmärtää. Eri aloilla on niille tyypillisiä perus- ja ydinkäsitteitä, jotka opiskelijan on välttämätöntä ymmärtää, koska niiden varaan rakentuu ammattimainen tapa ajatella ja toimia. (Meyer & Land 2005.) Peruskäsitteet tuottavat kokonaiskuvaa alan ilmiöistä, substanssista, kynnyskäsitteet sen sijaan rakentavat suhtautumisperustaisuutta omaan itseen osana ammattialaa ja yhteisöjen täysivaltaista jäsenyyttä (Kukkonen 2014; Salonen 2020).

Kynnyskäsitteille ominaista on käänteentekevyys, peruuttamattomuus, yhdentyminen, rajaavuus ja työläys. Käänteentekevyys ja peruuttamattomuus tuovat mukanaan sen, että asiat nähdään uudessa valossa eikä opittua enää unohdeta: asiat eivät ole ”niin kuin ennen”. Yhdentyminen auttaa näkemään asioiden välisiä suhteita ja merkityksiä, rajaavuus puolestaan auttaa nimensä mukaisesti rajaamaan, mitä aiheeseen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Työläys on oleellista uuteen siirryttäessä: silloin aiempaa ajattelutapaa joudutaan tarkastelemaan uudelleen, sitä arvioidaan ja se voidaan joutua jopa hylkäämään. Tällöin myös käsitys itsestä ja aiemmasta tietämyksestä kyseenalaistuu. (Kukkonen 2014.) Työläys on tunnistettava ilmiö myös uuden identiteetin rakentumisessa; identiteettityöhön liittyy kynnyksellä olemisen kokemus (Kukkonen ym. 2014), vaikka toisaalta huomionarvoista on sekin, ettei opettajalla ei ole vain yhtä identiteettiä. Haastatellessaan viittä ammatillisen koulutuksen opettajaa Harri Kukkonen (2018) pystyi tunnistamaan heille yhdeksän erilaista identiteettipositiota.

Havaintoja ammatillisen opettajankoulutuksen kynnyskäsitteistä

Asiantuntijakeskustelua varten kumpikin osallistuja valitsi ennakkoon kaksi mielestään keskeistä kynnyskäsitettä. Näitä olivat opettajaidentiteetti, opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen, osaaminen sekä ohjauksellinen opettajuus. Yhteisen keskustelun perusteella tiivistimme käsitteiksi opettajaidentiteetin, opetuksen, ohjauksen ja osaamisen.

Kynnyskäsitteiden avaaminen johtaa jäsentämään ja ymmärtämään asioita eri tavalla kuin aiemmin on ollut mahdollista ymmärtää.

Seuraavaksi kuvaamme näitä kynnyskäsitteitä, niiden kriteereitä ja ylittämistä helpottavia lähestymistapoja.

Opettajaidentiteetin kriteereitä ovat käänteentekevyys, jolloin opettajaopiskelija alkaa nähdä itsensä opettajana sekä pystyy löytämään ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan; peruuttamattomuus, jolloin tapahtuu asioiden katsantokannan muutos ja alkaa katsella asioita opettajan silmin – sen jälkeen on enää vaikea ymmärtää, miten ennen ajattelikaan; yhdentyminen, jolloin opettajan työhön kuuluvat asiat ”loksahtavat” kohdilleen; rajaavuus, kun tunnistetaan oman alan opettamisen ilmiöitä ja käsitteitä sekä työläys: ammatilliseksi opettajaksi kasvu on vanhan ja uuden kynnyksellä olemista, minkä jokainen opettajaksi opiskeleva käy läpi: siihen kuuluu pohdinta omasta minuudesta: minä ammattilaisena vai minä opettajana.

Lähestymistapoja, joilla ammatillisen opettajankoulutuksen aikana kynnyskäsitteiden saavuttamista tuetaan, ovat esimerkiksi oman toiminnan havainnointi ja itsearviointi, pohdinnat aiemman toiminnan ja opettajuuden yhtäläisyyksistä ja eroista sekä kokemuksellisuus ja aiemman osaamisen hyödyntäminen. Siihen sisältyvät rohkeus kokeilla, onnistua ja epäonnistua turvallisessa seurassa ja ilmapiirissä, vertaistyöskentelyn ja kollegiaalisuuden korostaminen, opettajankouluttajan tuki ja feedforward-palaute.

