EU-/ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saaneiden sairaanhoitajien näkemys ammatillisesta osaamisestaan ja suomen kielen taidostaan | Mirja Kinnunen, Anna Rinne, Helena Vesaluoma ja Helena Virikko

TAMKjournal | Globalisaation seurauksena Suomeen muuttaa yhä enemmän korkeasti koulutettuja ammattilaisia. Kaikkien yhteinen etu on, että maahan muuttaneet koulutetut henkilöt sijoittuvat työelämään mahdollisimman sujuvasti. Artikkelissa käsitellään sairaanhoitajien näkemyksiä omasta osaamisestaan suhteessa suomalaisen sairaanhoitajan ammattipätevyyden vähimmäisvaatimuksiin sekä heidän kokemuksiaan opiskelusta suomen kielellä. Urareitti-hankkeen tuloksia hyödynnetään Suomeen muuttaneiden/muuttavien sairaanhoitajien osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen suunniteltavan kriteeristön luomisessa sekä heidän ammatillista ja suomen kielen osaamistaan täydentävien opintojaksojen suunnittelussa.


Pätevöitymiskoulutuksen tulevaisuus

Urareitti-hankkeessa pyritään sujuvoittamaan korkeasti koulutetun maahan muuttaneen työllistymistä Suomessa. Jotta EU-/ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saaneen sairaanhoitajan siirtyminen koulutustaan vastaavaan työhön olisi mahdollista, hänen ammatillinen osaamisensa ja suomen tai ruotsin kielen taitonsa täytyy olla vaaditulla tasolla. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira edellyttää riittävää kliinistä osaamista ja kielitaitoa, jotta se voi hakemuksesta myöntää sairaanhoitajalle ammatinharjoittamisoikeuden.  Usein Valvira määrää sairaanhoitajalle osaamista täydentäviä opintoja, jotta laillistus olisi mahdollinen.

Turun ammattikorkeakoulussa on 15 vuoden ajan järjestetty pätevöitymiskoulutusta, jossa EU-/ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saanut sairaanhoitaja on voinut täydentää osaamistaan ja ammatillista kielitaitoaan, jotta hänet voidaan laillistaa Suomessa sairaanhoitajaksi. Keväällä 2016 videoiduissa ryhmähaastatteluissa pätevöitymiskoulutusta päättävät sairaanhoitajat kuvasivat omaa ammatillista osaamistaan. Ryhmähaastatteluiden  tuottamat osaamiskuvaukset luokiteltiin sairaanhoitajan ammatillisen vähimmäisosaamisen alueiden mukaan, joita ovat asiakaslähtöisyys, hoitotyön eettisyys ja ammatillisuus, johtaminen ja yrittäjyys, kliininen hoitotyö, näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko, ohjaus- ja opetusosaaminen, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus (Eriksson ym. 2015).

Kuvaus ammatillisesta osaamisesta

Suomessa sairaanhoitaja toimii moniammatillisessa tiimissä hoitotyön asiantuntijana ja vastaa yhdessä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa korkealaatuisen hoidon toteutumisesta ja hoitotyön kehittämisestä. Sairaanhoitajan työnkuva ja rooli on itsenäisempi kuin monessa EU-/ETA-alueen ulkopuolisessa maassa. Suomessa sairaanhoitajalla on vastuu potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta, johon sisältyy myös perushoito, kun taas EU:n ulkopuolisissa maissa perushoidosta vastaa useimmiten joko lähihoitaja tai omainen.

Asiakaslähtöisyyden osaamiskuvauksissa haastateltavat painottivat kieli- ja viestintätaitojen hallintaa. Potilastyössä on osattava asiakkaiden ja omaisten käyttämä puhekieli ja murteet. Opiskelussa vaaditaan yleiskielen hallintaa. Asiakaslähtöisessä työskentelyssä on hallittava ammatillinen kieli laaja-alaisesti kollegoiden ja muiden ammattiryhmien kanssa viestiessä. Viestintätaitojen jatkuva kehittäminen koettiin tärkeäksi. Haastateltavat kertoivat, että he olivat saaneet apua kielitaidon kartuttamiseen koulussa, työyhteisössä ja potilastyössä.  Haastateltavat mielsivät potilaan lisäksi myös perheen hoitotyön asiakkaiksi. ”Kotihoidossa omaiset soittaa ja kysyy onko äiti ok, lääkkeet ja kaikki. Sairaanhoitajan tarvii osata ihan kaikki.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)

Haastateltavat kokivat, että he osaavat tunnistaa eettisiä ongelmia ja käsitellä niitä. ”Missä on kaikki omainen? Hän on täällä kun vankilassa.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)  Omaa persoonaa osattiin käyttää hoitotyössä taitavasti. Sitä pidettiin myös vuorovaikutustaitojen edellytyksenä. Tiimityön, verkostoitumisen ja työparina työskentelyn merkitys oli heille selvää. Luottamuksellisuutta hoitosuhteessa ja tasa-arvoa eri ammattilaisten kesken työyhteisöissä korostettiin.

