Aikuissosiaalityötä ja sosiaalista kuntoutusta tapahtuu niin formaalisti kuin informaalistikin monissa eri ympäristöissä. Kuitenkaan edes asiantuntijoilla ei ole yhtenäistä käsitystä siitä, mitä kaikkea se oikeastaan on ja mitä kaikkea se voisi olla. Järjestimme ideointi-iltapäivän alan asiantuntijoiden kanssa 21.11.2018 Porin yliopistokeskuksella ja pohdimme palveluprosessien ja palveluinnovaatioiden yhteiskehittämistä ja aikuissosiaalityön uudelleenajattelua.
Paikalla oli asiantuntijoita monista eri organisaatioista: Tampereen yliopistosta (Porin yksikkö), Rauman kaupungilta, Satakunnan maakuntauudistuksesta, Porin kaupungilta, Euran kunnasta, Satakunnan sairaanhoitopiiristä, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksesta sekä Satakunnan yhteisökeskuksesta. Näkökulmia löytyikin heti esittelykierroksella yhtä monia kuin osallistujiakin. Yhteistä oli kuitenkin selkeä halu löytää keinoja parantaa, kehittää ja tuoda näkyväksi aikuissosiaalityötä ja sosiaalista kuntoutusta Satakunnan alueella. Haasteeseen tartuttiin hyödyntämällä Open Space –menetelmää, jonka tarkoituksena on luoda avoin ilmapiiri uusien ideoiden syntymiselle ilman painetta. Jokaisen panosta arvostetaan ja itsekriittisyydestä pyritään päästämään irti. Tilaan oli jaettu neljä erilaista julistetta, jotka kukin herättelivät ajattelemaan aikuissosiaalityötä ja sosiaalista kuntoutusta uudella tavalla jonkin tehtävän tai kysymyksen avulla. Tehtäviin kuului muun muassa kutsuhuudon muodostamista innovaatioverkostolle ja kentän toimijoiden kartoitusta tarvelähtöisestä näkökulmasta käsin.
Sosiaalinen kuntoutus on yksi sosiaalihuoltolain palveluista. Lain mukaan sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Se, mitä kaikkea sosiaalinen kuntoutus ja aikuissosiaalityö loppujen lopuksi voi käytännössä olla, onkin toinen asia. Keskustelussa nousi esiin monia hyvin perustavanlaatuisia kysymyksiä lähtien aikuissosiaalityön määritelmästä – mitä se oikeastaan on? Puhutaanko sosiaalityöstä, elintapaohjauksesta vai jostain aivan uudesta monialaisesta asiasta? Joka tapauksessa eri tahojen välistä yhteistyötä on harjoitettava, jotta oikeat ongelmat tulevat esiin ja niihin voidaan vastata tulevaisuudessa mahdollisimman hyvin jo ennakoivasti. Tällöin asiantuntijoilla olisi vastuu asiakkaasta jo ennen ongelmien syntymistä. Miten tähän sitten olisi mahdollista päästä? Esiin nousi ajatus sosiaalisten ja terveydellisten palveluiden toisiaan aidosti lähemmäs tulemisesta ja saumattomasta yhteistyöstä. Sosiaalinen kuntoutus tulisi myös ymmärtää laajemmassa kontekstissa kuin esimerkiksi yksittäiset ongelmat, kuten työttömyyden hoito. Laaja-alainen ymmärtäminen ja kehittäminen vaatisivat byrokratian purkua ja asiantuntijoiden aitoa kiinnostusta jokaisesta asiakkaasta – omaa työnkuvaa on voitava miettiä uudelleen sen kannalta, palveleeko se oikeasti kokonaisvaltaista asiakkaan ymmärtämistä.
Asiakaslähtöisyys nousi keskusteluissa esiin useasti. Yhtäältä se herätti turhautumista siitä, että samoista asioista joudutaan puhumaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin, mutta toisaalta todettiin myös, että muutostakin on tapahtunut; asiakkaan rooli tiedostetaan ja asiakaslähtöisyyteen halutaan panostaa. Yhteinen tahtotila siis tuntuu löytyvän, mutta keinoja ei vielä ole joka tilanteeseen. Yhdeksi ratkaisuksi ehdotettiin rakenteellista empatiaa, joka näkyisi prosessin jokaisessa vaiheessa. Asiakaslähtöisyys herätti pohdintaa myös palveluvalikoiman ja asiakkaan tarpeiden väliseen suhteeseen. Aikuissosiaalityön tulisi lähteä asiakkaan todellisista tarpeista liikkeelle, eikä ainoastaan siitä, mitä palveluntarjoajalla on ehdottaa. Tähän pääseminen edellyttää laajoja verkostoja; tietämystä siitä, mitä kaikkea muilla on tarjota sekä alttiutta kertoa asiakkaalle myös palveluista, joita oma organisaatio ei tarjoa. Ajatuksia nousi esiin myös uusista innovatiivisista palveluista ja tukipalveluista, kuten elintapaohjauksen verkkokursseista ja digipalveluista, kokemusasiantuntijayhteistyöstä, liikuntaohjauksen ja -neuvonnan lisäämisestä, tutkimuksen paremmasta hyödynnettävyydestä palvelujen kehittämisessä, jalkautuvaa työtä tukevista digi-ratkaisuista, sähköisen asioinnin tuesta, kuljetus- ja saattopalveluista, asiakkaan voimavarojen ja mielekkyyden kokemuksen rakentamisen kautta liikkeelle lähtevästä sosiaalisesta kuntoutuksesta sekä asiakkaan voimavaraistamista tukevista palveluista.
Selvää on ainakin se, että kehittämishaluisia asiantuntijoita Satakunnasta löytyy. KAMPUS-SOTE –hankkeen tiimoilta aiomme jatkaa yhteistyön mahdollistamista ja toiminnan kehittämistä siihen suuntaan, että löydämme välineitä yhdessä tunnistettujen haasteiden ratkomiseen.
