Traumainformoitu työote haastaa ajatteluamme
Mitä jos asiakkaan, potilaan, kollegan tai opiskelijan haastavan käytöksen taustalla onkin yritys selviytyä? Mitä jos näkisit, mitä hänen käytöksensä oikeasti kertoo? Mitä tapahtuisi, jos et ajattelisikaan “Mikä sinua vaivaa?”, vaan alat kysyä “Kertoisitko, mitä sinulle on tapahtunut”? Tästä alkaa traumainformoitu työote.
Tarkastelemme tässä artikkelissa trauman laajempaa määrittelyä ja traumainformoidun työotteen periaatteita. Huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten trauma ymmärretään yksilön kokemuksena, kehollisena ilmiönä ja osana laajempia vuorovaikutuksellisia ja rakenteellisia yhteyksiä. Artikkeli on osa Traumainformoitu työote -hankkeessa (2023–2026) kehitettyä koulutusmallia. Mallia pilotoitiin ja kehitettiin neljän hyvinvointialueen kehittäjäosallistujien kanssa. Koulutusmallissa jäsennetään traumainformoitu työote moniulotteisena, systeemisenä ja toimintakulttuuria uudistavana viitekehyksenä.
Mitä jos asiakkaan, potilaan, kollegan tai opiskelijan haastavan käytöksen taustalla onkin yritys selviytyä?
Traumainformoidulla työotteella ei hoideta traumaa, vaan kohdataan ihminen kokonaisvaltaisesti. Kyse ei ole yksittäisestä menetelmästä tai menetelmäkokoelmasta, vaan se on viitekehys, joka ohjaa menetelmien valintaa ja toimintakulttuuria. Traumainformoidun työotteen soveltaminen tukee valitsemaan sosiaali- ja terveysalan työhön sellaisia menetelmiä ja luomaan sellaista toimintakulttuuria, jotka tuottavat turvallisia ja traumatisoitumista ehkäiseviä tai traumojen vaikutuksia lieventäviä rakenteita ja kohtaamisia.
Traumojen tiedostaminen ja tunnistaminen traumainformoidun työotteen lähtökohtana
Traumainformoitu työote -hankkeen ymmärrys ja jäsennys traumainformoidusta työotteesta kiinnittyy pitkälti SAMHSAn (Substance Abuce and Mental Health Services Administration) periaatteisiin. Traumainformoidun työotteen ymmärtäminen alkaa trauman määrittelystä.
Perinteisesti länsimaisessa lääketieteessä traumalla tarkoitetaan olemassaolon jatkuvuutta tai ihmisen koskemattomuutta uhkaavaa tapahtumaa tai tapahtumien sarjaa, joka ylittää yksilön sieto- ja käsittelykyvyn ja johon liittyy usein todellinen tai koettu uhka kuolemasta tai vakavasta vammautumisesta (Traumaperäinen stressihäiriö, 2025). Traumaa ei kuitenkaan määritä ensisijaisesti itse tapahtuma, vaan sen vaikutukset yksilön hermostolliseen säätelyyn, vuorovaikutukseen ja toimintakykyyn (Van Der Kolk, 2014).
Traumoja voidaan jäsentää useilla tavoilla riippuen niiden synnystä ja vaikutuksista yksilöön ja yhteisöön. Perinteisessä jaottelussa kuvautuvat usein tyypin 1 trauma, joka on yksittäinen ja äkillinen tapahtuma, kuten vaikkapa auto-onnettomuus tai luonnonkatastrofi, ja tyypin 2 trauma, joka on pitkäkestoisempi, toistuva ja potentiaalisesti traumatisoiva tapahtuma, kuten lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu tai laiminlyönti. (Stefanovic ym., 2022; Herman, 1992.)
Näiden lisäksi Suomessa on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota toisiaan lähelle tuleviin kehitykselliseen traumaan ja kompleksiseen traumaan. Kehityksellinen trauma viittaa Klaavun (2023) mukaan varhaisissa vuorovaikutussuhteissa syntyvään pitkäkestoiseen kuormitukseen, joka vaikuttaa lapsen hermoston kehitykseen, kiintymyssuhteisiin, tunnesäätelyyn ja minäkuvaan.