Johtamisen merkityksen ymmärtäminen hoitotyössä tuli haastatteluissa esiin. Sairaanhoitajien mielestä itseään ja omaa osaamistaan pitää johtaa, jotta tietää myös oman osaamisensa rajat, jolloin osaa tarvittaessa pyytää apua kollegoilta sekä muilta tiimin ammattilaisilta. Näin toimien voi välttyä virheiltä. On tiedettävä ja ymmärrettävä, miten hoidetaan ja miksi, sillä Suomessa ei lääkäri ole paikalla osastolla joka päivä, kuten esimerkiksi Filippiineillä. Oman toiminnan kriittistä reflektointia painotettiin ja ajateltiin, että itseään pitää kouluttaa jatkuvasti, koska uutta tietoa tulee koko ajan. ”On hyvä, jos jatkuvasti opiskellaan. Uutta tietoa tulee koko ajan, jatkuvasti.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)  Yhteistyötaitoja pidettiin tärkeinä, ja kokemuksia oli sairaanhoitajan työn eroista eri toimintaympäristöissä.

Kliinisen hoitotyön osaamisessa painotettiin myös perushoidon osaamisen merkitystä. Suomessa potilaiden oli huomattu olevan useammin yksin sairaalassa kuin haastateltavien kotimaissa, joissa omaiset olivat läsnä suurimman osan aikaa. Psykososiaalisia auttamismenetelmiä pidettiin keskeisinä kaikkien potilaiden ja omaisten kanssa. ”Emme vaikuta vain lääkkeen kautta. Täytyy puhua, antaa tukea lähellä olon kautta, kuuntelua, luottamuksellisuutta. Nämä voivat vaikuttaa enemmän kuin lääke.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)

Haastatteluissa korostettiin aseptiikan ja hygienian merkitystä samoin kuin hyvää lääkehoidon osaamista. ”Sun pitää kysyä, onko allerginen ennen antibiootti, muuten voi tapahtuu” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016).

Näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko lähtivät haastateltavien mielestä liikkeelle hoidon tarpeen ja potilaan tilan arvioinnista. ”Kysytään potilaan hyvinvointia. Hoitajan pitää osata arvioida ja tehdä päätös sen mukaan. ” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)  Arvioinnista ja toteutetusta hoidosta oli tärkeää tehdä laadukasta dokumentointia. Tiedonhankintataitojen koettiin kehittyneen pätevöitymiskoulutuksen aikana. Omia toimintatapoja oli opittu tunnistamaan ja arvioimaan kriittisesti. Hoitotiede miellettiin keskeiseksi osaksi hoitotyön ja koulutuksen tietoperustaa.

Ohjaus- ja opetusprosessin tarpeen arviointi, suunnittelu ja toteutus, ohjausmateriaalin hyödyntäminen, ohjaus puhelimitse sekä niiden eettiset näkökohdat tulivat esiin haastateltavien osaamiskuvauksissa. ”Tarvii selittää ihan kaikki, mikä lääke on, miksi, miten se vaikuttaa. Myös vaikuttavuudesta voi tulla erilaisia oireita, hiki, kuume tai muu sellainen.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.) Mentorointia ja perehdytystä pidettiin merkityksellisinä oman ammatillisen osaamisen varmistamiselle.

Terveyden ja toimintakyvyn osaamisalueella kiinnitettiin huomiota terveyden edistämisen etiikkaan sekä terveyttä kuormittaviin tekijöihin. ”Ne on niin yksin. Tosi raskas potilaalle. He masentuvat, eivät halua syödä.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)  Vaikuttavina terveyden ja toimintakyvyn edistämisen menetelminä pidettiin muun muassa kuntoutusta, ajan antamista, piirtelyä ja musiikin kuuntelua.

