Tuottajakeskus Living Lab -hanke
ESR+ -rahoitteisessa Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa toteutettiin suuri määrä kulttuurialan ammattilaisille suunnattuja koulutuksia, työpajoja ja työnohjausta sekä valmentavan mentoroinnin ohjelmia. Tässä artikkelissa tarkastellaan erityisesti pienryhmätyönohjausta. Koko hankkeen aikana työnohjaukseen osallistui 86 henkilöä, ja ohjausta toteutettiin 17 eri ryhmässä, neljällä paikkakunnalla: Tampereella, Helsingissä, Seinäjoella ja Jyväskylässä. Myös etäohjausta järjestettiin.
Keitä työnohjaukseen osallistui?
Työnohjaukseen osallistuneet kulttuurialan ammattilaiset edustivat laajaa kirjoa eri toimenkuvia. Yleisimmät nimikkeet olivat kulttuurituottaja, koordinaattori, toiminnanjohtaja, tuottaja, tapahtumakoordinaattori, tapahtumatuottaja ja vastaava tuottaja. He edustivat tapahtuma-, musiikki-, sirkus- ja tanssialoja sekä vapaata kenttää, yritys- ja yhdistystoimintaa ja julkisen sektorin kulttuurityötä. Yhteistä heille oli monipuolinen, usein itsenäinen työ pienissä organisaatioissa tai ison organisaation pienessä yksikössä.
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n palkkakysely osoittaa, että noin viidesosalla alan ammattilaisista on useampi kuin yksi työnantaja ja huomattava osa kerää toimeentulonsa useasta eri lähteestä. Monityöläisten mediaanikuukausiansio on noin 24 % vähemmän kuin kokopäivätyötä tekevien (TAKU, 2025a). Kulttuurialan yhdistelmätehtävät ovat yleistyneet myös kunnissa, ja esimerkiksi TAKUn vuonna 2024 toteuttamassa kuntakyselyssä 41 % vastaajista kertoi, että vastuualueeseen on liitetty tehtäväkokonaisuuksia oman toimialan ulkopuolelta (TAKU, 2025b). Kuormitus ei ole yksilöllinen heikkous vaan rakenteellinen ilmiö, joka luo selkeän tarpeen ammatilliselle tuelle.
Mitä työnohjaus on?
Suomen työnohjaajat ry (STOry, 2025) määrittelee työnohjauksen seuraavasti: työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja toimintaympäristöön sekä johtamiseen liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua sekä jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työstä ja toimintatavoista, vahvistaa ammatti-identiteettiä sekä kehittää työyhteisön vuorovaikutusta ja hyvinvointia.
Ikosen (2020) väitöskirjassa työnohjaus ymmärretään luottamukseen perustuvana praksiksena, jossa ohjauksen elementit kuten dialogisuus, reflektiivisyys ja toiminnallisuus mahdollistavat ohjattavan toimijuuden kehittymisen. Vaikuttavan työnohjauksen ydin on prosessi, jossa ohjattava oppii tunnistamaan omia voimavarojaan ja tekemään tietoisia valintoja. Myös Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa toteutettu pienryhmätyönohjaus rakentui ratkaisu- ja voimavarakeskeiselle viitekehykselle, jossa huomio suunnataan ongelmien sijaan ohjattavan omiin vahvuuksiin, voimavaroihin ja toimiviin ratkaisuihin sekä siihen, mitä kohti halutaan kulkea.
Keski-Luopa (2018) hahmottaa tutkimuksessaan työnohjausprosessin kolmen ulottuvuuden integraationa: se analysoi työn sisältöä, kannattelee ohjattavan identiteettiä ja vapauttaa luovuutta. Tämä kolminainen funktio tekee työnohjauksesta erityisen soveltuvan luovilla aloilla työskenteleville, joiden identiteetti, työn sisältö ja luovuus kytkeytyvät tiukasti yhteen. Valtasaari (2023) on osoittanut väitöskirjassaan, että alan ammattilaiset hyötyvät työnohjauksesta erityisesti silloin, kun ohjaaja tuntee työn erityispiirteet. Kyseinen väitöskirja on toistaiseksi ainoa suomalainen väitöstutkimus nimenomaan luovan alan työnohjauksesta.
Pysähtymisen tarve on merkittävä
Työnohjausryhmistä kerättiin ohjausprosessin päättyessä palautetta. Lisäksi toteutettiin seurantakysely kaikille työnohjauksiin vuosina 2024–2025 osallistuneille. Työnohjausta tehtiin kulttuurialaan kohdistuneiden merkittävien rahoitusleikkausten aikana. Myös koronapandemian jälkitila näkyi osallistujien arjessa.