Kompleksinen trauma jäsentyy suomalaisessa keskustelussa osin kehityksellisen ja relationaalisen trauman käsitteiden kautta (esim. Klaavu, 2023), mutta kansainvälisesti sitä on tarkemmin teoretisoitu juurikin kompleksisena traumana tai kompleksisena post-traumaattisena stressireaktiona (Ford & Courtois, 2020; Herman, 1992). Kompleksinen trauma voi syntyä lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa ja liittyä esimerkiksi seksuaaliseen väkivaltaan, lähisuhdeväkivaltaan, pakolaisuuteen, sotaan, ihmiskauppaan tai rakenteelliseen sortoon. Se voi olla myös sukupolvien yli jatkuvaa, jolloin käsittelemättömät traumat ja menetykset siirtyvät eteenpäin ja vahvistuvat. (Ford & Courtois, 2020.)
Laajennettu ymmärrys traumoista
Traumainformoitu työote edellyttää laajennettua käsitystä traumoista ja niiden vaikutuksista myös kollektiivisella tasolla. On tärkeää tunnistaa ja ottaa huomioon monipuolinen kirjo traumatyyppejä, jotka ulottuvat yksilötasolta yhteisöllisiin ja rakenteellisiin ulottuvuuksiin. Ihmisten ominaisuuksiin, kuten etnisyyteen, sukupuoleen, seksuaaliseen identiteettiin tai sosiaaliseen asemaan, liittyvä syrjintä voi aiheuttaa laajamittaista yksilö- ja yhteisötraumaa (Ford & Courtois, 2020).
Courtois ja Ford (2024) kuvaavat artikkelissaan kuusi traumatyyppiä, joista ensimmäinen ja toinen, eli yksilöllinen trauma ja suhteisiin liittyvä trauma, vastaavat aiemmin mainittuja tyypin 1 ja 2 traumoja. Suhteisiin liittyviä traumoja voivat aiheuttaa esim. laiminlyönti, hylkääminen, väkivalta tai hyväksikäyttö. Näiden yhteydessä erotetaan ja tunnistetaan, että kokijalle läheisten henkilöiden tekemä väkivalta on vahingollisempaa kuin tuntemattoman. (Courtois & Ford, 2024, s. 238–240.)
Kolmas traumatyyppi on henkilökohtaiseen tai ryhmäidentiteettiin perustuvat traumat, jotka syntyvät erityisesti syrjintäkokemuksista. Neljännessä traumatyypissä näkökulma laajenee kollektiiviselle tasolle yhteisöä tai ryhmää koskettavana traumana. Tällaisia voivat aiheuttaa mm. vaino, sota, kansanmurha tai pandemia. Viidentenä tunnistetaan identiteettiperustainen trauma liittyen mm. rasismiin, kolonialismiin tai orjuuteen ja kuudentena kumulatiivinen trauma, joka on monen edellä mainitun traumatyypin yhdistelmä. (Courtois & Ford, 2024, s. 240–241.)
Laajennettu traumakäsitys huomioi myös vähemmistöstressin ja rakenteellisen syrjinnän vaikutukset yksilön ja yhteisön hyvinvointiin. Keskeistä on ymmärtää ja huomioida, että traumat eivät kosketa ainoastaan palvelujen käyttäjiä, vaan myös ammattilaisia ja organisaatioita. Hankkeessa teemme näkyväksi traumainformoidun työotteen ulottuvuuksia yksilöiden kohtaamisesta yhteisöihin ja rakenteisiin, joissa rakennetaan turvallisia, palauttavia ja toipumista tukevia toimintaympäristöjä sekä asiakkaille että ammattilaisille.
Traumojen vaikutukset ovat moninaisia, ja ne voivat heijastua samanaikaisesti tunteisiin, käyttäytymiseen, fysiologisiin toimintoihin, ajatteluun, vuorovaikutukseen ja kehitykseen. Vaikutukset voivat ilmetä tunnesäätelyn vaikeuksina, ahdistuneisuutena, masennuksena ja turvattomuuden kokemuksina. Traumojen vaikutukset näkyvät usein myös käyttäytymisessä esimerkiksi välttämisenä, yli- tai alisuorittamisena, sosiaalisina haasteina tai haitallisina selviytymiskeinoina. Kehollisesti trauma voi kuormittaa autonomista hermostoa ja ilmetä muun muassa jännittyneisyytenä, uniongelmina, väsymyksenä ja kipuoireina. Lisäksi trauma voi heikentää muistia, keskittymiskykyä ja turvallisuuden tunnetta sekä vaikeuttaa luottamuksellisten ihmissuhteiden muodostamista. Erityisesti lapsuudessa koetut traumat voivat vaikuttaa kehitykseen ja hyvinvointiin pitkälle aikuisuuteen. (SAMHSA, 2023; Van der Kolk, 2014; Ogden ym., 2009.)
Traumainformoidun työotteen perusperiaatteet
Avaamme seuraavaksi Traumainformoitu työote -hankkeen kannalta keskeisiä traumainformoidun työotteen periaatteita. SAMHSA on määritellyt niin sanotut 4T:n periaatteet, joista ensimmäinen on trauman yleisyyden ja sen vaikutusten tiedostaminen eri tasoilla yksilöstä yhteiskuntaan. Toinen periaate on trauman ja traumaoireiden tunnistaminen niin yksilö-, yhteiskunta- kuin organisaatiotasolla. Kolmantena on toiminta siten, että traumainformoitu lähestymistapa integroitaisiin kaikille toiminnan tasoille. Neljäntenä tulisi torjua asiakkaiden ja työntekijöiden uudelleen traumatisoitumista ja traumojen aktivoitumista. (SAMHSA, 2023.)
Yhteinen ja jäsennelty periaatepohja on tarpeen, koska traumainformoitu työote ei rajaudu yksittäisiin menetelmiin tai vuorovaikutustilanteisiin, vaan ulottuu tapaamme ymmärtää ihmistä, rakentaa turvallisuutta ja kehittää palvelujärjestelmiä. SAMHSA (2023) esittelee kuusi lähtökohtaa traumainformoidun työotteen toteuttamiseksi, tarjoten viitekehyksen, jonka avulla tätä moniulotteista lähestymistapaa voidaan jäsentää ja soveltaa käytäntöön.
Ensimmäisenä lähtökohtana priorisoidaan turvallisuus, jotta yksilö voisi osallistua ilman pelkoa uudelleen traumatisoitumisesta. Tämä käsittää selkeät rajat, turvallisen ympäristön sekä tuen kriisien jälkeen. Toisena on luotettavuus ja läpinäkyvyys, sillä toiminnan selkeys ja avoin viestintä edistävät luottamuksen syntymistä ja tukevat palvelujen luotettavuutta. Kolmantena on vertaistuki, jossa henkilöt, joilla on omakohtaista kokemusta traumasta, toimivat vertaisina ja tukihenkilöinä vahvistaen ratkaisukeskeisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Neljäntenä on yhteistyö ja vastavuoroisuus, jotta ammattilaiset ja palvelun käyttäjät työskentelisivät tasavertaisesti, tunnistaen ja arvostaen molempien panosta. Viidentenä lähtökohtana palveluiden käyttäjien voimaantumista tuetaan antamalla heille valta osallistua omaan hoitoonsa tai palveluiden suunnitteluun, jolloin tuetaan heidän itsemääräämisoikeuttaan ja resilienssiään voimavaralähtöisyyden ja kokemuksellisuuden näkökulmasta. Kuudentena on sukupuoleen, historiaan ja kulttuuriin liittyvien tekijöiden huomioiminen, jotta varmistetaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi palveluiden inklusiivisuus ja herkkyys erilaisia taustoja kohtaan. (SAMSHA, 2023.)
Näiden periaatteiden ja lähtökohtien soveltaminen edellyttää paradigmamuutosta eli muutosta ajattelutavoissa ja toimintakäytännöissä eri organisaatiotasoilla. Paradigmalla tarkoitetaan jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksyttyä oppirakennelmaa, yleistä ajattelutapaa tai tieteen suuntausta (Termipankki, 2025). Paradigmamuutos tuo traumainformoidun ymmärryksen osaksi ammattilaisten käyttöteoriaa, organisaation toimintakulttuuria ja palvelujärjestelmää.
Organisaatiot luovat reunaehdot, joiden puitteissa traumainformoitua työotetta toteutetaan niin asiakastyössä kuin organisaation sisäisessä johtamisessa ja työyhteisöissä.
Muutos tapahtuu aina osana jotain systeemiä ja sosiaalista todellisuutta. Työotetta soveltaessa täytyy tarkastella, millaisin arvoihin, ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan kunkin työntekijän ajattelu ja toiminta perustuvat, ja huomioida myös niiden mahdolliset ristiriidat suhteessa sote-alan organisaatioiden toimintaperiaatteisiin. Organisaatiot luovat ne reunaehdot, joiden puitteissa traumainformoitua työotetta toteutetaan niin asiakastyössä kuin organisaation sisäisessä johtamisessa ja työyhteisöissä.
Trauman tarkastelu kokemuksellisena, kehollisena ja relationaalisena ilmiönä antaa mahdollisuuden arvioida uudelleen vakiintuneita tapoja tulkita ihmisten toimintaa. Kun käytös ymmärretään osana laajempaa selviytymisen kokonaisuutta, traumainformoidun työotteen periaatteet laajenevat yksittäisistä kohtaamisista kohti toimintakulttuurien ja rakenteiden tasoa. Traumainformoitu työote toimii dynaamisena ja kehittyvänä viitekehyksenä, joka tukee sosiaali- ja terveysalan toimintaa kohti turvallisempia, oikeudenmukaisempia ja kestävämpiä käytäntöjä.
Artikkeli on osa Traumainformoitu työote -hankkeessa kehitettyä traumainformoidun työotteen koulutusmallia. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista kohti traumainformoitua työotetta ja traumainformoituja työyhteisöjä. EU:n osarahoittamaan hankkeeseen (2023–2026) osallistuvat Laurea-ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu sekä yhteistyökumppaneina Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Länsi-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueet.
Lähteet
Courtois, C. A. & Ford, J. D. (2024). Trauma-transformative principles in the treatment of complex traumatic stress disorders. Teoksessa J. Tucci, J. Mitchell, S. W. Porges, & E. Tronick (toim.), The handbook of trauma-transformative practice: Emerging therapeutic frameworks for supporting individuals, families or communities impacted by abuse and violence (s. 237–242). Jessica Kingsley Publishers.
Ford, J. D. & Courtois, C. A. (2020). Defining and understanding complex trauma and complex traumatic stress disorders. Teoksessa J. D. Ford & C. A. Courtois (toim.), Treating complex traumatic stress disorders in adults: Scientific foundations and therapeutic models (2. painos, s. 3–34). The Guilford Press.
Herman, J. L. (1992). Trauma and recovery: The aftermath of violence—from domestic abuse to political terror. Basic Books.
Klaavu, J. (2023). Lapsuuden kehityksellinen trauma. Syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen. Viisas Elämä.
Ogden, P., Minton, K. & Pain, C. (2009). Trauma ja keho. Sensomotorinen psykoterapia. Traumaterapiakeskus.
SAMHSA. (2023). Substance Abuse and Mental Health Services Administration. Practical Guide for Implementing a Trauma-Informed Approach.
Stefanovic, M., Ehring, T., Wittekind, C. E., Kleim, B., Rohde, J., Krüger‑Gottschalk, A., … Takano, K. (2022). Comparing PTSD symptom networks in type I vs. type II trauma survivors. European Journal of Psychotraumatology, 13(2), Article 2114260. https://doi.org/10.1080/20008066.2022.2114260
Termipankki. (2025). Paradigma. Haettu 28.10.2025. https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/paradigma.
Traumaperäinen stressihäiriö: Käypä hoito -suositus. (2025). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. https://www.kaypahoito.fi/hoi50080#s2
Van der Kolk, B. A. (2014). The body keeps the score: Brain, mind, and body in the healing of trauma. Viking.
Kirjoittajat
Satu Takala
Fysioterapian lehtori, fysioterapeutti (YAMK), AmO, psykofyysinen fysioterapeutti
Turun ammattikorkeakoulu
Eeva-Mari Miettinen
Sosiaalialan lehtori, sosiaalityöntekijä (YTM), sosiaalipedagogi, seksologi
Sosiaali- ja terveysala
TAMK
Heidi Leinonen
Fysioterapian lehtori (TtM), fysioterapeutti (AMK), psykofyysinen fysioterapeutti
Tohtoriopiskelija (JYU)
Laurea-ammattikorkeakoulu
Kuvituskuva: Traumainformoitu työote -hanke