”Emme vaikuta vain lääkkeen kautta. Täytyy puhua, antaa tukea lähellä olon kautta, kuuntelua, luottamuksellisuutta. Nämä voivat vaikuttaa enemmän kuin lääke.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön osaamisessa korostettiin palvelurakenteen hahmottamisen tärkeyttä. Hoitolaitteiden, kuten ruiskupumppujen tai potilasmonitorien, käytön osaamista ja potilastietojärjestelmien hallintaa pidettiin keskeisenä. ”Kirjaaminen Pegasokseen helppoa. Sen pohjalta raportoidaan.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)

Potilasturvallisuuden osa-alueelta laite- ja lääkitysturvallisuus nousivat esiin sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun ja turvallisuuden osaamiskuvauksissa. Haastatteluissa kuvattiin sairaanhoitajan laajaa ja kokonaisvaltaista vastuuta. ”Pitäs osata kirjata niin, että toinen hoitaja osais tulkita sun kirjaamiset, mitä sä oot siellä niinku tarkoittanut.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.) Haastateltavatt olivat tietoisia turvallisuuspoikkeamien ilmoitusvelvollisuudesta, tietosuojasta, tietoturvallisuudesta sekä terveydenhuollon rekistereistä.

Pätevöitymiskoulutuksen erityisenä antina tuotiin esiin ammatillisen kielitaidon karttumisen lisäksi tietotekniikkataitojen vahvistuminen. Molemmat taidot ovat keskeisiä sairaanhoitajan työssä Suomessa. Haastateltavat pitivät myös tärkeänä, että koulutuksessa teoriatieto käytiin läpi keskustellen, jolloin asioiden ymmärtäminen saatiin varmistettua. He kertoivat, että aiemmin hankitut hyvät kädentaidot tukivat omaa kokemusta ammatillisesta osaamisesta, mikä toi varmuutta kaiken uuden ja erilaisen oppimisen paineessa.

Opiskelun aikana olisi kaivattu lisää keskustelumahdollisuuksia natiivipuhujan kanssa sekä koulussa että vapaa-ajalla. Opiskelijoiden mielestä heidän kielitaitonsa olisi kehittynyt enemmän, jos he olisivat voineet opiskella samassa ryhmässä äidinkielenään suomea puhuvien kanssa.  Ryhmän opiskelijat kokivat olevansa samalla suomen kielen tasolla. He toivoivat, että oppimistehtäviä, kuten opinnäytetyötä, olisi voinut tehdä hyvän kielitaidon omaavan opiskelijan kanssa. Haastateltavat kuvasivat pätevöitymiskoulutukseen pääsyn olleen heille hieno ja merkityksellinen asia. Useimmilla oli tiedossa työpaikka sairaanhoitajana.  Koulutuksen merkitystä kuvaa erään haastateltavan toteamus: ”Kaikki ovet aukeavat.” (Ryhmähaastattelu Turun AMK 2016.)

Lopuksi

Haastatteluissa kuvattu pätevöitymiskoulutus päättyy, joten uutta koulutusmallia tullaan tarvitsemaan, jotta korkeasti koulutetut maahan muuttavat löytävät paikkansa Suomessa. Haastattelutuloksia on hyödynnetty tulevaisuuden pätevöitymiskoulutusmoduulien suunnittelussa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa Urareitti-hankkeessa.  Koulutusmoduuleja suunnitellaan toteutettavaksi vuorovaikutteisilla metodeilla koulutettavien ammatillisen osaamisen ja kielitaidon kohottamiseksi vaaditulle tasolle. Korkeasti koulutetun ammattinsa osaavan urapolun sujuvoittaminen on yhteiskunnan toimivuudenkin kannalta tärkeää. Hyvin suunniteltu yhtenäinen toimintamalli säästää kaikkien resursseja ja edistää tasa-arvoa.


Lähteet

Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E-L. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen – Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry.

Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi. Kipupisteet ja toimenpide-esitykset II 2017. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5. Luettu 30.3.2017.http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79439/okm05.pdf


Kirjoittajat

Mirja Kinnunen, lehtori, suomen kieli ja viestintä, S2-opetus

Anna Rinne, lehtori, hoitotyö, Terveys- ja sosiaalipalvelut, TAMK

Helena Vesaluoma, lehtori, hoitotyö, Terveys- ja sosiaalipalvelut, TAMK,

Helena Virikko, lehtori, suomen kieli ja viestintä, ammattisuomi,  Kielipalvelut, TAMK

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *