Tasa-arvo tarkoittaa samanarvoisuutta riippumatta ihmisen rodusta, väristä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä tai varallisuudesta. Tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat yksi keskeinen osa yhteiskuntatutkimusta. Kuten kaikissa tutkimuskohteissa, tasa-arvon kysymyksissä on moraalinen ulottuvuus. Yhteiskunnat ovat käytännössä aina hierarkkisia ja näiden hierarkioiden tutkiminen ja esiin tuominen on oleellinen osa yhteiskuntatieteitä.
Maailmanlaajuisesti keskeisin tasa-arvokysymys on naisten ja miesten välinen tasa-arvo. Sukupuolten välinen eriarvoisuus juontuu rakenteista, joissa yksi sukupuoli on etuoikeutetussa asemassa. Suomi on monessa mielessä tasa-arvon mallimaa, mutta esimerkiksi työelämässä naisten asema on edelleen miehiä heikompi. Työmarkkinoiden segregaatio eli eriytyminen sekä palkkaerot ovat esimerkkejä työelämän eriarvoisuudesta. Naisten urakehitys voi olla haastavaa, varsinkin edetessä organisaatioiden ylimmille tasoille, jolloin voidaan puhua lasikattoilmiöstä. Lasijyrkänne ”glass cliff”-käsite kuvaa tilannetta, jossa nainen valitaan esimerkiksi johtajaksi olosuhteissa, joissa on mahdotonta onnistua.
Toisaalta Suomessa sukupuolten välinen ero oppimistuloksissa ja kouluviihtyvyydessä on suuri. Polku syrjäytymiselle luodaan jo koulussa, jossa pojat pärjäävät keskimääräisesti tyttöjä huonommin (kts. esim. Keltikangas-Järvinen). Tutkimuksissa on havaittu, että silloin kun tyttöjen tyyli toimia, eli heidän synnynnäinen temperamenttinsa, on sellainen, mitä suomalainen yhteiskunta arvostaa, eli ekstrovertti ja avoin, saavat tytöt reippaasti enemmän bonuksia kuin pojat. Vastaavasti jos poika on varautunut, ujo, ehkä hieman huonotuulinen ja sisäänpäin kääntynyt, häntä rangaistaan siitä huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Naiset ovat niin ikään miehiä useammin korkeakoulutettuja. Myös eroasiaoissa huoltajuuskiistat ratkaisuineen ovat yksi suurimmista tasa-arvoon liittyvistä ongelmista, joissa miehet eivät ole tasavertaisessa asemassa.
Tasa-arvoinen kohtelu ja tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Tasa-arvoisuus ei kuitenkaan ole täysin sama asia kuin tasapuolisuus, joka johtaa helposti tasapäistämiseen, esimerkiksi siihen, että kaikille ihmisille tarjotaan samoja ratkaisuja. Tällaisessa tilanteessa on vaarana, että oikeudenmukaisuus kärsii. Sen sijaan, että tarjotaan kaikille samaa tasapuolista ratkaisua, olisi syytä pyrkiä turvaamaan yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet erilaisten tarpeiden täyttymiseen. Perusoikeudet eivät toteudu itsestään.
Tasa-arvon vastakohta on eriarvoisuus
Eriarvoisuudesta puhuttaessa moni on todennäköisesti kuullut tai lukenut tulo- ja varallisuuseroista, mutta entä terveyteen, elinikään ja kuolemaan liittyvästä eriarvoisuudesta? Siitä, miten vanhempien erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat lasten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin? Entä paljonko olet kiinnittänyt huomiota erilaisiin tapoihin, joilla tasa-arvo parhaillaan lisääntyy eri puolilla maailmaa, miten ja missä määrin resurssien jakautumisprosessit ovat vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisiinsa? Miksi usein paheksumme joidenkin varallisuutta, mutta samalla saatamme ihailla toisten, esimerkiksi urheilu- ja viihdetähtien taloudellista menestystä? Ei löydy yhtä syytä, joka aiheuttaa eriarvoisuutta vaan sitä saavat aikaan monet yhteiskunnan eri tasoilla samaan aikaan vaikuttavat asiat. Erilaiset yhteiskunnalliset, alueelliset ja kulttuuriset rakenteet vaikuttavat siihen, ketkä pääsevät mukaan yhteiskunnan kehitykseen ja ketkä putoavat pois. Lisäksi eriarvoistumiskehitykseen vaikuttavat talous-, alue- ja perhepoliittiset päätökset, ihmisten väliset suhteet sekä yksilöön liittyvät tekijät.
Eriarvoistumisessa on usein kyse sukupolvien yli jatkuvasta haitallisesta kehityksestä. Eriarvoisuus loukkaa ihmisarvoa. Se vie ihmisiltä mahdollisuuden kehittää tasavertaisesti kykyjään. Se aiheuttaa myös ennenaikaisia kuolemia, sairauksia, nöyryytystä, syrjintää, köyhyyttä, turvattomuutta ja arvottomuuden tunnetta, jonka lisäksi se rajoittaa edellytyksiä kouluttautua, viettää laadukasta sosiaalista elämää ja tarttua elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Se on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka heikentää terveyttä, itsekunnioitusta, itsetuntemusta ja voimavaroja osallistua aktiiviseen maailman menoon.
Tasa-arvokysymykset koskevat kaikkia yhteiskuntaelämän alueita. Tasa-arvoinen yhteiskunta edellyttää jatkuvaa, tietoista työtä tasa-arvon edistämiseksi. Jos et hyväksy nykyisen kaltaista eriarvoisuutta, mitä mielestäsi kannattaisi muuttaa ensimmäiseksi? Millaiset yhteiskunnalliset voimat voivat ylipäänsä muuttaa tilannetta?
Suomi monimuotoistuu
Intersektionalismi on lähiaikoina pinnalle noussut käsite, jonka avulla pyritään huomioimaan ihmisten eri alkuperien ja kategorioiden yhteisvaikutukset heidän elämälleen yhteiskunnassa. Esimerkiksi henkilö, joka on afrosuomalainen törmää syrjintään elämässään todennäköisesti paljon enemmän, kuin valkoinen, ”suomalaiselta näyttävä” henkilö. Intersektionalismin avulla voidaan huomioida laajemmin eri tekijöiden mahdolliset vaikutukset ihmisten elämiin, kokemuksiin ja asemiin yhteiskunnassa.
Tasa-arvoon liittyvässä tutkimuksessa on tärkeää kuunnella eriarvoisessa asemassa olevia ryhmiä ja saattaa heidän äänensä kuuluviin. Tutkimuksen tulee olla reflektoivaa ja itsekriittistä, jottei se toista yhteiskunnassa olevien eriarvoisuuksien tapahtumista myös tieteen kentällä.
Intersektionalismin määritelmästä:
Therborn, G. & Henttonen, T. (2014) Eriarvoisuus tappaa. Tampere; Vastapaino.