Osallistujien tyypillinen kokemus ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli voimaantuminen. Oman työn reflektoinnille ei yleensä ole kalenterissa aikaa eikä sitä näin ollen tule tehtyä. Vain harvalla on työyhteisöissään vertaisia ja siksi lähes kaikki kokivat työssään yksinäisyyttä. Palautekyselyiden vastaukset olivat poikkeuksellisen tunnepitoisia, ja niistä huokui prosessin merkityksellisyys.
”Työnohjaus oli tämän vuoden yksi tärkeimmistä asioista, oikea henkireikä!”
”Mulla ei ole sellaista kunnollista ammatillista verkostoa, mun täytyy ruveta rakentamaan sellaista, jotta jaksan tehdä tätä työtä.”
Ryhmäprosessien seurantamuistiinpanoista tehdyt yhteenvedot vahvistavat samaa kuvaa. Toistuvimmin nouseva teema oli, että tuottajalla ei ole viiteryhmää, jonka kanssa puhua oman alan haasteista. Tämä tulos ei ole pelkästään yksilöllinen kokemus vaan tyypillinen kulttuurialan rakenteellinen piirre. Alan organisaatiot ovat pieniä, rahoitus on usein hankekohtaista ja projektimaista sekä työn sisältö on niin spesifiä, ettei ulkopuolisen ole helppoa ymmärtää, mistä on kyse.
Yksilötyönohjaus voi tuoda syvyyttä, mutta pienryhmä antaa jotain muuta; kokemuksen siitä, ettei ole ainoa, jonka työ on sekavaa ja haastavaa. Valtasaari (2023) kuvaa tätä luovien alojen erityispiirteeksi, sillä ohjausprosessin vaikuttavuus kasvaa, kun ohjaaja ja vertaisryhmä tunnistavat työn kontekstin omasta näkökulmastaan.
Neljä haastetta leimaa tuottajan työtä
Työnohjausryhmissä käydyistä keskusteluista nousi selvästi neljä haastetta, jotka toistuivat paikkakunnasta tai osallistujien iästä riippumatta: työkuorma ja uupumus, ammatillisen identiteetin ja roolin epäselvyys, rahoitusepävarmuus sekä yrittäjyyteen ja monityöläisyyteen liittyvät kysymykset.
Työkuorman ja uupumuksen osalta tuottajat kuvaavat tekevänsä töitä enemmän kuin jaksavat. Loma ei palauta, sillä työ jatkuu myös vapaa-ajalla. Työ on monelle ammatti-identiteetin ydin, kutsumus ja elämäntapa, mikä tekee rajojen asettamisesta erityisen vaikeaa. Kun työ ja minuus sekoittuvat, lepääminen tuntuu luvattomalta ja palautuminen jää puolitiehen.
“Työ vie niin paljon, että vapaa-aika menee palautumiseen. Tasapaino on hukassa.”
“Työnohjaus lisäsi tietoisuuttani omista rajoistani sekä auttoi vähentämään ylityötunteja, joita herkästi kertyy intohimoammatissa.”
Ammatillisen identiteetin ja roolin epäselvyys on toinen läpileikkaava teema. Tuottaja täyttää usein kaikki aukot organisaatiossaan: hän koordinoi, viestii, johtaa, esiintyy, rahoittaa ja luo. Tästä seuraa epäselvyys siitä, mikä oma rooli oikeastaan on ja missä sen arvo piileskelee. Keski-Luopa (2018) kuvaa tätä ilmiötä identiteetin kannattelun tarpeena. Kun työnkuva on hajanainen ja ammatin rajat epäselvät, yksilön ammatti-identiteetti tarvitsee tukirakenteen.
”Oma taiteilijuus on ollut piilossa tuottajan roolin takana, tarvitsen lisää itsevarmuutta ja tarvitsen nyt päätöksentekoa ja toimeen tarttumista.”
Kolmantena teemana rahoitusepävarmuutta ja taloudellisia haasteita sivuttiin lähes jokaisessa työnohjaustapaamisessa. Ne näkyvät aineistossa paitsi käytännöllisinä huolina, myös kroonisena taustameluna, joka kuluttaa henkistä kapasiteettia. TAKUn kuntakyselyn tulosten mukaan kulttuurialan kuormittavuutta ovat viime vuosina lisänneet erityisesti julkisen rahoituksen epävarmuus ja leikkaukset. Kuormitustekijöitä ovat kiihtyneen muutostahdin lisäksi koronan jälkitila, lähialueiden sotien synnyttämä epävarmuus ja rahoituksen pirstaloituminen. (TAKU, 2025b.) Budjettien pienentyminen on johtanut tekijöiden haitalliseen venymiseen työn suhteen, jolloin projekteja toteutetaan ”alihintaan”, eikä uskalleta kieltäytyä hankalista tai kannattamattomista projekteista, kun on epävarmuus seuraavasta projektista.
”Arveluttaa tää koko kulttuurialan rahoitus, se vie hirveästi energiaa. Kun ei ole jatkuvuutta, se kuormittaa ihan älyttömästi.”
”Huomasin, että olen hinnoitellut itseni täysin alakanttiin, kun en osannut arvioida kaikkea etukäteen.”
”Sain tarpeeksi perspektiiviä ja rohkeutta, että uskalsin sulkea ovia kannattamattomien ja todella kuluttavien projektien osalta.”
Kun työnkuva on hajanainen ja ammatin rajat epäselvät, yksilön ammatti-identiteetti tarvitsee tukirakenteen.
Neljäntenä teemana nousivat esiin yrittäjyyteen ja monityöläisyyteen liittyvät haasteet. Kulttuurialalla moni toimii samanaikaisesti sekä yrittäjänä että palkkatyöntekijänä tai siirtyy yrittäjäksi ilman riittävän selkeää suunnitelmaa. Kumpikaan rooli ei välttämättä takaa elantoa, jolloin tasapainoillaan jopa useamman osa-aikaisen palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistelmillä. Myös työttömyysturvaan liittyvät tiukennukset, YEL-uudistukset ja muut sosiaaliturvan heikennykset olivat toistuvia ihmettelyn aiheita. Yhdelle osallistujista työnohjausprosessi antoi ratkaisun: hän päätti siirtyä kokonaan yrittäjäksi. Toiselle se toi rohkeutta neuvotella 80 prosentin työaika palkkatyössä.
”Yksinyrittäjän arki on usein puurtamista. Pienryhmä toi perspektiiviä omaan arkeen ja työhön. Vertaistuki tuntui hyödylliseltä niin henkisesti kuin ammatillisesti.”
”Hanke mahdollistaa myös yksinyrittäjälle osallistumisen työnohjaukseen, jota muutoin ei olisi työnantajan kustantamana mahdollista saada.”
Huijari-ilmiöstä omaan ääneen
Yksi merkittävimmistä teemoista, joka toistui sekä ryhmäprosesseissa että palautekyselyssä, on niin sanottu huijari-ilmiö (impostor phenomenon). Clancen ja Imesin (1978) mukaan kyse on sisäisestä kokemuksesta, jossa henkilö ei usko ansaitsevansa saavutuksiaan ja pelkää tulevansa paljastetuksi osaamattomaksi huolimatta ulkopuolisesta menestyksestä. Kulttuurialalla ilmiö kytkeytyi aineistossamme erityisesti siihen, että osaamiselle on vaikea laittaa hintaa, roolin rajat ovat epäselvät ja vertaispalaute on arjessa niukkaa. Palautekyselyssä teema kiteytyy kääntymisenä epävarmuudesta oman osaamisen arvostamiseen.
”Valtavasti semmoista huijarisyndroomaa kaikilla, joka liittyy siihen, että joutuu tekemään töitä koko ajan epävarmuuden äärellä.”
”Pystyn huomioimaan eri tavalla vahvuuksiani ja heikkouksiani. Uskallan arvostaa oman käden jälkeä ja pyytää arvoistani palkkaa.”
Siirtymä huijari-ilmiöstä omaan ammattilaisuuteen luottamiseen ei tapahdu luennolla eikä kirjaa lukemalla. Se vaatii toistuvaa kohtaamista ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät, mistä puhutaan.
Mikä muuttuu, kun annetaan tila tutkia omaa työtä
Seurantakysely lähetettiin toukokuussa 2026 kaikille hankkeen ohjaustoimintaan osallistuneille. Pienryhmätyönohjaukseen osallistuneita vastaajia oli 17. Heidän suositteluindeksinsä oli 4,76 / 5. Yhteensä 13 vastaajaa antoi työnohjauskokemukselle täydet viisi tähteä ja neljä vastaajaa neljä tähteä.
100 % pienryhmätyönohjaukseen osallistuneista vastaajista suosittelisi toimintaa kollegalleen.
Osallistujat kuvasivat muutoksia yksityiskohtaisesti. He eivät pelkästään kommentoineet ajattelunsa muuttuneen, vaan esittivät kuvauksia siitä, mitä aikovat tehdä arjessaan toisin.
”Olen systemaattisempi ja järjestelmällisempi, ja palastelen työtäni entistä paremmin. Erityisesti olen oppinut keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Oivalsin, että olen itse aiheuttanut kiireen tunteen työssäni.”
”Suhtautumiseni työhön on muuttunut paljon. Osaan nykyään tarkastella työtäni enemmän etäältä työnä, en henkilökohtaisena asiana. En enää jää kantamaan työssä tapahtuvia tilanteita mukanani pitkäksi aikaa.”
Merkittäviä muutoksia oli tapahtunut oman työn jäsentämisessä ja rajaamisessa sekä ammatillisen itsetunnon ja identiteetin vahvistumisessa. Konkreettisia urasiirtymiä olivat muun muassa yrityksen perustaminen, ensimmäinen vakituinen alan työ, uusi työpaikka, ylennys tai opettajankoulutukseen hakeutuminen.
”Sain jäsenneltyä työhöni liittyviä haasteita, toiveita ja sitä myöden kommunikoitua sitä ulospäin paremmin. Iso asia on se, että sain nyt myös ylennyksen. Jaksaminen parani, kun vertaistuki tsemppasi paljon, en ole yksin näiden asioiden kanssa.”
Yhteistä muutoksille oli, että ne lähtivät osallistujista itsestään, eivät annettuna. Ikonen (2020) kuvaa juuri tätä toimijuuden lisääntymisenä: kun ohjattava oppii tunnistamaan omia voimavarojaan, muutos ei ole ulkoa ohjattu vaan sisältä kumpuava. Työnohjaus rakentuu oivalluttamisen, ei neuvojen, varaan.
Suuntaa pitää välillä kiikaroida
Osallistujia pyydettiin kuvailemaan työnohjauksen antia yhdellä lauseella. Vastauksissa korostui työnohjauksen merkityksellisyys osallistujille:
“Ääneen sanoittaminen ja kuulluksi tuleminen avaa aina uusia polkuja ajatteluun ja itsensä hahmottamiseen.”
“Keinoja ja aikaa pysähtyä pohtimaan omaa tekemistä ja mihin siinä voi itse vaikuttaa.”
“Tuottamisessa ensiarvoista ei ole, että kuljetaan johonkin, vaan että kuljettaisiin oikeaan suuntaan. Siksi suuntaa pitää välillä pysähtyä kiikaroimaan.”
Tuottajakeskus Living Lab -hanke on tarjonnut 86 tuottajalle mahdollisuuden osallistua työnohjaukseen. Tämä on harvinainen panostus alalla, jolla vastaavia tukimuotoja ei ole riittävästi. Vaikuttavuus näkyi myös pienempinä, mutta merkittävinä muutoksina tuottajien arjessa, kuten lounastaukona kalenterissa, rajattuna vasteaikana sähköposteihin tai uskalluksena pyytää ensimmäistä kertaa oman osaamisen arvoista palkkaa. Seurantakyselyn perusteella 100 % pienryhmätyönohjaukseen osallistuneista vastaajista suosittelisi toimintaa kollegalleen.
Työnohjauksella ei muuteta alan rakenteita, mutta sillä annetaan ammattilaisille uusia välineitä toimia, kuten tunnistaa oma kuormituksensa, sanoittaa tarpeensa ja asettaa rajoja. Miten tarjota vastaavia prosesseja hankkeen päättymisen jälkeen? Tuottajien ammatillisen kasvun tukeminen on tavoite, johon kulttuurialan kehittämistä tulisi suunnata.
Lisätietoa hankkeesta: https://sites.tuni.fi/tuottajakeskuslivinglab/
Lähteet
Clance, P. R. & Imes, S. A. (1978). The imposter phenomenon in high achieving women: Dynamics and therapeutic intervention. Psychotherapy: Theory, Research & Practice 15(3), 241–247. https://doi.org/10.1037/h0086006
Ikonen, M. (2020). Työnohjaus – luottamukseen perustuva praksis: ohjauksen elementit ohjattavan toimijuuden kehittämisen mahdollistajina [väitöskirja Helsingin yliopisto]. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/315047
Keski-Luopa, L. (2018). Kohti kokonaisvaltaista työnohjauksen teoriaa: Työnohjaus intersubjektiivisena kehitysprosessina. Metanoia Instituutti.
STOry. (2025). Mitä työnohjaus on? Suomen työnohjaajat ry. Haettu 15.5.2026. https://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus/
TAKU ry. (2025a). Kulttuurialan monityöläisen asemaa parannettava. Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry. Haettu 29.5.2026. https://taku.fi/monityolaisen-asema/
TAKU ry. (2025b). Kulttuuripalveluiden henkilöstömäärä ja työkuorma mitoitettava kestävästi. Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry. Haettu 16.5.2026. https://taku.fi/kulttuurialan-henkilostokysymys/
Valtasaari, P. (2023). Orkesterimuusikoiden työnohjaus: luova potentiaali yhteisöllisyyden rakentamisen ja yksilöllisyyden kunnioittamisen risteyskohdassa [väitöskirja DocMus-tohtorikoulu, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia].
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-315-1
Kirjoittaja
Carolina Pajula työskentelee Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut pienryhmätyönohjauksen, valmentavan mentoroinnin sekä esihenkilötyönohjaus- ja mentorointipilottien vetäjänä vuosina 2024–2026. Sähköposti: carolina.pajula@tuni.fi
Kuvituskuva: Adobe Stock