Opetuksen kriteereinä käänteentekevyys tarkoittaa sitä, että katse kääntyy siitä, että minä opetan, enemmän siihen, ketä opetan sekä opetuksen sisältöön keskittymisestä enemmän siihen, miten opetan. Peruuttamattomuus on opettajuuden ja oppimisen kaikkiallisuuden ja mahdollisuuksien näkemistä. Tällöin paluuta vanhoihin ajattelumalleihin ei enää ole. Yhdentymisessä opetus sulautuu joustavaksi kokonaisuudeksi, jossa voidaan opetustilanteiden sisällä tehdä muutoksia tarpeen vaatiessa; rajaavuus taas tarkoittaa opettajan työn rajojen ja verkostojen hyödyntämismahdollisuuksien tunnistamista. Työläys merkitsee opettajuuden ja opettamisen eri mahdollisuuksien pohdintaa, joka voi olla työlästä ja rasittavaa. Siinä pitää ehkä luopua itselle rakkaista opettamisen tavoista, esimerkiksi siirtyä lähiopetuksesta verkko-opetukseen, jos tilanne niin vaatii tai antaa tilaa keskustelulle, vaikka oma tapa olisi jakaa omaa tietämystä.

Lähestymistapoina opetuksen kirkastumiseen käytetään opetuksen havainnointia, esimerkkejä, kokemuksia ja tarinallisuutta sekä keskustelua ryhmässä opetuksen olemuksesta ja sen merkityksestä. Keskeistä ovat myös kannustaminen, harjoittelu turvallisessa ympäristössä, opetuksen suunnittelun ohjaus, kokeilu ja palaute sekä kirjallisuus ja tutkimustieto.

Ohjaus tuo mukanaan pohdinnat opetuksen ja ohjauksellisuuden suhteesta. Käänteentekevyys ohjauksen osalta tarkoittaa oman käyttötiedon uudelleen pohdintaa: mitä on oppimaan oppimisen tuki ja ohjaus ja miten saan opetuksesta parhaan tuloksen. Peruuttamattomuus tarkoittaa perinteiseen opettajuuteen kuuluneesta yksintietäjän positiosta luopumista ja yhdentyminen liittää opetusta ja ohjausta vuorottelevina prosesseina, ei toisiaan poissulkevina vaan tukevina. Rajaavuus rajaa ohjauksen käsitteen opettajan työn fokukseen ja työläys haastaa opettajaopiskelijaa ottamaan ja antamaan: ottamaan joustavuutta opettamisen positioihin, antamaan tilaa ohjaukselliselle työotteelle, joka puolestaan vie opettajaa uudenlaiseen vuorovaikutukseen.

Lähestymistapoja ohjaukseen ovat opetuksen ja ohjauksen harjoittelu sekä palaute opettajalta ja vertaisilta sekä kollegoilta. Ohjaus- ja opetusprosessien tarkastelu sekä tuki oman persoonallisen tavan löytämiseen on tärkeää. Kun opettajaopiskelija tunnistaa, mikä opetuksessa ja ohjauksessa on merkityksellistä, on mahdollista tarkastella opettajan tietämistä, tekemistä ja olemista (Barnett & Coate 2005) erilaisissa konteksteissa: millaisissa tilanteissa tarvitaan opettajakeskeisyyttä ja missä voi siirtyä kohti opiskelijakeskeistä lähestymistapaa.

Neljäs kynnyskäsite osaaminen on käänteentekevä, koska oma ammatillinen osaaminen voidaan nyt nähdä ja hyödyntää opettajan työn viitekehyksessä ja löytää vankan ammatillisuuden kautta myös luottamus omaan osaamiseen opettajana. Siihen liittyy oleellisesti peruuttamattomuus, koska aiempi osaaminen ja vaikkapa oma työpaikka voidaan alkaa nähdä oppimisen resurssina. Yhdentyminen tarkoittaa, että osaamista voidaan hankkia erilaisia oppimisen lähteitä hyödyntäen ja ”paketoida” sitä kohti ammatillisen opettajan osaamista ja työn vaateita; rajaavuus taas sitä, että, osaamisiaan pitää pystyä tunnistamaan ja ymmärtää, mitä osaamisalueita voidaan eri tilanteissa hyödyntää. Työläys näyttäytyy esimerkiksi totuttujen oppimisen edistämisen mallien uudistamisessa: osaamisen hankkimisen kaikkiallisuus osaamisperustaisuuksineen ja opinnollistamisineen voi olla aluksi vaikeaa hahmottaa, mutta loppujen lopuksi sen ymmärtäminen auttaa opettajaksi opiskelevia myös kasvamaan uudistaviksi ja oppimisen mahdollisuuksia tunnistaviksi ammatillisiksi opettajiksi.

Osaamisen näkyväksi tekeminen opettajaksi kasvun matkalla tapahtuu opettajan, vertaisten ja kollegoiden tuella sekä keskusteluissa luottamuksellisessa ilmapiirissä. Siihen lukeutuvat myös rohkeat kokeilut, yrityksen ja erehdyksenkin kautta sekä omakohtaiset pohdinnat muun muassa siitä, mikä on OPSin mukaista osaamista ja missä tai miten sitä parhaiten voi hankkia.

Kynnysten yli – yhdessä?

Artikkelissa pysähdyimme miettimään, mitä ovat ammatillisen opettajankoulutuksen kynnyskäsitteet, miksi ne ovat kynnyksiä uuteen professioon sekä identiteettiin siirryttäessä ja miten kynnysten yli voidaan päästä. Tunnistimme keskustelussamme erilaisista taustoistamme huolimatta nopeasti yhteisen juonteen: keskeistä ovat osaaminen, opetus, ohjaus ja opettajaidentiteetti. Kynnyskäsitteet näyttäisivät tarjoavan työkalun, jonka avulla voidaan nimetä opettajaopiskelijalle haasteellisia asioita niin, että ammatillisen opettajankoulutuksen aikaista opetusta ja ohjausta on mahdollista painottaa tarkoituksenmukaisesti.

Toivomme artikkelin herättävän yhteisöllistä pohdintaa siitä, mitä kynnyskäsitteitä eri aloilla voidaan tunnistaa ja miten niiden suhteen kannattaisi edetä. Jo se, että teemasta keskustellaan, luo myös näin etäaikana tunteen siitä, että työllämme on yhteinen suunta ja tavoite emmekä ole (yksinäisissä) kotitoimistoissa harhautuneet opettajan työn ytimestä.


Lähteet

Barnett, R. & Coate, K. 2005. Engaging the curriculum in higher education, Berkshire, GBR: McGraw-Hill Education.

Kuka haluaa ammatilliseksi opettajaksi, 2019. Artikkeli HAMK Unlimited Professional/Ammatillinen osaaminen ja opetus. Viitattu 4.5.2021 https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/kuka-haluaa-ammatilliseksi-opettajaksi/#.YJDyaaFRU2w

Kukkonen, H. 2013. Opettajaidentiteetin rakentuminen. Alustus ammatillisille opettajaopiskelijoille, TAMK elokuu 2014.

Kukkonen, H. 2014. Kynnyskäsitteet identiteettityön virittäjinä. Teoksessa A. Tapani, H. Kukkonen, & A. Stenlund (toim.), Pysäköinti kielletty –huoltoajo sallittu! – Yrittäjyyspedagogiikka moottorina kohti uudenlaista ammatillisuutta. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 72. Joulukuu 2014.

Kukkonen, H. Tapani, A. Ilola, H., Joensuu, M. & Ropo, E. 2014. Opettajaidentiteetin rakentumisen ainekset ammatillisessa opettajankoulutuksessa.  Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 16(2), 28-48.

Kukkonen, H. 2018. Osaamisperusteisuus ja opettajan identiteetti. Teoksessa H. Kukkonen and A. Raudasoja (toim.), Osaaminen esiin – ammatillisen koulutuksen reformi ja osaamisperusteisuus. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimuksia 23. Viitattu 4.5.2021. http://www.tamk.fi/-/julkaisu-osaaminen-esiin

Meyer, J. H. F. & Land, R. 2005. Threshold concepts and troublesome knowledge (2): Epistemological considerations and a conceptual framework for teaching and learning. Higher Education, 49(3), 373-388.

OPS, 2020. TAMK Ammatillinen opettajankoulutus, Opetussuunnitelma 2020. Viitattu 4.5.2021. https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/ammatillinen-opettajankoulutus#expander-trigger–content-additional–in–75b927d0-e2c3-45f9-a286-b9f5a9d0eb5d

Salonen, A. 2020. Arto O. Salosen kolumni: Suhtautuminen ratkaisee. Opettaja-lehti 17.12.2020. Viitattu 4.5.2021.https://www.opettaja.fi/kolumnit-ja-pakinat/arto-o-salosen-kolumni-suhtautuminen-ratkaisee/

Tapani, A. & Salonen, A. 2019. Identifying teachers´ competencies in vocational education in Finland. International Journal for Research in Vocational Education and Training, 6(3), 243-260.

Tapani, A. 2013. Teaching in Transition – Returning Back to Basics? Esitys “Myths and Brands in Vocational Education” –seminaarissa, Tampere 17.6.2013.


Kirjoittajat

Annukka Tapani
Yliopettaja, LeGiT – Kasvu ja oppiminen tiimeissä -tutkimusryhmän vetäjä
Pedagogiset ratkaisut/Ammatillinen opettajakorkeakoulu, TAMK
annukka.tapani@tuni.fi
Asiantuntijuusalueet: TKI, ammatillinen opettajuus, yhteisöllisyys, tutkimusperustainen kehittäminen

Seppo Janhonen
Yliopettaja
Pedagogiset ratkaisut/Ammatillinen opettajakorkeakoulu, TAMK
seppo.janhonen@tuni.fi
Asiantuntijuusalueet: ammatillinen opettajuus, pedagogisten sovellusten kehittäminen

Kuvituskuva: Annukka Tapani

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *